Kuten Ilkka Kanerva. Kanervan ETYJ höpötykset ja NATO kommentit herättää lähinnä kiusallista myötähäpeää.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet
- Viestiketjun aloittaja adolf
- Alkaa
- 74 005
- 579
Kuten Ilkka Kanerva. Kanervan ETYJ höpötykset ja NATO kommentit herättää lähinnä kiusallista myötähäpeää.
Tätä voi todellakin kysyä ja ihmetellä. Vaikka totuus itänaapurista (sekä Neuvostoliitosta että Venäjästä) on ollut koko ajan niin monen ml. valtiojohdon tiedossa, niin mikä on lopulta estänyt suomalaisia päättäjiä puhaltamaan (teatteri)pelin poikki?
Liioiteltu itsesuojeluvaisto?
Jotenkin kyllästyttää kerrata ikivanhaa peruskauraa:
1944-1989 Suomi ei ollut käytännössä suvereeni. Ensinnäkin Pariisin rauhassa Suomi oli paalutettu Neuvostoliiton etupiiriin. Toiseksi oli voittajavaltio Neuvostoliiton sanelema sotilassopimus (YYA).
Kummatkin sementoivat sen, että jos Neukkula olisi miehittänyt Suomen, niin paheksuntaa ja tuomioita olisi sadellut, mutta mitään konkreetista (aseellista) apua ei olisi tullut. (Muistetaan Pariisin rauha, joka oli osapuolia oikeasti sitova). Tämän suuret ikäluokat ja vanhemmat kansalaiset täysin selkeästi tiesivät.
Jos vaistonvarainen itsesuojeluvaisto on nöyristelyä, niin mikä olisi ollut märkäkorvien sankarillinen vaihtoehto harjoitetulle politiikalle? Ja kuinka Suomi olisi nyt parempi maa asua?
1944-1989 Suomi ei ollut käytännössä suvereeni. Ensinnäkin Pariisin rauhassa Suomi oli paalutettu Neuvostoliiton etupiiriin. Toiseksi oli voittajavaltio Neuvostoliiton sanelema sotilassopimus (YYA).
Kummatkin sementoivat sen, että jos Neukkula olisi miehittänyt Suomen, niin paheksuntaa ja tuomioita olisi sadellut, mutta mitään konkreetista (aseellista) apua ei olisi tullut. (Muistetaan Pariisin rauha, joka oli osapuolia oikeasti sitova). Tämän suuret ikäluokat ja vanhemmat kansalaiset täysin selkeästi tiesivät.
Jos vaistonvarainen itsesuojeluvaisto on nöyristelyä, niin mikä olisi ollut märkäkorvien sankarillinen vaihtoehto harjoitetulle politiikalle? Ja kuinka Suomi olisi nyt parempi maa asua?
Oman poliittisen uran suojelu. Asioiden muuttamiseen liittyy riski vaalien suhteen.
Olisi pidetty neukut ulkona sisäpolitiikasta.
Muistan 1980-luvun peruskoulun olleen myös jo varsin kaukana mistään klassisesta suomettumisesta. Perusopetus oli hyvinkin isänmaallista, ja maamme historiaa käsiteltiin hyvinkin oikeistolaisin painotuksin joskaan Neuvostoliittoa ei mistään arvosteltukaan. Ei meistä lapsista mitään stalinisteja yritetty kasvattaa.
Tämäkään ei mielestäni sovi yhteen suomettuneesta Suomesta enää 1980-luvun oloissa. Ilmiö oli olemassa, mutta kovinkaan arkista se ei ollut. Koin suomettumista lähinnä siinä miten kotimainen media käsitteli ulkomaanpolitiikkaa.
Tämäkään ei mielestäni sovi yhteen suomettuneesta Suomesta enää 1980-luvun oloissa. Ilmiö oli olemassa, mutta kovinkaan arkista se ei ollut. Koin suomettumista lähinnä siinä miten kotimainen media käsitteli ulkomaanpolitiikkaa.
