Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet

  • 71 189
  • 561

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Tuossa kun tuli sadateltua, että olisi ollut kiva, jos tässä sarjassa olisi käsitelty enemmän suomettumisen aikaa.

Noh, Areenaan on nyt sitten tullut 8-osainen Jari Tervon vetämä sarja kylmän sodan aikaisesta Suomesta, jossa kyllä ainakin tämän ensimmäisen jakson perusteella asia otetaan perkuulaudalle ihan kunnolla ja tosiseikkoja väistelemättä.

Mielenkiintoista materiaalia. Vaikuttaa siltä, että tämän sarjan kantavana teemana on nimenomaan käsitellä suomettumista.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Noh, Areenaan on nyt sitten tullut 8-osainen Jari Tervon vetämä sarja kylmän sodan aikaisesta Suomesta, jossa kyllä ainakin tämän ensimmäisen jakson perusteella asia otetaan perkuulaudalle ihan kunnolla ja tosiseikkoja väistelemättä.
Nyt koko sarjan katsoneena pitää tulla toisenkin kerran vielä kehumaan tätä sarjaa. 8 jaksoa puhetta pelkästään suomettumisesta, ja asiat kyllä revitään ihan kunnolla auki. Jos aihe kiinnostaa, niin tämän sarjan parissa voi helposti mennä monta jaksoa putkeen.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Nyt koko sarjan katsoneena pitää tulla toisenkin kerran vielä kehumaan tätä sarjaa. 8 jaksoa puhetta pelkästään suomettumisesta, ja asiat kyllä revitään ihan kunnolla auki. Jos aihe kiinnostaa, niin tämän sarjan parissa voi helposti mennä monta jaksoa putkeen.
Kehuihin on aihetta. Oikein mukavaa on ollut myös lukea sarjan saamia melko happamia tv-arvosteluja...
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Nyt koko sarjan katsoneena pitää tulla toisenkin kerran vielä kehumaan tätä sarjaa. 8 jaksoa puhetta pelkästään suomettumisesta, ja asiat kyllä revitään ihan kunnolla auki. Jos aihe kiinnostaa, niin tämän sarjan parissa voi helposti mennä monta jaksoa putkeen.
Kaksi jaksoa jo katsottu, ja toimii kyllä hyvin. Itse olisin kuitenkin toivonut, että olisi enemmän nostettu esiin myös sitä, miten olisi voitu kulloinkin toimia toisin niin, ettei CCCP:n ote olisi päässyt liikaa kasvamaan. Tosiasia on kuitenkin sekin, että liikkumatila varsinkin heti sotien jälkeen oli aika minimaalinen, eikä siellä nyt ihan pelkästään munattomuuttaan oltu rähmällään. Kahdessa ekassa jaksossa tällainen ainakin puuttui pitkälti, Paasikiveä tosin kehuttiin, että piti hallituksen muodostamisen tiukasti sisäisenä asiana, ja Kekkonen taas lipsui tästä nopeasti.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Täytyy kuitenkin sanoa - päättäjien toimintaa suomettumisen vuosina läheltä seuranneena - että kovin vähän siellä oli oikeasti "tosiuskovaisia". Vastapuolella sellaisia oli tietysti enemmän, mutta enemmistö kyllä tiesi totuuden, ja tiesivät varsin hyvin, että suomalaisetkin tietävät. Mutta teatteripelissä oli oltava mukana. Suurta näytelmää se on vieläkin, vaikka ohjaaja on vaihtunut.
 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kaksi jaksoa jo katsottu, ja toimii kyllä hyvin. Itse olisin kuitenkin toivonut, että olisi enemmän nostettu esiin myös sitä, miten olisi voitu kulloinkin toimia toisin niin, ettei CCCP:n ote olisi päässyt liikaa kasvamaan. Tosiasia on kuitenkin sekin, että liikkumatila varsinkin heti sotien jälkeen oli aika minimaalinen, eikä siellä nyt ihan pelkästään munattomuuttaan oltu rähmällään. Kahdessa ekassa jaksossa tällainen ainakin puuttui pitkälti, Paasikiveä tosin kehuttiin, että piti hallituksen muodostamisen tiukasti sisäisenä asiana, ja Kekkonen taas lipsui tästä nopeasti.
Joo eihän sitä Neuvostoliitolle voinut kauheasti mitään muuta tehdä, kuin koittaa luoda sellaisia suhteita sinne suuntaan, että siellä ei juolahtaisi mieleen käyttää sotilaallista voimaa Suomea kohtaan. Varmastikin se todellisuus on ollut semmoinen, että ne vaihtoehdot tosiasiallisesti ovat olleet aika vähissä.

