Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet

[Sako]

No siis tästä olemme eri mieltä - minä näen suomettumisen ennen kaikkea niissä ylilyönneissä ja poliittisen eliitin ja median rämettymisessä.

Suomettuminen valui ylhäältä alas, tässä olet oikeassa. Mikä johti rankaan ja vuosikymmeniä kestäneeseen propagandamylytykseen. Tästä on jäänyt jälkiä, jonka väitän edelleen näkyvän harmaan sävyinä syvissä riveissä. Se ei tarkoita, että kaikki olisi suomettuneita. Se tarkoittaa, että propagandamyllystä on jäänyt valheita elämään.

YYA ei ollut puolustuspoliittinen suuntautuminen vaan sopimus kuulumisesta NL:n etupiiriin. Väitän, että Koivisto olisi voinut jättää sen uusimatta ilman sotaa. Taloudellisesti se olisi ollut tietysti tuskallista, mutta neukkula oli jo niin savijaloilla, että sotiminen Euroopassa olisi ollut neukuille aivan liian suuri riski. Vain muutamaa vuotta myöhemmin pelastuspartio nimeltä Gorba nousi valtaan ja epäonnistui. Koska Neuvostoliiton tutkimus ja tuntemus oli Suomessa olematonta, niin mahdollisuutta ei nähty.

Ja se että nykyäänkin nuo kannatusluvut ovat noin pieniä johtuu lähes pelkästään siitä, etteivät poliittiset johtajat ole vakavissaan pyrkineet muuttamaan ihmisten mielipiteitä.

Suomettuminen on printtaantunut paljon syvemmälle poliitikoilla kuin kansalla. Tuulen suunta ei muutu ennen kuin 90-luvulla nuoruutensa eläneet nousevat vaikuttajina ohi YYA-kasvatksen saaneista. (En tarkoita koulua vaan yleistä ilmapiiriä.)

Ero täytyy tietenkin tehdä Tuomiojan, akateemisen vasemmistososialistiin ja vanhan kaartin vasemmistoliittolaisten välillä. Tuomioja on rauhankyyhky, joka kavahtaa ajatusta sotilaallisen voiman käytöstä ja uskoo järjen ja valistuksen voittoon näissäkin kysymyksissä.

Tuomioja kävi armeijan, jotta olisi hyvä vallankumousoturi, kun liittyminen soviettiin tulee aseellisesti ajankohtaiseksi. Ei se aina ole ollut rauhankyyhky.

 

[Ollakseni]

Ja se on myös todettava, että pitkälti suomettuminen koskee siis eliittejä, ei kansaa, jonka syvät rivit eivät olleet unohtaneet sotaa tai olleet mitenkään rähmällään. Olen tämän anekdootin kertonut aiemminkin, mutta 30.11.1979, keskellä syvintä suomettuneisuutta, Nurmon Kirkonkylän ala-aste kokoontui luokittain sangen sotilaalliseen järjestykseen koulun pihalle ja lauloimme yhdessä Lippulaulun. Oli kulunut 40 vuotta Talvisodan alkamisesta... Se vaikuttava tilaisuus jäi pienen pojan muistiin.

(Btw, en siis noudata kielitoimiston ehkä järjettömintä sääntöä ikinä ja kirjoita sotien nimiä jostain ihmeen syystä pienellä.)

Kekkonen oli äärimmäisen suosittu ja samoin Kekkosen politiikka. Kyllä se suomettuminen koski myös kansaa. Ei joku Talvisodan alkamisen muistaminen ja kokoontuminen poista sitä ajatusta etteikö koulussa olisi hyvinkin voinut olla opettajia joiden mielestä oli tärkeää pitää hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Kansa äänesti niitä poliitikkoja valtaan, luki niitä suomettuneita uutisia ja muuta. Olisi ihme jos nuo asenteet eivät olisi tarttuneet ihmisiin laajemmin. Onhan se helppo ajatella, että nuo olivat vain eliitin ongelmia. Silti erinäisissä nuorisojärjestöissä ja muissa oli tunkua.