Historiankirjoitus varmaan tuo joskus paremman vastauksen. Siihen asti sanoisin, että Paasikivi piti jopa kaikkein vaikeimpina aikoina Neuvostoliiton kauempana Suomen sisäpolitiikasta. Kekkonen hyödynsi omaksi edukseen Neuvostoliittoa Suomen sisäpolitiikassa moneen kertaan, ja avasi Neuvostoliitolle suoran käytävän vaikuttamiseen Suomessa. Sen mukana KGB sai ison vaikutusvallan Suomessa. KGB oli se linkki, jota kautta suomalaiset poliitikot asioita hoitivat ja joita KGB kuuli ja joille KGB kertoi, mitä heiltä odotetaan.
Nyt tuo tuntuu oudolta, mutta tuohon aikaan KGB ja sen johtaja Suomessa eli Viktor Vladimirov ohjasi monia asioita.
Ei ole nyt tähän hätään laittaa lähdettä, mutta jossain artikkelissa oli pätkiä historian oppikirjoista 80-luvulta, niin aika väritettyä opetusta se oli.
Kekkosen ajan tulkinnan vaikeus on siinä, miten suorastaan taitavasti hän ratsasti kaksilla vankkureilla. Onhan Kekkosen aikaa lähestytty siltäkin kannalta, että hän osasi nimenomaan näytellä Moskovalle suurta Neuvostoliiton ystävää. Tottakai sen uskottavuus edellytti myös Neuvostoliiton kannalta suotuisia tekoja. Kekkonen oli jonkinlainen narsisti, joka näki itsensä ainoana henkilönä, joka saattoi pitää Suomen suhteen Neuvostoliittoon sillä tasolla, että itsenäisyys voisi ylipäätään säilyä. Kekkosen pelkona oli, että hänen seuraajansa olisi joku sellainen joka vaarantaisi Suomen itsenäisyyden suututtamalla Moskovan. Kekkonen varmasti koki ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Oli oltava vielä ovelampi kuin Paasikivi. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomi ei Kekkosen ehkä kyseenalaisistakin teosta ja sanoista huolimatta muuttunut miksikään satelliittivaltioksi, vaan pysyi demokraattisena pohjoismaana niin hyvin kuin se nyt tuona aikana Neuvostoliiton naapurimaana oli mahdollista. Kekkosen ajan Suomesta oli vielä pitkä matka DDR:ksi.
On hyvä että historiasta keskustellaan ja kyseenalaistetaan, mutta oliko hänellä tosiasiassa muita vaihtoehtoja kuin toimia kuten toimi? YYA-sopimus velvoitti, mutta mitään vallankumousta ei kuitenkaan Suomessa nähty.
Varmasti näitäkin esimerkkejä löytyy, ja harvemmin Neuvostoliitosta mitään pahaa koulussa kerrottiin. Mutta opetus oli isänmaallista ja itsenäisyyden saavuttaneita johtohenkilöitä lähes palvottiin opettajien toimesta. 1918 sisällissota oli aina puheessa vapaussota. Bolsevikkeja ei päähän silitelty, joskin ne ehkä lakaistiin maton alle. Makuasioita näkeekö sen suomettumisena tai ei.
Oleellinen kysymys, johon en pysty antamaan kovinkaan täydellistä vastausta. Tuskin kukaan, koska kuten YLE:n sarjastakin kävi selville, tutkittua tietoa ei vielä ole riittävästi.
Tutkijat Kimmo Rentola, Timo Vihavainen, Jukka Tarkka ja monet muut ovat tuoneet esille joitakin palasia historian tarkasteluun. Yksi on se, että Suomi rämettyi Kekkosen päästettyä KGB:n maan sisälle johtamaan osin politiikkaa. Ei siihen ollut pakkoa. Toinen on se, että joka kerta Suomi selvisi II ms:n jälkeen voittajana, kun teki asiansa Neuvostoliitolle selväksi. Näitä olivat mm. YYA-konsultaatioiden katkaiseminen, yhteisten sotaharjoitusten hautaaminen, Suomen länsi-integraation aloittaminen, sopimukset OECD, EFTA, EEC ym kanssa. Lopulta jokaisen Neuvostoliitto hyväksyi.
Joten oma näkemykseni on, että Suomi olisi selviytynyt ilman KGB:n päästämistä maan poliittiseen ja virkamiesten rakenteisiin ja Suomi olisi selviytynyt hakemalla NATO:n jäsenyyttä 1990-luvulla ja milloin tahansa. Vaikka tänään.