Mutta kyllähän tuo mielistely vedettiin niin monilla tasoilla aivan överiksi. Pahimmiksi asioiksi tuon dokumenttisarjan jälkeen nousi minulle ehkäpä se, että tuo Neuvostoliiton diktatuurin ja kurjuuden ylistäminen oli noin valtavan yleistä ja sitä tehtiin lattiasta kattoon ihan kaikilla Suomen yhteiskunnan tasoilla.

Toisena paskamaisimpana juttuna pidän sitä, miten hyvin nopeasti sotien jälkeen ihmiset ihan joitain johtavia poliitikkoja myöden kääntyivät kaikenlaista kansallismielisyyttä vastaan ja ihan jopa rintamamiehiä syyllistäviksi. On siinä rintamilla vuosia rymynneillä, tämän maan itsenäisyyden pelastaneilla ja ystäviensä raakoja kuolemia todistaneilla veteraaneilla ollut varmaan aikamoiset tunnelmat, kun tuo ilmapiiri on kääntynyt tuollaiseksi.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Areenasta katsottavana Jari Tervon 8-osainen sarja suomettumisen aikakaudesta:

Kylmän sodan Suomi

Tästä aloiteltiin keskustelua jo Politiikka-Suomi-sarjaansa käsittelevässä ketjussa, mutta niin tv-sarja kuin koko suomettuminen ansaitsee mielestäni oman ketjunsa. Katsoin sarjan kahdessa illassa. Hyvin ja vetävästi tehty sarja, jota oli helppo ja mukava katsoa. Asiallinen ja uskoakseni myös varsin asiantunteva, mutta ei missään nimessä silti raskasta katsottavaa.

Päällimmäisenä ajatuksena kuitenkin minulle jäi mieleen se, että kärjistettiinkö tässä liikaakin? Oliko ilmiö niin dramaattinen kuin kuva mikä tässä maalattiin? Itse olen viettänyt lapsuuteni 80-luvulla, joten kysymykseni on vilpitön, ja olisi kiva kuulla näkemyksiä myös heiltä jotka muistavat itse esim. 70-luvun asenneilmapiirin. Toisaalta taas: tässäkin sarjassa useimmat haastatellut asiantuntijat olivat 1980-90-luvulla syntyneitä, jotka totesivat että aikalaisten omiin muistoihin ja kommentteihin ei voi suhtautua puolueettomasti.

Suomettuminen on tietty ihan kiistaton tosiasia. Lähinnä kyse on varmaankin sen laajuudesta, suosiosta, toiminnan tietoisuudesta ja reaalipolitiikan vaihtoehdoista. Jos ja kun sarjassa haluttiin luoda puolueeton kokonaiskuva aikakaudesta, niin esimerkiksi maininta siitä, kuinka suomalaispäättäjät vain näyttelivät itäystävällisyyttään jäi vain pelkän sivulauseeksi. Ei myöskään tuotu oikeastaan millään lailla esille sitä, että mitä todellisia vaihtoehtoja Suomella ja suomalaisilla oli?

Neuvostoliitto oli ainoa suomalaisten turvallisuutta vaarantava taho, ja samalla myöskin ainoa, joka Suomen turvallisuutta jollain kierolla tavalla pystyi takaamaan. Idänkaupan valtavaa merkitystä sarjassa kyllä käsiteltiin mielestäni hyvin, mutta ehkä sen merkitystä Suomen ja suomalaisten toimintaan olisi voinut vielä terävöittää.

