Eihän Suomi turnausta pelkkään Ahokkaaseen hävinnyt tai Luukkoseen.
Ahokas toki päävalmentajana kantaa isoimman vastuun tekosistaan, vaikka pojat kentällä pistivät tyhjästä maalistakin ohi. Väitän, että Ahokkaan päätös jättää Turkulaiset, Kotkaniemet ja Luostariset kotiin ja ottaa jotain "omia poikia" mukaan oli se ensimmäinen virhe. Niin henkisellä puolella joukkueen sisällä kuin ihan pelitavallisesti sekä joukkueen rakentamisen myötä.
Tuo kyseinen kolmikko on näyttänyt, että pystyvät pelaamaan hyvällä tasolla jo miesten joukkueessa. Kolmikosta etenkin Kotkaniemi ja Turkulainen olisivat tuoneet juonikkuutta hyökkäyspäähän. Turkulainen pärjää pienessä tilassa todella hyvin ja on Luostarisen ohella hyvä myös puolustuspäähän. Sen sijaan kentällä juoksentelee Innaloita ja Ikosia, joitten valintaa ei taida ymmärtää kukaan muu kuin Ahokas itse.
Kuparinkin olisi voinut vielä jättää kotia kasvamaan, nämä eivät olleet hänelle vielä ne kisat. Rohkea veto toki Ahokkaalta, mutta palkintoa ei kyllä tuolla valinnalla saanut.
Maalivahtipeluutuksessa Ahokas peluutti sinnikkäästi yhtä mokea, vaikka homma ei selvästi toiminut. Tsekin pelaajat tiesivät tasan tarkkaan mistä kolosta se kiekko menee sisään rankuissa Luukkoselle.
Ahokkaan valinnat rangaistuslaukauskisaan olivat myös todella turvalliset ja samalla aivan idioottimaiset. Viisikosta vain Vesalainen näytti siltä, että itseluottamus on kohdillaan ja hän myös tekee sen maalin. Muut tulivat aristellen ja vähän jo luovuttaneena. Väitän, että penkiltä olisi löytynyt pari parempaa valintaa ainakin tilalle laukomaan. Tolvasen valintaa en kritisoi, vaikka ei millään meinannut upota niin sieltä löytyy kuitenkin se osaaminen tuohon maalintekoon. Juolevi, Kuokkanen ja Räsänen (?) sen sijaan olivat oudot valinnat. Räsänen ei saanut edes tyhjään maaliin kiekkoa välistä, Kuokkanen pelasi todella huonot kisat noin ylipäänsä eikä maalin maalia ja onko Juolevilla jotain erityisosaamista tuohon? Sama kuin laittasi Jaap Stamin laukomaan Hollanilla rankkuja, kun valittavana on 7 hyökkäyksellisesti etevää pelaajaa.
Jatkoajan peluutus kuvasti myös Ahokkaan ajatusmaailmaa aika pitkälti. Omat luottopelaajat siellä kirmasi, vaikka penkillä olisi ollut Heponiemeä, jonka vahvuudet olisivat nimen omaan nousseet esiin, kun tila kentällä lisääntyi. Jatkoajalle lähdettiin selviämään, ei voittamaan tai muuten siellä ei joku Ikonen olisi kellottanut noinkin isoja minuutteja.
Ei Suomi mitään mestaruutta olisi voittanut, tuskin edes pronssia, mutta nyt tuo joukkueen potentiaali jäi käyttämättä, kun joukkueen rakentaminen epäonnistui heti alkutekijöissään ja tämän jälkeen joukkueen johtaminen jäi vaillinaiseksi niin omien "poikien" suosimisen myötä kuin pelitavalla monen pelaajan kahlitsemisella. Itselle aika se ja sama mitä Suomelle kisoissa kävi, noitten nuorten kavereitten puolesta lähinnä harmittaa, kun nämä kisat voi olla monelle uran kohokohta ja osalla taas henkisesti aika raskas taakka epäonnistumisen myötä.