Meillä on edelleen alla olevien kaltaisia "tieteentekijöitä", joita osa kansasta kunnioittaa:
Venäjä | Maailmanpolitiikan professori haluaa presidentti Niinistöltä moraalista johtajuutta Venäjän aiheuttamassa kriisissä: ”Niinistö on ollut ehkä hieman hämmentynyt”
Professori Heikki Patomäki katsoo, että vaikka sodan uhka on kasvanut, niin myös Venäjän näkökulmaa pitää yrittää ymmärtää.
www.hs.fi
Kulminaatiopistelijä
Jäsen
Wikipediasta:
"Ollessaan Keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Uusitalo esitti vuonna 1974 Suomelle toista itsenäisyyspäivää jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan päivämäärälle 19. syyskuuta. Myöhemmin hän perusteli esitystään sillä, että halusi tällä korostaa rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä. Hän osallistui itsekin jatkosotaan 1942–1944 Kannaksen Metsäpirtissä.
"
Uusi tutkimus esitti Pirkkalan koulukokeilulle vaiettuja mittasuhteita
Keväällä 2016 saatiin uutta tietoa Pirkkalan koulukokeilusta
yle.fi
Ja sitten oli myös tällaisia käsittämättömiä ylilyöntejä, kuten esimerkiksi Pirkkalan tapaus. Häpeällistä ja suoraan sanottuna karmeaa.
Opetusta 70-luvulla, sain koulussa (Kouvolan lyseo), jossa selvä enemmistö opettajajista oli avoimen porvarillisia. Historian opettaja varsinkin. Neuvostoliittoa käsiteltiin täysin kliinisesti ja tunteettomasti.
Mainittakoon, että kyseisen koulun kouluneuvostovaaleissa oppilasehdokkaita asettaneet puolueet olivat: Porvaririntama, Kommunistit ja SDP. Kaksissa ensimmäisissä kouluneuvostovaaleissa neljästä valitusta kolme oli Porvaririntaman ehdokkaita ja yksi kommunisti/demari. Kolmansissa vaaleissa, joiden jälkeen kouluneuvostot taidettiinkin jo kuopata, kaikki valitut edustivat epäpoliittista ryhmää "Vapaat nautiskelijat" tjsp.
Senkin voi vielä mainita, että ensimmäisenä kouluneuvostovaalivuotena kouluumme oli, tuskin sattumalta, tullut oppilaaksi vuoden Sirola-opistossa koulutettavana ollut aktivisti, joka värväsi Kommunistit-ryhmän ehdokkaat. Mainiota juttu- ja ryyppyseuraa hän oli, kunhan ei puhuttu politiikasta. Ei siis salannut Sirola-taustaansa vaan itse sen kertoi.
Asiasta on tehty useampia graduja ja muita tutkielmia. Esim. itse justiinsa pikaisesti selailin Johanna Norpan gradua (2017) ja Jukka Rantalan artikkelia. Eri kouluissa oli eri kirjoja käytössä ja opettajilla vastuuta siitä, mitä ja miten opettivat. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että isompi muutos historian oppikirjojen sisällössä on tapahtunut nimen omaan 80-luvun aikana. Eli esim. 1988 on ollut ihan erilainen lähestymistapa kuin mitä se oli vielä 1982.
Toisaalta: jutuissa otettiin esille myös se, että näistä "suomettuneista" oppikirjoista tuli valituksia myös vasemmiston suunnasta, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen ulkopoliitiikkaa tai amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmia ei käsitelty kirjoissa. Tämä vahvistaa mielestäni aiemmin esittämääni pointtia siitä, että oppimateriaalissa pyrittiin olemaan ainakin varovaisia, jos ei jopa epäpoliittisia. Samalla toki sitten paljon jäi kertomatta ja opettamatta puolin ja toisin.
Käytettyyn aikaan nähden hyvä pljäys. Olisi voinut olla kriittisempi, mutta ei kaunistellut mitään. Honka-liitto olisi pitänyt olla mukana. Honka-liitto – Wikipedia
Täytyy muistaa noista kouluajoista että ennen peruskouluaikaa oppikoulut olivat vielä yksityisiä ja kouluilla oli aika paljon vapauksia oppimaterialin ym suhteen.
Itse kävin opparia 69-78 enkä kyllä muista yhtäkään opettajaa joka olisi ollut avoimesti vasemmistoa kannattava.