Tervon fiksaatiot Kekkoseen ovat tulleet selväksi jo aiemmin, eikä Urkin iso rooli tässä sarjassa nyt mitenkään erikoista muutenkaan ole. Yksi aspekti suomettumisesta ja itään päin kumartamisessa kuitenkin ohitettiin: Kekkonenhan oli vallanhimoinen ihminen ja halusi säilyttää oman asemansa kansakunnan johtajana. Se oli käsittääkseni myös yksi motivaatio siihen, miten ja miksi N-Liittoa käsiteltiin Suomessa. Pienemmässä mittakaavassa samaa tekivät monet muutkin poliitikot, virkamiehet ja vaikuttajat.

Monia kiinnosti, että uskaltaako Yle nyt viimein kritisoida entistä suomettunutta Yleä tässä sarjassa? Kyllä uskalsi. Sarjan mukaan Yle kulki Moskovan valitsemilla poluilla, kun taas Helsingin Sanomat oli (ainakin ajoittain) totuuden torvi ja länsimainen sananvapauden airut. Tavallaan kärjistys, mutta itse luulen, että Ylestä olisi saanut hyvin paljon raflaavampaakin materiaalia irti.

Tämä oli nimittäin vähän kökösti toteutettu osio: Ylen hallintoneuvostosta tai sen poliittisesta ohjaamisesta ei kovin paljoa puhuttu. Sen sijaan haastateltiin käytännössä vain yhtä Ylen rivityöntekijää - olkoonkin sitten pitkäaikaista sellaista - hänen henkilökohtaisia havaintoja ja aika irrallisiksi jääneitä satunnaisia anekdootteja.

Haastatelluissa ei nyt ollut sentään ihan mitään paulavesala-tasoa, mutta vähän vaisuksi jäi kuitenkin. Kari Heiskasesta tykkään: puhui ihan fiksuja, osaa esittää asiansa ja omasi jotain omakohtaisia kokemuksiakin, mutta en nyt tiedä mikä hänen arvonsa tällaisessa dokumentissa on? Mato Valtonen ehkä jopa perustellumpi.

Aikakauden poliitikkoja ei oltu joko haluttu tai saatu mukaan sarjaan. Entinen opetus- ja ulkoministeri Pär Stenbäck ja Ben Zyskowicz, siinäkö ne nyt sitten oli? Stenbäckin kommentit jäi aika vähäisiksi ja Zyskowicz oli Zyskowicz (oli ollut suomettumisesta varmasti harmissaan, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan oikein tehnyt mitään asian suhteen aikoinaan, tällä samalla reseptillähän on tainnut itsensä onnistua muutenkin pitämään itsensä Eduskunnan vakiokalustona).

Tavallisten suomalaisten ajatukset ja ilmapiiri suomettumisen ja neuvostosuhteiden osalta jäi minulle edelleen arvoitukseksi. Sarjassa oli sen osalta vähän ristiriitaisia ja epäselviä kommentteja (toisaalta kukaan ei oikein osannut sanoa mitään siitä, mitä suurin osa suomalaisista ajatteli, mutta sitten taas maalattiin todellisia uhkakuvia vasemmistonuorista ja varsinkin taistolaisista). Pitää varmaan itse haastatella omia sukulaisia, että saa muodostettua jonkinlaista käsitystä.