 

[Ollakseni]

Jopa koomista on se, että Venäjällä on nyt jo koeteltu kolmea eri totalitarismin muotoa ja kaikki tuntuvat vasureille kelpaavan, siis tsarismi, kommunismi ja putinismi.

Vasureista voi sanoa montaa eri asiaa, mutta tsaarimyönteisyys kuulostaa kyllä erikoiselta. En usko että Suomen SDP tai muutkaan vasurit ihmeemmin surivat sitä kun Nikolas II syrjäytettiin. Vasemmistoradikaalit kun ovat tupanneet olemaan monarkian vastaisia.

 

[mjr]

Kekkonen oli äärimmäisen suosittu ja samoin Kekkosen politiikka. Kyllä se suomettuminen koski myös kansaa.

No sanoisin että kansa vähitellen muuttui paasikiveläiseksi sodanjälkeisenä aikana - ei pidä unohtaa, että Kekkosen aikana Suomi länsimaalaistui ja täkäläinen kommunismi näivettyi ja menetti kaiken dynaamisuutensa. Sanoisin myös että sangen vähän oli väestössä jotain taistolaistyyppistä kritiikittömyyttä neuvostojärjestelmää kohtaan. Mutta siihen oltiin tyytyväisiä ettei näyttänyt olevan ensisijaisesti meihin kohdistuvaa sodan uhkaa eikä Suomi ollut sotilaallisesti reaalisesti liittoutunut. Yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa mielessä sodanjälkeinen Suomi oli monessa suhteessa menestystarina (rumimpana tahrana Ruotsin siirtolaisuus kun täällä harjoitettiin aivan liian pitkään takapajuista maalaisliittolaista politiikkaa). Moraalinen romahdus tapahtui ensisijaisesti poliittisessa eliitissä, suuressa osassa mediaa ja merkittävässä osassa älymystöä ja taiteilijoita.

 

[mjr]

Ei joku Talvisodan alkamisen muistaminen ja kokoontuminen poista sitä ajatusta etteikö koulussa olisi hyvinkin voinut olla opettajia joiden mielestä oli tärkeää pitää hyvät suhteet Neuvostoliittoon.

No, noin genealogisesti ajatellen tuossa tapahtumassa leijui kai aika puhtaasti Valkoisen Suomen henki (siis hyvässä ja pahassa, valtaisan konservatiivinen ja ahdasmielinenhän joku Nurmo tuolloin oli, eipä ollut kauheasti globalisoitunut...) Lippulaulu ja sen sanat ovat aika ärtsyt, ei taida olla enää kauheasti laulettu. Muistan kyllä, että meidän 1-4 luokkien opettajamme kerran suuttuessaan liikuntatunnilla sanoi, että Neuvostoliitossa ette saisi noin käyttäytyä, siellä on sentään kuri lapsille. Mutta oli siis pata-kokoomuslainen konservatiivi tuo ponteva rouva. Ei siis ehkä neuvostoaatteen ylin ystävä... Sellaisia ei tainnut opettajina Nurmoossa olla.

 

[Sako]

Vasureista voi sanoa montaa eri asiaa, mutta tsaarimyönteisyys kuulostaa kyllä erikoiselta. En usko että Suomen SDP tai muutkaan vasurit ihmeemmin surivat sitä kun Nikolas II syrjäytettiin. Vasemmistoradikaalit kun ovat tupanneet olemaan monarkian vastaisia.

Venäjän vallankumouksen aikana, kun demokratia oli saamassa jalansijaa väliaikaisessa hallituksessa, meidän punaiset oli itsenäisen Suomen kannalla. Kun tuolloinen hyvin lyhyt syrjähyppy demokratiaan kaatui bolsevikien menestykseen, ei itsenäisyys enää kelvannut. Tsaari ei kuulunut punaisten suosikkilistaan. Hän oli vallankumouksen este.