Ja muuten englannin kielen aloitin jo kansakoulun kolmannella v-67 (englanti ja ruotsi olivat vaihtoehdot).
En muista että omassa nuoruudessani 70-luvulla tuo suomettuminen olisi näkynyt mitenkään erityisesti ns arkielämässä, tosin 70-luku oli mielestäni kyllä paljon politisoituneempaa aikaa kuin näinä koronan päivinä.
Oli kiva näin tehtaanomistajan vesana keskustella politiikkaa firman sorvareiden kanssa, kannat olivat aika erilaisia mutta hyvä oli että kellään ei vati palanut vaikka eri mieltä oltiinkin.
Omaa huviaan noihin aikoihin oli käydä ärsyttämässä näitä Tiedonantaja-ihmisiä vapun aikaan, ei vaatinut kovinkaan paljoa saada niiltä savu nousemaan korvista.
Itse kävin opparia 69-78 enkä kyllä muista yhtäkään opettajaa joka olisi ollut avoimesti vasemmistoa kannattava.
Ja muuten englannin kielen aloitin jo kansakoulun kolmannella v-67 (englanti ja ruotsi olivat vaihtoehdot).
En muista että omassa nuoruudessani 70-luvulla tuo suomettuminen olisi näkynyt mitenkään erityisesti ns arkielämässä, tosin 70-luku oli mielestäni kyllä paljon politisoituneempaa aikaa kuin näinä koronan päivinä.
Oli kiva näin tehtaanomistajan vesana keskustella politiikkaa firman sorvareiden kanssa, kannat olivat aika erilaisia mutta hyvä oli että kellään ei vati palanut vaikka eri mieltä oltiinkin.
Omaa huviaan noihin aikoihin oli käydä ärsyttämässä näitä Tiedonantaja-ihmisiä vapun aikaan, ei vaatinut kovinkaan paljoa saada niiltä savu nousemaan korvista.
YYA:n ja Neuvostoliiton loppuajoista ihan kelpo kirja
Mureneva kulmakivi
Suomi Neuvostoliiton hajoaminen ja YYA-sopimuksen loppuvaiheet 1989-1992
Tilanteet ei tosiaan ole olleet kovin yksinkertaisia. Koivisto toimi varovaisuusperiaatteella, mutta osin sitä ymmärtää historian kautta. Ei tuo mikään seikkailuromaani ole, mutta kovasti asiaa monelta kulmalta kaiveltuna ja ainakin omaan silmään aika neutraali selostus tapahtumista.
Mureneva kulmakivi
Suomi Neuvostoliiton hajoaminen ja YYA-sopimuksen loppuvaiheet 1989-1992
Tilanteet ei tosiaan ole olleet kovin yksinkertaisia. Koivisto toimi varovaisuusperiaatteella, mutta osin sitä ymmärtää historian kautta. Ei tuo mikään seikkailuromaani ole, mutta kovasti asiaa monelta kulmalta kaiveltuna ja ainakin omaan silmään aika neutraali selostus tapahtumista.
Remy Martin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Minua ei suomettuminen sinällään haittaa, olihan jossain määrin pakko toimia siten miten toimittiin. Lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä, vaikka olisihan se voinut olla parempikin mikäli ei oltaisi kumarrettu ihan niin syvälle vaan ainoastaan sen verran mitä olisi ollut tarvis.
Se mikä haittaa on ettei jälkipyykkiä olla vieläkään kunnolla pesty. Oma mutuveikkaukseni on että 1/10 nöyristelystä tehtiin isänmaan asian tähden ja loput 9/10 henkilökohtaisista syistä omaa etua tavoitellen. Turhaa suomettumista; jossa Neuvostoliiton persusta nuoleskeltiin sen takia että sillä tavoiteltiin henkilökohtaista etua; olisi pitänyt alkaa käydä läpi heti unelmayhteiskunnan hajottua. Ongelma taisi olla siinä ettei löytynyt synnitöntä heittämään ensimmäistä kiveä, tai jos löytyikin niin tällainen vaijennettiin. Esimerkiksi on käsittämätöntä että ns. Tiitisen lista on vieläkin salainen.
Suurin harmituksen aihe tässä on että kun suomettumista ei aikoinaan kunnolla perattu ja pahimpia nöyristelijöitä ei pistetty maksamaan toiminnastaan hintaa, niin homma on jatkunut samankaltaisena; vaikkakaan ei niin härskinä; näihin päiviin asti, joka taasen oman käsitykseni mukaan suurin yksittäinen syy sille ettei Suomi ole Natossa.