Itse tosiaan olen kasvanut ja viettänyt lapsuuteni vasta, kun pahin suomettumisen aikakausi oli jo päättymässä. Omakohtaisia kokemuksia neukkuihannoinnista 80-luvulla minulla ei ole. Kasvoin hyvin epäpoliittisessa perheessä, missä ei tällaisista asioista mitenkään aktiivisesti puhuttu. Isä kertoi jotain työmatkoistaan Leningradiin ja toi sieltä jotain tuliaisiakin, mutta ei ainakaan esittänyt naapurimaata mitenkään kovin hyvässä valossa. Meillä luettiin Valittuja Paloja, Aku Ankkaa ja Suosikkia sekä katseltiin englantilaisia ja amerikkalaisia tv-ohjelmia. Naapurissa oli Wartburgeja ja jonkun kaverin isällä Lada, mutta eihän Kouvola nyt muutenkaan kovin punainen ollut. Ehkä elin siis jonkinlaisessa kuplassa ja muilla on erilaisia muistoja vielä 80-luvultakin?

Lapsenakin aisti kuitenkin sen, että jotain uhkaavaa maailmassa on koko ajan, ja ehkä vanhempien kanssa jopa puhuttiinkin suurvaltojen pullistelusta. Ainakin Tsernobylin onnettomuudesta puhuttiin meillä ihan rehellisesti ja ihmeteltiin ja arvosteltiin neuvostoliittolaisten toimintaa. Jäätävän Poltteen kiellon ja napinan joistain tietokonepeleistä muistan myös, mutta niistä on jäänyt itselleni kuva ennemminkin kaikki-kiva-on-kiellettävä-sääntöbyrokratia-holhous-Suomesta kuin suomettuneesta Suomesta. Elokuvatarkistamon mielivalta oli aika valtava ihan ilman ulkovaltojen painostustakin...

Kouluaikoja jos muistelee, niin näin jälkikäteen ajateltuna pitäisi tuolloista opetusta ennen kaikkea varovaisena. En usko, että meillä oli ainakaan mitään poliittista ohjausta näkyvissä opetussunnitelmassa tai oppikirjoissa, vaan ennemminkin pelattiin jopa turhankin varman päälle. Yläasteellakin taidettiin vielä sivuuttaa niin Stalinin hirmutyöt kuin Vietnamin sotakin aika lailla sivulauseissa.

Ehkä osa siitä, mitä kutsutaan suomettumiseksi, on jonkinlaista suomalaisuuden perusluonnetta? Ollaan hiljaa, ettei nyt ainakaan suututettaisi ketään. Tai että ei nyt ainakaan tehdä mitään muutoksia, koska sitten asiat voisi olla huonommin. Tai edelleenkin hyvin tuttu ilmiö: mitäköhän ne muualla oikein meistä ajattelee?
 

rpeez

Jäsen
Minä olen syntynyt 60-luvun alussa, ollut siis teini 70-luvulla, ja nuori aikuinen 80-luvulla. Valitettavasti en ollut juurikaan kiinnostunut politiikasta tuolloin(kaan). Joitain havaintoja kuitenkin. En ole mainittua ohjelmaa nähnyt.

Mielikuvani sopii yhteen mitä @Everton tuossa yllä kertoo, asioista ei yksinkertaisesti puhuttu. Esimerkiksi termiä "suomettuminen" en muista ollenkaan noilta ajoilta, vaan on tullut esiin 2000 luvulla. Tuo oli hyvin sanottu, että taustalla oli jotenkin uhkaava tunnelma mitä tuli maailman politiikkaan. Muuten rautaesiripun takaisille asioille, kuten sieltä tulleiden tavaroiden laadulle lähinnä naureskeltiin ja kommunismia pidettiin toimimattomana systeeminä. Olihan vieressä useita itäblokkimaita esimerkkinä.

Rautaesiripun takainen maailma oli hyvin kaukainen asia vaikka fyysisesti lähellä, ja ruohonjuuritasolla elimme tavallaan hyvin erillään siitä, omaa pientä länsimaista elämäämme.

Pakko kyllä sanoa, että oma nuoruus voi vaikuttaa mielikuvaan. Tuossa vaiheessa tosiaan kiinnosti mopot, naiset, viina yms. enemmän kuin politiikka.
 

lihaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Pahimmiksi asioiksi tuon dokumenttisarjan jälkeen nousi minulle ehkäpä se, että tuo Neuvostoliiton diktatuurin ja kurjuuden ylistäminen oli noin valtavan yleistä ja sitä tehtiin lattiasta kattoon ihan kaikilla Suomen yhteiskunnan tasoilla.
Pitänee tähän sanoa eriävä mielipide, kun olen tätä aikaa katsonut sisältä päin.
Suurin osa kansaa tiesi oikein hyvin, mitä venäläisten arki oli. Ei mitään loistokasta, vaan niukkaa ja rähjäistä.
Tiedettiin kiusallisen hyvin, että rajan takana oli voimiensa tunnossa elävä supervalta, joka hallitsi avaruutta, mutta arkeen tuotti kansalle silkkaa paskaa, jonka haitekkia olivat viina ja sinkkiämpärit.
Kansalaisten pelon huomasi, kun myi vaikka sukkahousuja Leningradin kaduilla. Pimeä kauppa oli todella salaperäistä ja pieni pelko oli perseessä, että keskeyttääkö miliisi bisnekset.

Kyllä ne ylistäjät olivat pienehkö vähemmistö. Enemmistö tiesi oikein hyvin, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Pitänee tähän sanoa eriävä mielipide, kun olen tätä aikaa katsonut sisältä päin.
Suurin osa kansaa tiesi oikein hyvin, mitä venäläisten arki oli. Ei mitään loistokasta, vaan niukkaa ja rähjäistä.
Tiedettiin kiusallisen hyvin, että rajan takana oli voimiensa tunnossa elävä supervalta, joka hallitsi avaruutta, mutta arkeen tuotti kansalle silkkaa paskaa, jonka haitekkia olivat viina ja sinkkiämpärit.
Kansalaisten pelon huomasi, kun myi vaikka sukkahousuja Leningradin kaduilla. Pimeä kauppa oli todella salaperäistä ja pieni pelko oli perseessä, että keskeyttääkö miliisi bisnekset.

Kyllä ne ylistäjät olivat pienehkö vähemmistö. Enemmistö tiesi oikein hyvin, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.
Joo, kyllä tuo tiedossa oli, millainen maa se on, mutta aika vähän siitä puhuttiin. Meilläkin vanhemmat sen kertoi kyllä, mutta ei sitä avoimesti huudeltu. Muistan myös, kuinka jo ala-asteella olin vähän hämmentynyt, kun eräs opettaja oli ollut vierailulla neuvostokoulussa, ja kertoi siitä niin ylistävään sävyyn. Oli ehkä hänellä tuo asennekoulutus mennyt maaliin erityisen hyvin, tai sitten oli vaan ohjeita orjallisesti noudattavaa tyyppiä. Toki noilla vierailuilla annettiin todellisuutta ruusuisempi kuva, mutta silti.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En ole vielä sarjaa katsonut, mutta pistelen mielestäni muutaman ydinkohdan suomettumisesta ranskalaisin viivoin. Näin minusta:
-Paasikivi oli NL:n valinta pressaksi. Plussana tiukka laillisuusasenne ja miinuksena yletön halu mielyttää. Pyrki ennakoimaan NL:n vaatimuksia, jolloin niihin ei tarvitse suostua koska tehty jo.
-UKK osoitti hyödyllisyytensä sotasyyllisyyden kanssa. Kiitos seisoi tästä myöhemmin kun NL tuki tyrkkyä pressaksi. Ensimmäinen valinta tuli SKDL:n Kremlistä ohjatulla äänestyskikkailulla ja toinen nootilla. Yöpakkasten myötä luovutti Kremliin veto-oikeuden ministereistä ja nootissa hyväksyi ulkomaan puuttumisen Suomen sisäisiin asioihin omaksi avukseen. Saattoi jopa tilata nootin. Molemmat olisi yksiselitteisesti maanpetoksia sivistysvaltiossa. Suomessa UKK on kaapin päällä..
-Asevelisosialisteja on paljosta kiittäminen. Suomen säilyttäjät. SDP murtui Leskisen canossan matkaan -66, mutta pahimmat karikot oli vältetty. Neukkula oli taantumassa pysähtyneisyyteen. Suuri kiitos asevelisosialisteille.
-70 ja 80-luku oli hidasta suohon vajoamista. Kruununa Koiviston suhtautuminen Balttiaan, ihan aiheesta ovat Virossa kitkeriä Koivistolle. Mikään ei ollut tarpeeksi Neuvostoliiton säilyttämisen alttarilla ml Karjalan palautus. Onneksi sai mielenhäiriön ja tuki EU:iin liittymistä.

Onneksi NL oli kaatunut kun Halonen valittiin pressaksi, ties mitä olisi tapahtunut. YYA-ajan kasvattama poliittinen broileri. Kuvaavaa oli komentti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan -14: Venäjää ei saa eristää. Myös Niinistöllä näyttää olevan tukeva henkinen perintö YYA-ajasta, mutta on sentäs suomalainen Haloseen verrattuna. Arvostus Ahtisaarta kohtaan on minulla kasvanut paljon, kun vertaa häntä seuraajiinsa.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Tervo on liian ehdoton todetessaan ihan alussa, että suomettumisen aika päättyi vasta, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Ehkä onkin oikein sanoa, että suomettuminen lakkaa vasta, kun Suomi liittyy NATO:n jäseneksi. Jos silloinkaan.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Suomettuminen tulee olemaan painolastina vielä pitkään, koska sitä ei ole puitu auki. Totuuskomissiolle on edelleen tilausta. Minä pidän EU:hun liittymistä virstanpylväänä tässä aiassa, en niinkään neukkulan kaatumista. Mutta likapyykki on edelleen pesemättä ja kakka kuplii pintaan silloin tällöin.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Tervo on liian ehdoton todetessaan ihan alussa, että suomettumisen aika päättyi vasta, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Ehkä onkin oikein sanoa, että suomettuminen lakkaa vasta, kun Suomi liittyy NATO:n jäseneksi. Jos silloinkaan.

Maantieteellinen sijaintimme sekä toista tuhatta kilometriä yhteistä rajaa ylläpitää suomettumisen henkeä yllä aina joissakin piireissä - enemmän tai vähemmän.

1970-luvun poliittisesta ilmapiiristä en henkilökohtaisesi muista vielä paljoakaan, mutta sanoisin suomalaisen yhteiskunnan silti vapautuneen merkittävästi 80-luvulle tultaessa. Itse en lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa voi sanoa kokeneeni suomettumista mitenkään häiritsevän vahvana ilmiönä yhteiskunnassa. Suomi oli ennenmuuta pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ja länsimainen demokratia, vaikka jostain Yhdysvalloista katsoen tilanne ei ehkä sille näyttäytynytkään.

Kyllä Mauno Koiviston tultua presidentiksi moni asia muuttui, ja Suomesta tuli yhä enemmän myös markkinatalousmaa. Koulussa alettiin opettaa englantia lapsille, ja tv:stä tuli Hollywood-hömppää peittelemättömästi. Näin jälkikäteen arvioituna voisi melkein väittää kaiken olleen ihan tietoista johdatusta kohti länsimaisempia mielenmaisemia aikaisempien vuosikymmenten voimakkaamman suomettumisen ajan sijaan.

