Venäjän vaateiden konteksti on hieman muuttunut joulukuusta tai viiden vuoden takaa. Ukrainalle Venäjä sekä kertoi että osoitti konkreettisesti sen, ettei se halua Ukrainan liittymistä Natoon. Nyt Suomelle on myös uudestaan kerrottu, mitä tapahtuu, jos liitymme Natoon. Meiltä pyydettiin juuri hiljattain turvatakuita.
Häveliäästi Venäjä jättää kertomatta, että Ukrainalta otetaan pois myös mahdollisuus Natoon liittymiseen. Olisikohan ylitulkintaa, jos oletetaan, että täsmälleen sama kohtaa Suomea ja jopa Ruotsiakin.
Näin ollen, presidentin tiedotustilaisuus oli vakavin yli 80 vuoteen. Niinistöllä täytyy olla jokeri hihassa tai sitten hän vaan ajatteli bluffata Putinia. Arvaapa, onko meillä takuut vai ei.
Niille kansanedustajille, joille ei asia vieläkään ole valjennut, on todettava, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: Nato-Suomi länsimaana tai Putin-Suomi itämaana. Ellei olisi käynyt niin mukavasti, että joku valtio tai liitto olisi sitä aikaisemmin tuhonnut Putinin haaveet. Mutta tällaisen odottaminen on samaa kuin kääntäisi varmuuden vuoksi kelloa 70-luvulle.
Kansalaisia pitää toki yrittää rauhoittaa. Presidentillä voi olla myös pupu pöksyissä. Hän ei uskalla itse avata suutaan Naton puolesta, koska pelkää Venäjän reaktiota. Kannattaisi tehdä kuitenkin se niin kauan kuin Venäjän joukot ovat Ukrainassa. On yhä varmempaa se, että Putin ei jää odottelemaan syvällistä natokeskusteluamme, vaan toimii, ennenkuin se on saatu päätökseen.
On muuten jännä juttu, ettei Baltiaa ole sotilaallisesti uhattu vieläkään. Mistähän kumman syystä tämäkin: kansanedustajien apukoulun tunnilla varmaan asia selviää runsaalle koululaisjoukolle.
Tilanne on niin vakava, että vaaditaan kansallista yksimielisyyttä. Enää ei voida harrastaa jahkailua ja pohtia Naton hyviä ja huonoja puolia. Voi olla, että Putin hyökkää silti Suomeen, mutta silloin emme ole vastaanottamassa hyökkäystä yksin. Kansanedustajien on viimenkin noustava itsensä yläpuolelle ja tehtävä kerrankin isänmaallinen teko. Tuntuu vaikealta uskoa soten jälkeen, että moisesta joukosta siihen on.
Voi kuitenkin olla, että meillä on liikaa myöntyväisyyssuunnan edustajia. Taivutaan mieluimmin Putinin uhan edessä ja lähdetään neuvottelemaan asioista. Tässä on vain ongelmana se, että menetetään länsimaiden tuki ja unohdetaan se, että neuvottelut ovat Putinille vain ajanpeluuta. Ne eivät tarkoita mitään, koska pienet valtiot eivät merkitse hänelle yhtään mitään.
On olemassa sellainen ajatuskulku, joka pelaa täysin Putinin pussiin. Odotetaan ja katsotaan, josko tapahtuisi jotakin, josko tilanne menisi vaan ohitse eikä meidän vieläkään tarvitsisi sitoutua mihinkään. Käytetään sekin aika, mitä meillä vielä on, täysin epärelevanttiin politikointiin.
Niinistö on itse sanonut, että Putinin kanssa ei ole mitään keskusteltavaa. Mitähän siis kansanedustajat oikein kuvittelevat seuraavaksi tapahtuvan? Ukrainan kanssa Venäjä neuvottelee vasta kun armeija on antautunut.
Optimismiin tai mihinkään muuhunkaan asenteeseen ei kannata luottaa. Vain konkreettisiin tekoihin. Eduskunta on saatava äänestämään natojäsenyyden hakemisesta. Sitä ennen äänestys on valmistettava hyvin. Presidentin on vakuutettava kansanedustajille, että nyt on kyse koko Suomen tulevaisuudesta ja itsenäisyydestä.
Eikä tämä nyt niin vaikeaa ole, vasemmistolla on vain 56 paikkaa eduskunnassa! Eli emme tarvitse demareita enemmistöpäätöksiin. Joku demari voi silti äänestää Naton puolesta tai edes tyhjää. Auttaisikohan se, jos demarit äänestäisivät tyhjää. Tarvitsemme vain, että porvarit kokoavat itsensä ja paimentavat kaikki ruotuun. Onhan se nyt kansallinen häpeä, jos porvarit eivät saa tällaistakaan aikaan.
Niinistöllä on se vastuu, että vaikka hän halunnee peittää natokantansa viimeiseen asti, hänen on silti pyydettävä turvatakuita USA:lta. Ja hänen on myös käytävä eduskuntaryhmien puheilla kertomassa faktat. Kyllä se siitä!