Katsoin nyt tuon YLEn Kylmän Sodan Suomen. Ihan ansiokas dokumentti.
Jotenkin taas kun katseli tuollaisen koosteen suomettumisesta ehkä ymmärtää NATOn suhteen jämähtänyttä kansanosaa vähäsen. He ovat eläneet koko aktiivi-ikänsä ryssän perseenuolenta-aikaa ja aitoon Suomi tyyliin toivovat että mikään ei muutu. Jatketaan vaan sitä tasapainoilua ikuisesti. Haetaan lupa kaikkeen Moskovasta. Heille on vuosikymmenten aikana iskostunut että se on ”viisasta” ulkopolitiikkaa. Ollaan täällä hissukseen.
Se ei vaan toimi nykyaikana. Seuraavaksi ryssä määräilee miten Suomi alkaa hajottaa EU:ta sisältä. Miten Suomi toimii EU:ssa. Ja mitä sen jälkeen?
Vain itsenäinen maa voi edistää omaa asiaansa aidosti.
Jotenkin taas kun katseli tuollaisen koosteen suomettumisesta ehkä ymmärtää NATOn suhteen jämähtänyttä kansanosaa vähäsen. He ovat eläneet koko aktiivi-ikänsä ryssän perseenuolenta-aikaa ja aitoon Suomi tyyliin toivovat että mikään ei muutu. Jatketaan vaan sitä tasapainoilua ikuisesti. Haetaan lupa kaikkeen Moskovasta. Heille on vuosikymmenten aikana iskostunut että se on ”viisasta” ulkopolitiikkaa. Ollaan täällä hissukseen.
Se ei vaan toimi nykyaikana. Seuraavaksi ryssä määräilee miten Suomi alkaa hajottaa EU:ta sisältä. Miten Suomi toimii EU:ssa. Ja mitä sen jälkeen?
Vain itsenäinen maa voi edistää omaa asiaansa aidosti.
Suomettumista ymmärtää ehkä parhaiten jos tulkitsee maailmaa (tai lähinnä kansainvälisiä suhteita) reaalipolitiikan linssin läpi. Siis erittäin kyynisesti lähtökohdista että "valtion pääasiallinen tehtävä on turvata valtion olemassaolo", mikä on toki aika yleisesti hyväksytty premissi ilman kyynisyyttäkin (joskin joku voisi kysyä "entä ne ihmiset?"), mistä päästään ikävän äkkiä kysymykseen että mitenkäs ne naapurivaltiot joilla on sama tehtävä? Reaalipolitiikka ei voi oikein olla kuin nollasummapeliä, kun oletusarvona on että turvallisuuden varmistaa parhaiten ensinnäkin hankkimalla suuremman sotilaallisen kyvyn kuin naapureilla/kilpailijoilla (mikä on ikävä ja erittäin hinnakas kierre ja mihin N-liitto esimerkiksi kaatui), seuraavaksi valtaamalla heikommat naapurit osaksi omaa imperiumia jotta on resursseja joilla pönkittää sotilaallista kykyä muita isoja toimijoita vastaan. N-liitto oli puhtaasti tämän koulukunnan kannattajia ja venäläisillä johtohenkilöillä on edelleen vahvasti nuo samat kaiut toiminnassaan, joskin mafiavaltio mukaan ympättynä. Eli "valtion tärkein tehtävä on varmistaa olemassaolonsa mutta myös johtohenkilöiden rikastuminen valtion omaisuudella". Näissä tapauksissa "valtio" on luonnollisesti ainakin johtohenkilöiden mukaan yhtä kuin valtiota johtavat henkilöt.