 

[finnjewel]

"Kommunisti on Neuvostoliiton ystävä kuoltuaankin", totesi aikoinaan enemmistön edustaja Arvo Aalto.

Tähän liittyen anekdootti 80-luvulta:

Olin työni takia (tulkkina sekä laukun- ja sammuneiden kantajana) suomalaisen korkean tason kauppavaltuuskunnan Neuvostoliiton matkalla.
Bussissa, eräältä ekskursiolta (tutustumismatkalta "neuvostosaavutuksiin") palatessa muuan vuorineuvos kysyi Aarne Saariselta (SKP:n pj): "No, Aarne, onko usko säilynyt?"
Saarinen tietysti ymmärsi, miksi moinen kysymys, mutta vastasi kuitenkin jotakuinkin näin: "Usko aatteeseen ei horju, mutta toimintatapoja voidaan miettiä."
Mainittakoon, että seurueessa, jossa oli mm. vuorineuvoksia, pääjohtajia ja korkeita virkamiehiä, vallitsi ainakin päällisin puolin sopuisa ja ystävällinen (=suomettunut!) ilmapiiri.

 

[IceWalker]

Tuomioja kävi armeijan, jotta olisi hyvä vallankumousoturi, kun liittyminen soviettiin tulee aseellisesti ajankohtaiseksi. Ei se aina ole ollut rauhankyyhky.

Tuota en tiennyt, Tuomiojahan oli tietysti mukana yllyttämässä ihmisiä aseista kieltäytymiseen v.1969. Erkki oli edistyksen merkki, erilaisen kuin isänsä.

Vasureista voi sanoa montaa eri asiaa, mutta tsaarimyönteisyys kuulostaa kyllä erikoiselta. En usko että Suomen SDP tai muutkaan vasurit ihmeemmin surivat sitä kun Nikolas II syrjäytettiin. Vasemmistoradikaalit kun ovat tupanneet olemaan monarkian vastaisia.

Se, mitä tässä etsin, on selitys tai selityksiä sille, miksi tosiasiat eivät vaikuta vasurien asenteisiin länsimaita ja Venäjää kohtaan. Yhtenä voisi hahmotella jotakin tarvetta kuulua suureen kokonaisuuteen, jossa yksilö ja sen oikeudet valuvat kuin hiekka rikkonaisesta tiimalasista. Tsaari oli jonkinlainen pahuuden mittapuu vasureille, se on totta, mutta lopultakin miksi? Stalin aikoinaan esitti tsaaria jo hyvinkin suoraan ja Putin on liittynyt tähän perinteeseen: vain virallinen kruunaus puuttuu. Tässä on se kummallisuus, että asiat ovat miltei samoin kuin ennenkin, jokin symboli on erilainen, jolloin mukamas kokonaisuus jotenkin muuttuu ratkaisevasti.

Vaikuttaisiko vasureihin tsaarin paluu jossakin tulevaisuudessa, olisivatko hekin sitten valmiit liittymään länsimaihin vai muutettaisiko tosiasioita taas omien mieltymysten pohjalta? Nämä ovat kysymyksiä, valmiita vastauksia minulla ei ole. Arvelen vain, että vasurien mielestä Venäjä voi aina tehdä parannuksen.

Eli kysyn: Jos länsimaat on kuin hyvin hoidettu vauras pohjalaistalo, kaksi voonikkinen päärakennus, kaikki rakennukset hyvässä tikissä ja maalattuja, pihassa seisoo isännän G-mersu metsätöitä varten ja Venäjä on kuin Ryysyrannan tila, oikeastaan kolhoosi, jossa rakennuksille ei ole tehty mitään sataan vuoteen ja isännän kulkuneuvona 20-vuotias luuska rikkinäisillä kärryillä, niin miksi edelleen niinkin suuri osa tuntee kaipausta olla tuon kolhoosin jäsen?

 

[El Gordo]

Venäjän vallankumouksen aikana, kun demokratia oli saamassa jalansijaa väliaikaisessa hallituksessa, meidän punaiset oli itsenäisen Suomen kannalla. Kun tuolloinen hyvin lyhyt syrjähyppy demokratiaan kaatui bolsevikien menestykseen, ei itsenäisyys enää kelvannut. Tsaari ei kuulunut punaisten suosikkilistaan. Hän oli vallankumouksen este.

Taisi olla kyllä vielä sodankin aikana. Siis molempien puolten kannattajien enemmistö itsenäisen Suomen kannalla, vaikka olivat sitten rajusti eri mieltä kenen pitäisi hallita ja minkälaista yhteiskuntajärjestystä tavoitellaan. Ja tukeudutaanko Saksaan vai Venäjään sitten sodan jälkeen.

 

[Sako]

Taisi olla kyllä vielä sodankin aikana. Siis molempien puolten kannattajien enemmistö itsenäisen Suomen kannalla, vaikka olivat sitten rajusti eri mieltä kenen pitäisi hallita ja minkälaista yhteiskuntajärjestystä tavoitellaan. Ja tukeudutaanko Saksaan vai Venäjään sitten sodan jälkeen.

Ei, jos kriteerinä pidetään kansakunnan valioiden äänestämistä eduskunnassa. Samaa näkyi myös oikealla, mutta tietysti päinvastoin.

 

[Ann Arbor]

Välähdyksen 1970-luvun loppupuolen poliittisesta arjesta tarjoavaa "Presidentin päivä"-dokumenttielokuvaa pitää edelleen suositella sitä näkemättömille. Elokuva on luonnollisesti kuvattu Kekkosen näkökulmasta ja voimakkain värilasein, presidentin esiintyessä ajoittain miltei kuninkaan elkein, mutta tästä huolimatta hyvin mielenkiintoinen katsanto ajasta, jolloin nykyinen reality oli vasta parin vuosikymmenen päässä ja tämä luonnollisesti näkyy ajoittain kömpelöhkönä esiintymisenä "sivuhahmojen" toimesta.

Presidentin päivä (pitkä versio)

Presidentti Urho Kekkosen henkilökuva ja työtehtävät yhden päivän aikana. (16.2.1977)

areena.yle.fi

Vaikka kyseessä onkin massiivisesta kuvamateriaalista leikattu dokumentti, 77-vuotias Kekkonen antaa itsestään yllättävänkin skarpin kuvan.

 

[Radiopää]

Kylmän sodan Suomi -sarjan lopussa otettiin kiinni siitä, että suomettuminen elää osittain edelleen. Neuvostoliitto vain on vaihtunut Kiinaksi. Ja näin näyttää olevan, sillä Suomen valtiojohto osallistuu Pekingin talvikisojen avajaisiin, vaikka moni länsimaa on päättänyt boikotista.

Nyt vain odotellaan kulttuuriministerin kommentteja siitä, kuinka olympialaiset ovat rauhan asialla ja ne antavat mahdollisuuden parantaa keskusteluyhteyttä Kiinan ihmisoikeustilanteesta.

 

[El Gordo]

Kylmän sodan Suomi -sarjan lopussa otettiin kiinni siitä, että suomettuminen elää osittain edelleen. Neuvostoliitto vain on vaihtunut Kiinaksi. Ja näin näyttää olevan, sillä Suomen valtiojohto osallistuu Pekingin talvikisojen avajaisiin, vaikka moni länsimaa on päättänyt boikotista.

Suomettuminen ei oikeastaan tarkoita sitä, että ei uskalleta arvostella jotain suurvaltaa. Vaan että viereinen suurvalta käyttää niin suurta valtaa pienemmän maan politiikassa että maata voidaan pitää enää muodollisesti itsenäisenä. Ja että suurvallan intressien miellyttämisestä tulee tärkein asia sisäpolitiikassakin.

Selvästikin Neuvostoliiton suhteen näin kävi kylmän sodan Suomessa. Kiinan suhteen nyky-Suomessa ei oikein.

 

[Cobol]

Suomettuminen ei oikeastaan tarkoita sitä, että ei uskalleta arvostella jotain suurvaltaa. Vaan että viereinen suurvalta käyttää niin suurta valtaa pienemmän maan politiikassa että maata voidaan pitää enää muodollisesti itsenäisenä. Ja että suurvallan intressien miellyttämisestä tulee tärkein asia sisäpolitiikassakin.

Selvästikin Neuvostoliiton suhteen näin kävi kylmän sodan Suomessa. Kiinan suhteen nyky-Suomessa ei oikein.

Uuden Suomen ex-päätoimittaja Lauri Aho määritteli suomettumisen tarkoittavan "tilaa, jossa maa ilman Neuvostoliiton miehitystä, ilman kommunistikaappausta ja ilman demokraattisten laitosten poistamista on tietyn asteisessa riippuvaisuussuhteessa Moskovasta".

Jos tuosta lähdetään, Suomi on edelleen suomettunut Venäjän suuntaan (esim NATO-päätös ja poliitikot), mutta ei Kiinan suuntaan.

 

[Radiopää]

Suomettuminen ei oikeastaan tarkoita sitä, että ei uskalleta arvostella jotain suurvaltaa. Vaan että viereinen suurvalta käyttää niin suurta valtaa pienemmän maan politiikassa että maata voidaan pitää enää muodollisesti itsenäisenä. Ja että suurvallan intressien miellyttämisestä tulee tärkein asia sisäpolitiikassakin.

Selvästikin Neuvostoliiton suhteen näin kävi kylmän sodan Suomessa. Kiinan suhteen nyky-Suomessa ei oikein.

Kun muut länsimaat päättävät boikotoida kisoja, Suomen valtion edustaja lähtee paikanpäälle. Miksi? Ei ainakaan suomalaisten urheilijoiden takia, vaan nimenomaan nöyristelemään Kiinan johtoa. Ja jotta kuvio näyttäisi vielä läpinäkyvämmältä kuin onkaan, nykyinen kulttuuriministeri on samasta vaalipiiristä, jossa Kiinan valtion propagandapandat Suomessa ovat.

Mielestäni Zyskowicz määritteli suomettumisen hyvin Stillerin uusimmassa jaksossa. Kysymys ei ollut vain ulkopoliittisesta, vaan myös talous- ja kulttuuripolitiikasta, jota ohjasi yksittäisten henkilöiden opportunismi.

 

[Sako]

Saksa, Ranska ja Italia ei osallistu boikottiin. Lista boikotoijista on lyhyt. Joten tietysti Suomi osallistuu. Talous vs ihmisoikeudet, talous voittaa lähes aina.

 

[El Gordo]

Kun muut länsimaat päättävät boikotoida kisoja, Suomen valtion edustaja lähtee paikanpäälle. Miksi? Ei ainakaan suomalaisten urheilijoiden takia, vaan nimenomaan nöyristelemään Kiinan johtoa. Ja jotta kuvio näyttäisi vielä läpinäkyvämmältä kuin onkaan, nykyinen kulttuuriministeri on samasta vaalipiiristä, jossa Kiinan valtion propagandapandat Suomessa ovat.

Mielestäni Zyskowicz määritteli suomettumisen hyvin Stillerin uusimmassa jaksossa. Kysymys ei ollut vain ulkopoliittisesta, vaan myös talous- ja kulttuuripolitiikasta, jota ohjasi yksittäisten henkilöiden opportunismi.

Neuvostoliiton olympiakisoja 1980 boikotoivat Euroopasta vain Albania, Länsi-Saksa ja Norja. Tietysti kaikki Varsovan liiton maat ja suomettunut Suomi osallistuivat, mutta myös monet suomettumattomat läntisen Euroopan maat kuten Ranska, Iso-Britannia, Italia ja Ruotsi olivat kisoissa.