Kyllä Kekkonenkin varmasti parhaansa teki, vaikka häntä on KGB:n agentiksi ja maanpetturiksikin jälkeenpäin tituleerattu. Pitää kuitenkin muistaa, että hän oli pitkään vallassa ja nousi valtaan Neuvostoliiton ollessa vahvimmillaan. Siitä jäi päälle stigma ja toimintakulttuuri Suomen johtamisessa. Kekkosen aika oli tiukan tarkkaa tasapainoilua idän ja lännen välissä, mutta varmasti Kekkonen olisi vienyt Suomea lähemmäksi DDR:n mallia jos hän todella olisi ollut itään kallellaan. Ei kyllä ollut. Hän loi perustan 1980-luvun vapautumiselle.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Muistan myös, kuinka jo ala-asteella olin vähän hämmentynyt, kun eräs opettaja oli ollut vierailulla neuvostokoulussa, ja kertoi siitä niin ylistävään sävyyn. Oli ehkä hänellä tuo asennekoulutus mennyt maaliin erityisen hyvin, tai sitten oli vaan ohjeita orjallisesti noudattavaa tyyppiä. Toki noilla vierailuilla annettiin todellisuutta ruusuisempi kuva, mutta silti.
Minulle jäi hyvin mieleen, kun venäjää opiskellessani yksi suomalaisista opettajistamme (leppoisa mies, mutta vakaumuksellinen marxisti) selitti meille oppilaille ennen parin kuukauden kieliharjoittelua Leningradissa, että saattaisimme siellä nähdä muutakin kuin loistoa ja kommunismin suuria saavutuksia. Siellä on vielä paljon tekemistä, vaikka hyvään suuntaan ollaankin menossa, valisti lehtori.
Yksi oppilaista, se kaikkein kiivain ja tulipunaisin kommarityttö, loukkaantui verisesti ja teki kuulemma valituksen opettajan puheista. Tunteen palo ei häneltä ole vieläkään kokonaan kadonnut, ainakaan päätellen jutuista, joita hän YLE:n ohjelmissa kertoo.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Mielenkiintoinen sarja. Iso kiitos YLE:lle, Tervolle ja Luodolle sen mahdollistamisesta. Jälkimmäinen oli taustatoimittajana ja osasi pitää sarjan pääosin koossa Tervon kanssa.

Hienoa oli myös sarjassa esitetty näkemys, kuinka suomettuminen ei ollut vain teeskentelyä ja peliä, vaan Suomen rämettämistä Venäjän ja oman edun nimissä. Jos kyse olisi ollut suomalaisten osalta vain pelistä ja teeskentelystä, miksi Gorbatsovin ja Jeltisin Neuvostoliiton/Venäjän heikkouden vuoksi Suomen käteen antama NATO-avain upotettiin Suomenlahteen ja varoiteltiin Baltian maita NATO-fantasioista.

Suomettuminen jatkuu vuonna 2021 NATO-keskustelun puuttumisena, vaikka Venäjä vaatii avoimesti Suomelle kuuluvaan päätösvaltaa Suomen omista päätöksistä itselleen.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
1970-luvun poliittisesta ilmapiiristä…
1970-luvun ilmapiiri näyttää oudolta, kun sitä katsotaan. 40–50 vuotta myöhemmin. Tulevaisuudessa koittaa aika, jolloin nykyhetki saattaa joutua outoon valoon ja mm. nyt suosion huipulla olevaa presidenttiä ei nähdäkään enää yhtä suuressa arvossa.

Mielenkiintoinen sarja. Iso kiitos YLE:lle, Tervolle ja Luodolle sen mahdollistamisesta.
Suurin kiitos taitaa kuitenkin kuulua käsikirjoittaja Marjo Vilkolle. Tietoa ja haastateltavia löytyy vaikka kuinka, mutta käsikirjoittajan työhön kuuluu muodostaa niistä kerronnallinen sarja, joka sopii televisioon.
 

/dev/null

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mielenkiintoinen dokumentti Georg C Ehrnroohtista. Käsittelee samaa aikaa ja erityisesti kansallista häpeäämme, eli Kekkosen valintaa poikkeuslailla. Mikä oli suomettumisen yököttävä kliimaksi ja demokratian päälle kuseminen.

 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Suurin kiitos taitaa kuitenkin kuulua käsikirjoittaja Marjo Vilkolle. Tietoa ja haastateltavia löytyy vaikka kuinka, mutta käsikirjoittajan työhön kuuluu muodostaa niistä kerronnallinen sarja, joka sopii televisioon.
Totta, Vilko jäi turhaan mainitsematta. Hyvän sarjan Vilko käsikirjoitti.