Mutta Suomeen. Reaalipolitiikkaa toteuttavan imperialistisen diktatuurin heikompana naapurina ei ole hyvä olla. On toki helppo sanoa että olisi pitänyt vetää rohkeasti omaa linjaa ja haistattaa vitut (diplomaattisilla sanakäänteillä luonnollisesti) N-liiton härkinnät Suomen sisä- ja ulkopoliittista suvereniteettia vastaan, mutta Suomi oli tosiaan sen ekspansionistisen ja erittäin kyynisen diktatuurin naapuri ja vieläpä 2. maailmansodan rauhansopimuksessa luovutettu sodan muiden voittajavaltojen toimesta ko. paskamaan etupiiriin. Tätä taustaa vasten on helppo nähdä että liikkumavara oli todella pientä ja sillä operointi vaati melkoisia luotsin kykyjä. Toisaalta paljon vähemmälläkin alustalaisuudella olisi selvitty ja todella iljettäviä esimerkkejä piisaa maanpetoksellisesta toiminnasta mikä kumpusi joko henkilökohtaisesta vallanhalusta, tai sitten harhaisesta näkemyksestä naapurivaltion sortokoneiston ihanuudesta. Lisäksi noiden aikojen likapyykki olisi pitänyt pystyä pesemään tuoreeltaan. Ja luonnollisesti kun tuo naapureita terrorisoinut hirmuvalta oli hetkellisesti polvillaan, olisi pitänyt Suomen hyödyntää sama etsikkoaika minkä kyseisen imperiumin ikeen alla akuutimmin olleet valtiot hyödynsivät välittömästi länsioven avautuessa rakosenkin.
Mutta Suomeen. Reaalipolitiikkaa toteuttavan imperialistisen diktatuurin heikompana naapurina ei ole hyvä olla. On toki helppo sanoa että olisi pitänyt vetää rohkeasti omaa linjaa ja haistattaa vitut (diplomaattisilla sanakäänteillä luonnollisesti) N-liiton härkinnät Suomen sisä- ja ulkopoliittista suvereniteettia vastaan, mutta Suomi oli tosiaan sen ekspansionistisen ja erittäin kyynisen diktatuurin naapuri ja vieläpä 2. maailmansodan rauhansopimuksessa luovutettu sodan muiden voittajavaltojen toimesta ko. paskamaan etupiiriin. Tätä taustaa vasten on helppo nähdä että liikkumavara oli todella pientä ja sillä operointi vaati melkoisia luotsin kykyjä. Toisaalta paljon vähemmälläkin alustalaisuudella olisi selvitty ja todella iljettäviä esimerkkejä piisaa maanpetoksellisesta toiminnasta mikä kumpusi joko henkilökohtaisesta vallanhalusta, tai sitten harhaisesta näkemyksestä naapurivaltion sortokoneiston ihanuudesta. Lisäksi noiden aikojen likapyykki olisi pitänyt pystyä pesemään tuoreeltaan. Ja luonnollisesti kun tuo naapureita terrorisoinut hirmuvalta oli hetkellisesti polvillaan, olisi pitänyt Suomen hyödyntää sama etsikkoaika minkä kyseisen imperiumin ikeen alla akuutimmin olleet valtiot hyödynsivät välittömästi länsioven avautuessa rakosenkin.
Minäkin nyt katsoin tuon dokumentin. Mielenkiintoista tavaraa kun on itse elänyt suuren osan tuota aikakautta (60-80 luvut). Enpä tiennytkään Valittujen Palojen tuollaista merkitystä, luin kyllä niitä itsekin silloin tällöin. Kiitos Erkolle.
On kuitenkin huomattava että ohjelma lyö merkittävimmät tapahtumat silmille yhdessä pläjäyksessä, todellisuudessa asioissa vierähti vuosikymmeniä, eikä asiat minusta näkyneet noin räikeästi.
Minä en kauheasti haikaile likapyykkien purkamista, niinkuin ohjelmassa taidettiin sanoa kyseessä oli nolo onnistuminen. Sain nimittäin elää hyvää nuoruutta, ei nuo asiat vaivanneet kun niistä ei juuri puhuttu. Kuten Heiskanen sanoo, ei tultunut miltään.
70 luvun kommunismin taidan kyllä muistaa, koska olen oikeistolaisista taustoista. Kun sain äänioikeuden, muistin äänestää oikein. Se oli panokseni sisäpolitiikkaan, valtakunnan johtajat sai painia sitten omiaan hoitamalla ulkopolitiikan, näköjään kukin tyylillään.
Kuten ohjelmassa näkyy, ihan rauhassa saimme katsella jenkkileffoja ja Onnen Päiviä, oli rockabillya, sleepy sleepers, punk, ja mitään rajoittamista en tuntenut. Naapurivartti ohjelmissa oli mitä oli, ei niitä katsottu.
Viro ansaitsee maininnan, virolaisten kohtalo totta tosiaan säälitti meitä silloin.
On kuitenkin huomattava että ohjelma lyö merkittävimmät tapahtumat silmille yhdessä pläjäyksessä, todellisuudessa asioissa vierähti vuosikymmeniä, eikä asiat minusta näkyneet noin räikeästi.
Minä en kauheasti haikaile likapyykkien purkamista, niinkuin ohjelmassa taidettiin sanoa kyseessä oli nolo onnistuminen. Sain nimittäin elää hyvää nuoruutta, ei nuo asiat vaivanneet kun niistä ei juuri puhuttu. Kuten Heiskanen sanoo, ei tultunut miltään.
70 luvun kommunismin taidan kyllä muistaa, koska olen oikeistolaisista taustoista. Kun sain äänioikeuden, muistin äänestää oikein. Se oli panokseni sisäpolitiikkaan, valtakunnan johtajat sai painia sitten omiaan hoitamalla ulkopolitiikan, näköjään kukin tyylillään.
Kuten ohjelmassa näkyy, ihan rauhassa saimme katsella jenkkileffoja ja Onnen Päiviä, oli rockabillya, sleepy sleepers, punk, ja mitään rajoittamista en tuntenut. Naapurivartti ohjelmissa oli mitä oli, ei niitä katsottu.
Viro ansaitsee maininnan, virolaisten kohtalo totta tosiaan säälitti meitä silloin.
Muistissa on - sekä seinällä...
Itse arvostaisin merkittävän eron tekemistä Paasikiven ja Kekkosen välillä. Edellinen oli tekemässä rauhaa voittoisan ja lännen kanssa liitossa olevan Stalinin kanssa. Ja hämmästyttävästi - Suomen kansan ja armeijan tehokkaalle ja kiivaalle vastarinnalle perustuen - tehtiin painajaismaisista olosuhteista huolimatta Suomen kannalta ihan toimiva sopimus. Ja Paasikivi silti päiväkirjoissaan murehti kansakunnan sieluun tulevaa haavaa, kun piti teeskennällä että musta oli valkoista.
Sitten Kekkosen aikana livettiin jatkuvasti yhä enemmän, ja yhä vähemmän nähtiin mitään moraalista ongelmaa - ja presidentti suruttomasti ja macchiavellimäisesti käytti ulkopolitiikkaa sisäpolitiikan käsikassarana saadakseen epädemokraattisen johtavan aseman ja murskatakseen kaiken uskottavan vastarinnan (tässä vieläpä onnistuen). Kekkonen epäilemättä itse vielä tiesi missä mennään, vaikka todella monet muut eivät enää poliittisessa eliitissä. Mutta aivoverisuonten kalkkeutumiselle UKK:aan ei ollut immuuni, viimeistään todistaen politiikkaansa valtaisan vastuuttomuuden.
Sitten Kekkosen aikana livettiin jatkuvasti yhä enemmän, ja yhä vähemmän nähtiin mitään moraalista ongelmaa - ja presidentti suruttomasti ja macchiavellimäisesti käytti ulkopolitiikkaa sisäpolitiikan käsikassarana saadakseen epädemokraattisen johtavan aseman ja murskatakseen kaiken uskottavan vastarinnan (tässä vieläpä onnistuen). Kekkonen epäilemättä itse vielä tiesi missä mennään, vaikka todella monet muut eivät enää poliittisessa eliitissä. Mutta aivoverisuonten kalkkeutumiselle UKK:aan ei ollut immuuni, viimeistään todistaen politiikkaansa valtaisan vastuuttomuuden.
Aika hyvin Paasikivi ennusti tulevat tapahtumat suomettumisen aikakaudella.
Jep, ja niiden päiväkirjojen julkaiseminen 80-luvun alkupuolella oli aika maanjäristys. Paasikiven-Kekkosen linjan toinen legendaarinen perustaja ei ollutkaan järin Paasikiven-Kekkosen linjalla...
edit: Eli oli siis Paasikiven linja ja sitten tuli Kekkosen linja. Se edeltävä oli radikaalisti parempi.
Tuosta ku sais laatuisan värikopion, niin olisi minunkin seinällä. Todella hieno pala historiaa. Viherrän kateudesta. Tuohan on aito? lisää vihreyttä
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy