Suomettumisen kokonaisuuteen kuuluvat myös taloudelliset riippuvaisuudet Neuvostoliitosta. Ne sopimukset sinne olivat hyvien poliittisten suhteiden takana. Poliitikot pääsivät näin vaikuttamaan yrityksiin, joita suosittiin ja joita ei suosittu. Kekkonen oli tässä tietysti avainpelaaja. Jos välit Kekkoseen olivat kunnossa, niin tuottoisia idänkauppoja saattoi saada. Tässä on myös yksi syy siihen, miksi talouspuolella oltiin niin hiljaa koko suomettumisesta. Systeemin mädännäisyydestä kertomalla varmisti sen, ettei jatkossakaan ole saamassa näitä herkkuja. Idänkauppaan kiinni päässeillä ei taas ollut mitään syytä julkituoda systeemin epäkohtia.
Koska idänkauppa toi varmaa fyrkkaa markkinoilta, joilla ei ollut muita länsikilpailijoita, oli seurauksena tuotteiden laadun lasku, ainakin niiden yritysten osalta, joilla ei ollut vientiä muihin maihin. Esimerkiksi suomalainen vaateteollisuus sai hyvin myytyä tavaraa itään, siis sellaista tavaraa, jota länsimarkkinoilla ei kukaan hyväksynyt/halunnut. Oli "teryleeni"-pukuja sun muuta paskaa. Mutta varmasti se oli kannattavaa kauppaa. Miksi sitä olisi parempaa tehnyt, kun itään kelpasi mikä tahansa paska? Mitä halvemmalla tehty, sen suuremmat voitot. Tästähän osin johtui 90-luvun lama. Neuvostoliitto kaatui, idänkauppa romahti, ja tuotteet eivät kelvanneet länsimarkkinoille -> konkurssien aalto. Oli lamassa paljon muitakin syitä, mutta tämä oli yksi osa sitä kokonaisuutta.
Talous oli muutoinkin vähemmän kilpailtua ja enemmän säänneltyä. Sääntelyä toteutettiin monella eri tavoin. Hyvä esimerkki tästä on IKEA:n tontti Espoossa. IKEA osti tontin jo vuonna 1967, mutta rakennuslupa heltisi vasta vuonna 1990. Näin suojeltiin kotimarkkinoilla toimivia huonekalutehtaita, esim. Askoa ja Iskua. (Anekdoottina mainittakoon, että IKEA aloitettua Suomessa sekä Asko että Isku totesivat heidänkin myyntinsä parantuneen IKEA:n tuoman sisustusbuumin myötä.)
Toinen suomettumisen esimerkki on Anttila Oy ja Kalle Anttila. Anttila myi firmansa ja muutti rahoineen Floridaan. Wikipediassa lukee, että Anttila myi firmansa talousvaikeuksien vuoksi, mutta muistan nähneeni (vuosikausia sitten) Kalle Anttilan haastattelun, jossa hän totesi ettei firma niin kuralla ollut, että sitä olisi ollut pakko myydä. Anttila sanoi myyneensä firman, koska pelkäsi Suomen sosialistisoituvan. Myi sitten omaisuuteensa ja muutti rahoineen pakoon sosialisteja. Totesi myös haastattelussa, että jälkikäteen on helppoa sanoa hänen nähneen tilanteen väärin, ja arviolle voi nauraa, mutta silloin oli sellaiset ajat, että hän varautui pahimpaan. Eikä kukaan olisi nauranut tuolle, jos arvio olisi osunut oikeaan.
(En löytänyt Anttilan haastattelua mistään, se olisi hyvä nähdä uudelleen jo senkin vuoksi, että pääsisin näkemään kuinka hyvin/huonosti muistini toimii. Toki myös siksi, että kun puhutaan suomettumisesta, tällaisella haastattelulla olisi lisäarvoa aikalaisten näkemysten syventämiseen tai arviointeihin.)
Näitä taloudellisia riippuvaisuuksia ei tuossa Tervon ohjelmassa nähty. Niistäkin olisi syytä kertoa. Se olisi osa kokonaisuutta. Suomettuminen ei koskenut vain poliitikkoja, vaan siinä olivat mukana monet eri tahot. Eikä kaikkea voi tietysti suomettumisen piiriin laskea. Nalle Wahlroos on todennut, että merimiesunionin johtaja Niilo Wälläri on Suomen taloushistorian kallein mies. Wälläri oli valmis pysäyttämään koko vientiteollisuuden tukilakkoilemalla milloin mistäkin syystä. Seurauksena oli loppujen lopulta se, että Suomen kauppalaivastosta suuri osa oli myyty tai ulosliputettu ulkomaille. Se oli eräänlaista sosialismia, jota harjoitettiin lakkoimalla. Läheistä sukua suomettumiselle siinä mielessä, että molemmissa aatteet olivat punaiset, enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin eri asioita ovat.