Jotkut näistä jäivät pois avajaisseremoniasta mutta esim. Ruotsi ei osallistunut näihin muodollisiinkaan poisjäänteihin, vaan osallistui kaikkeen mihin Suomikin.

Kuitenkin Suomi oli suomettunut mutta Ruotsi ei.

Mielestäni käytät termiä väärin. Suomettuminen ei tarkoita mitään normaalia seteliselkärankaisuutta, joten pandat ja Pekingin kisojen boikotoimattomuus ei riitä tuohon titteliin. Jos Kiinasta tulevat viestit määrittäisivät Suomen hallituksen kokoonpanon ja Tiibetin tilannetta käsitteleviä kirjoja ei voisi Suomessa julkaista niin sitten oltaisiin suomettuneita Kiinalle.

Eli olennaista suomettumisessa on se, että muodollisesti ollaan itsenäisiä, mutta käytännössä kaikkeen on käytävä kysymässä lupa ystävälliseltä suurvallalta. Tämähän nyt ei kuvaa lainkaan Suomen ja Kiinan suhdetta tällä hetkellä.

 

[Alejandro]

Mielestäni Suomen ja Kiinan välistä suhdetta kuvaa hyvin termi itsesuomettuminen. Zyskowicz avaa itsesuomittumisen luonnetta ja ongelmaa Stillerin podcastin uusimmassa jaksossa. Suosittelen kuuntelemaan ehdottomasti. Puhuu myös avoimesti siitä ongelmasta, kun sama poppoo on meillä ollut vallassa ennen ja jälkeen Neuvostoliiton kaatumisen. Ei ihme, että näitä asioita ei olla käyty läpi, koska mitään painetta ei ole ollut.

Itsesuomettumisen näkee myös nyt ajankohtaisessa NATO-keskustelussa. Tai siis siitä, kun asiasta ei uskalleta keskustella.

 

[penaz]

Mielestäni Suomen ja Kiinan välistä suhdetta kuvaa hyvin termi itsesuomettuminen. Zyskowicz avaa itsesuomittumisen luonnetta ja ongelmaa Stillerin podcastin uusimmassa jaksossa. Suosittelen kuuntelemaan ehdottomasti. Puhuu myös avoimesti siitä ongelmasta, kun sama poppoo on meillä ollut vallassa ennen ja jälkeen Neuvostoliiton kaatumisen. Ei ihme, että näitä asioita ei olla

Z. sanoo kaikkien olleen itsesuomettuneita. Toiset vain kumarsivat syvempään kuin jotkut muut.
edit.kirjoitusvirhe

 

[Dynamo]

Vaikuttaako tämä mitenkään vasurien tunteeseen Venäjää kohtaan - ei tietenkään, turha luulla.

Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. NL:n mielistelijöitä yhdisti myös jonkin sortin USA-viha. Vaikka NL lakkasi olemasta, ei suhde USA:an ole muuttunut.

 

[Radiopää]

Mielestäni käytät termiä väärin. Suomettuminen ei tarkoita mitään normaalia seteliselkärankaisuutta, joten pandat ja Pekingin kisojen boikotoimattomuus ei riitä tuohon titteliin. Jos Kiinasta tulevat viestit määrittäisivät Suomen hallituksen kokoonpanon ja Tiibetin tilannetta käsitteleviä kirjoja ei voisi Suomessa julkaista niin sitten oltaisiin suomettuneita Kiinalle.

Eli olennaista suomettumisessa on se, että muodollisesti ollaan itsenäisiä, mutta käytännössä kaikkeen on käytävä kysymässä lupa ystävälliseltä suurvallalta. Tämähän nyt ei kuvaa lainkaan Suomen ja Kiinan suhdetta tällä hetkellä.

Eivät kaikki 70-luvulla tunnistaneet suomettumista, vaikka elivät sen mukaan. Eiköhän tulevat vuosikymmenet osoita, millaisessa kumarassa me olemmekaan ollut itään päin. Yhteistä 70-luvun suomettuneisuudessa ja tässä ajassa on kauppapolitiikka, joten eiköhän tuleva historiankirjoitus tule näkemään niissä enemmän yhtäläisyyksiä kuin tänään.

 

[Sako]

Z. sanoo kaikkien olleen itsesuomettuneita. Toiset vain kumarsivat syvempään kuin jotkut muut.
edit.kirjoitusvirhe

Kuuntelin jutun. Itsesuomettamisella tarkoitti liikkeitä, joita ei olisi tarvinnut tehdä nimenomaan sisäpolitiikassa. Idänkortilla pelaamista ja pisteiden keruuta Tehtaankadulta. Sen verran rehti kaveri, että myönsi itsekin pelanneensa suomettumisen sääntöjen mukaan. Jos ei pelannut, niin olot oli kovin vaikeat. Ulkopolitiikassa Z:n mukaan käytettiin liikkumavarat hyväksi.

Suomalainen yhteiskunta ei kumartanut niin syvään sodan jälkeen 50-luvulla kun se teki 70-luvulla. Joskus faijalta varovasti kysyny mielipidettä ja vastaus: Ajat oli semmosia. No totta piip ne oli, kun itse tehtiin ne sellaisiksi. Kekkonen avasi yöpakkasissa sellaisen pandoran lippaan, että ei pahemmasta väliä. Koska suomalaisen poliitikon vahvuuksia on lyhytnäköisyys, ilmiantaminen ja oman edun tavoittelu, idänkorttia opittiin pelaamaan taitavasti.

 

[Sanainen arkku]

No olisi about ihmiskunnan paras uutinen ikinä koskaan jos näin kävisi. Valitettavasti Pohjoismaat ovat vain sangen pieni ja merkityksetön osa maailmaa, joskin selkeästi sen sivistynein osa.

Jepjep. Kyllähän me ollaan ihan sikahyviä. Paitsi ettei me saada työttömiä töihin kun niiden ei kannata ja mamut eivät integroidu kun ei ole tarvetta ja nuoriso ahdistuu kun niillä on liikaa hyviä vaihtoehtoja mutta mikään ei ole täydellinen. Niin joo, ja aikuiset ihmiset eivät uskalla riittävästi pariutua saati lisääntyä.
Ottakaa mallia!

Pohjoismaista maailmalle paras esikuva on Tanska.

 

[mjr]

Ottakaa mallia!

Juurikin näin - jos vain saisimme maailmasta pohjoismaisen niin voisimme keskittyä ihmisyyden eksistentiaaliseen tuskaan, emmekä miettiä maallisia murheita, jotain nälkää, sortoa, väkivaltaa, kaikenkattavaa korruptiota jne. Arvasinkin että olet oikeasti samoilla linjoilla, kaikki vähänkin järkevät ihmiset ovat.

 

[Ollakseni]

Jepjep. Kyllähän me ollaan ihan sikahyviä. Paitsi ettei me saada työttömiä töihin kun niiden ei kannata ja mamut eivät integroidu kun ei ole tarvetta ja nuoriso ahdistuu kun niillä on liikaa hyviä vaihtoehtoja mutta mikään ei ole täydellinen. Niin joo, ja aikuiset ihmiset eivät uskalla riittävästi pariutua saati lisääntyä.
Ottakaa mallia!

Pohjoismaista maailmalle paras esikuva on Tanska.

Tanskasta voisi kyllä ottaa mallia. Siellähän on noin puoli miljoonaa maahanmuuttaja ei läntisistä maista (Turkki, Irak, Iran, Pakistan jne.) ja maan väkiluku on kasvanut oikeastaan ainoastaan maahanmuuton kautta.

Minullahan on ratkaisu tuohon ongelmaan että ihmiset eivät lisäänny tarpeeksi: kielletään sukupuolivalistus sekä hormonaalinen ehkäisy ja kavennetaan naisten oikeutta opiskella. Kyllä alkaisi taas lapsia tulemaan.