Minä ainakin olen vilpittömän kateellinen suomenruotsalaisille. Hehän oppivat kaksi kieltä ikään kuin itsestään, ilman ylimääräistä, kärsivällisyyttä ja istumalihaksia vaativaa opiskelua. Jumalauta että ovatkin etuoikeutettua porukkaa. Bättre folkia tosiaankin.
Kateellinen olen myöskin siitä, että suomenruotsalaisilla on erinomainen "oma" urheiluohjelma, Sportsmagasinet. Mistäköhän löytyisi saman tasoinen, kaikkeen urheiluun tasapuolisesti keskittyvä viikottainen suomenkielinen ohjelma?
Oman näkemykseni tämän ketjun aihepiiristä voisi tiivistää lyhyesti: mielestäni Suomen kaksikielisyys on lähes yksinomaan rikkaus. Ymmärrän tiettyyn rajaan asti niitäkin, jotka ovat asiasta eri mieltä, mutta Huuhaa loikkasi perinteiseen tapaansa kirkkaasti ainakin omien ymmärrysrajojeni yli. Jos noiden vuodatusten kirjoittaja olisi ollut kuka tahansa muu, olisin taipuvainen pitämään niitä kieli poskessa kirjoitettuina sarkastisina, joskin tyylin kannalta turhan pitkälle vietyinä kärjistyksinä.
Toki ruotsin kielen asemaan Suomessa liittyy piirteitä, joihin suhtaudun itsekin kriittisesti. Näitä ovat ainakin pakkoruotsi ja Ahvenanmaan erityisasema. Myöskään rapujuhlista en pidä, koska mielestäni ravunlihan sinänsä mukavasti kuivaa paahtoleipää korostava maku ei ole oikeassa suhteessa siihen vaivaan, jonka saa nähdä sen yhden teelusikallisen esiinkaivamiseksi ravun sisuskaluista. Mielummin sitä näissäkin tilaisuuksissa keskittyisi olennaiseen, eli juomapuoleen. Tulos olisi ainakin seuraavaa päivää ajatellen sama, eivätkä kädet rasvoittuisi. (Niin ja eiväthän ne hurrit pelaa pesäpalloakaan.)
Ahvenanmaalaisten väitetystä halveksunnasta manner-suomalaisia kohtaan en uskalla sanoa mitään, koska en yhtään ahvenanmaalaista tunne enkä myöskään ole heidän saarellaan käynyt. (Daespoon tavoin suhtaudun kunnioittavasti Janne Holmenin taitoon puhua vajavaistakin suomea.) Voisin kylläkin kuvitella jonkun äärimmäisen punaniskaisen ja suomenkielisiä halveksivan stereotyyppisen ahvenanmaalaisen edustavan vain vastakkaista ääripäätä sille suhtautumiselle, mitä Huuhaa on tässä(kin) ketjussa tarjonnut.
Huuhaalle toteaisin vielä Hbl:n parin vuoden takaista mainosta vapaasti lainaten, että mitäpä jos ottaisit riskin ja tutustuisit johonkin suomenruotsalaiseen. Voisi maailmankuva avartua yllättävästi siinä viininmaistelun ohessa. Mikäli kuitenkin koet tämän liian suureksi askeleeksi, voisit aloittaa varovaisemmin vaikkapa tekemällä lomareissun tuolle mainitsemallesi ruotsinkieliselle seudulle ja todeta palvelun tason suomeksi ihan itse. Niillä kerroilla, kun itse olen noilla main vieraillut, en ole onnistunut tapaamaan sellaista palveluammatin edustajaa, jolla olisi ollut varaa halveksua turisteja. (Samat sanat voin muuten sanoa ranskalaisista, jotka ovat ns. yleisen tiedon mukaan täydellisen haluttomia puhumaan muuta kuin omaa äidinkieltään, joskin tuolla stereotypialla lienee enemmän todellisuuspohjaa kuin ruotsinkielisten palveluhaluttomuudella.) - Asiaan liittyen muistelisin Kari Suomalaisen joskus todenneen, että nykyään suomenkielisiä palvellaan jo Stockmannilla yhtä hyvin kuin hurreja ja melkein yhtä hyvin kuin ryssiä.
Kjell Westön romaani "Leijat Helsingin yllä" on muuten erinomainen kirja ja tarjonnee sekin hyvän tavan tutustua suomenruotsalaiseen Suomeen. Oli miten oli, omat kokemukseni suomenruotsalaisista ovat valtapuolisesti positiivisia. Erityismaininta tästä eräälle ruotsinkieliselle tutulle, joka on silloin tällöin järjestänyt minulle ilmaislippuja HIFK:n matseihin. Todellakin, hienoa porukkaa.