Ehkä olisi voinut - kun YLE tämän teki - mennä vielä pidemmälle. Ja nimenomaan YLE:n osalta. YLE opasti ohjelmajohtajan toimesta mm. puolalaisia journalisteja Solidaarisuuden noustua Puolassa siitä, miten tulee suhtautua Neuvostoliittoon. Se oli YYA-sopimuksen oppitunti, josta puolalaiset hermostuivat totaalisesti. Taisi tulla lopulta päivän päättäneessä saunassa lievä käsirysy.

YLE jakoi suomettumisteorian alkeita myös kansainvälisille vieraille.

Mutta, ja tämän sanon mielestäni jotain suomettumisesta tietävänä, YLE:n ohjelmasarja oli puutteineenkin onnistunut lähtölaukaus. Osan mielestä myös päätös koko aiheelle.
 
Viimeksi muokattu:

/dev/null

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hienoa oli myös sarjassa esitetty näkemys, kuinka suomettuminen ei ollut vain teeskentelyä ja peliä, vaan Suomen rämettämistä Venäjän ja oman edun nimissä. Jos kyse olisi ollut suomalaisten osalta vain pelistä ja teeskentelystä, miksi Gorbatsovin ja Jeltisin Neuvostoliiton/Venäjän heikkouden vuoksi Suomen käteen antama NATO-avain upotettiin Suomenlahteen ja varoiteltiin Baltian maita NATO-fantasioista.


Tämä on se suomettumisen kamalin osuus. Opportunistinen Neuvostoliiton etujen ajaminen oman uran pönkittämiseksi. Isänmaasta ei niin väliä. Kekkonen, Sorsa, Väyrynen, Karjalainen, Kanerva, …
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Tämä on se suomettumisen kamalin osuus. Opportunistinen Neuvostoliiton etujen ajaminen oman uran pönkittämiseksi. Isänmaasta ei niin väliä. Kekkonen, Sorsa, Väyrynen, Karjalainen, Kanerva, …
Kyllä, mutta historiallisessa kontekstissa kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta.

Sarjassa tuli esille erityisesti presidentti Koiviston näkemys. Hänestä Suomen tulee toimia oman edun mukaan katsomatta liikaa länteen. Tämä ajattelu johti Koiviston "puhumaan Neuvostoliiton säilymisen puolesta" myös USA:ssa. Suomessa ajateltiin lähes kaikkien johtavien poliitikkojen toimesta, että Neuvostoliiton säilyminen on Suomen kannalta parempi vaihtoehto kuin sen hajoaminen.

Niinpä suomalaiset pitivät Neuvostoliittoa pystyssä vielä silloinkin kun Neuvostoliitto oli jo hajonnut. Jeltsin huomautti tästä käydessään Suomessa: lopettakaa, nyt on uusi aika ja valheellisten jorinoiden aika ohi...

Historiankirjoitus tulee joskus avamaan, miksi näin kävi. Miksi suomalaiset eivät ymmärtäneetkään juuri mitään Neuvostoliitosta, jonka me kuvittelimme tuntevamme. Ehkä vastaus löytyy siitä, että sen ajan poliitikot olivat vuosikymmeniä valehdelleet kansalle ja toisilleen, eikä Neuvostoliiton hajoaminen ja Gorbatsovin & Jeltsinin ilmoitukset Suomen vapauttamisesta YYA-roolista olleet täällä edes uskottavia.

Sarjassa tätä käsiteltiin hieman mm. kosteusvaurion saaneen talon kielikuvilla.

Hieman enemmän länteen suuntautunut Suomi olisi 1990-luvulla valinnut NATO:n samalla tavalla kuin Euroopan demokraattiset valtiot aikanaan tekivät. Sehän on Euroopan osalta pitkälti vielä demarien + oikeiston luomus, joten poliittisesti NATO on neutraali vasemmalle ja myös oikealle.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös