Suomen talouskasvu – tienraivaajat ja kasvupolut

[Hermes#41]

Etenkin teollisuudessa työn tuottavuutta on merkittävissä määrin mahdotonta kasvattaa ilman investointeja uusiin koneisiin tai laitteisiin. Vaikka olisi kuinka etevä ja ahkera koneenhoitaja, niin ei hän 30 vuotta vanhalla koneella pysty yhtä tehokkaaseen ja tuottavaan työhön kuin uudella ja tehokkaammalla koneella työskentelevä.

Kyllä, kun puhutaan perinteisestä teollisuudesta. Palveluissa, ohjelmistoissa ja muissa immateriaalisissa myytävissä olisi paljon kehitettävää. Tai voisi kääntää kehityksen niin päin, että valmistus voikin olla muualla jne. Eli niihin innovaatioihin pitäisi osata satsata.

Toki koneisiin ja automaatioon jne. Kaiken kaikkiaan lisäarvon tuottamiseen, joka lisää parhaiten tuottavuutta. Ajattelemme Suomessa tuottavuuden liikaa kulujen kautta. Eli tehostaminen valahtaa alhaisempiin hintoihin. Eli ajaudumme liiaksi hintakilpailuun. Jos oikeasti ymmärtäisimme brändin ja lisäarvon päälle, ei tarvitsisi niin paljoa kurjistua.

Nokia osasi aikanaan rakentaa brändinsä, kenties me siihen uudelleenkin pystyisimme. Ei ehkä uutta Nokiaa tule, mutta jos joku useampi vähän sinne päin oleva.

Yritykset pitäisi saada kasvamaan seuraavana kokoluokkaan ja kansainvälistymään. Mikrot pk-luokkaan ja PK yritykset isojen luokkaan.

 

[Redimor]

Yritykset pitäisi saada kasvamaan seuraavana kokoluokkaan ja kansainvälistymään. Mikrot pk-luokkaan ja PK yritykset isojen luokkaan.

Sitä voisi valtion puolelta helpottaa siten ettei yrittäjien tarvitse laittaa tienatusta eurostaan 80 senttiä kaikenlaisiin kustannuksiin joista isoimman osan aiheuttaa valtio itse.

Mutta kateushan vie kalatkin merestä.

 

[Erkka Lapanen]

Sitä voisi valtion puolelta helpottaa siten ettei yrittäjien tarvitse laittaa tienatusta eurostaan 80 senttiä kaikenlaisiin kustannuksiin joista isoimman osan aiheuttaa valtio itse.

Viron malli auttaisi jo paljon. Virossa yritykset maksavat verot tuloista vasta kun niitä nostetaan firman tililtä. Meillä verottaja vie investointimahdollisuuksia yrityksiltä heti pois tulkitsemalla tulot voitoksi vaikka yritys haluaisi kerätä rahaa investointiin. Tämä olisi perusteltu keino vähentää myös yritystukien tarpeellisuutta. Ongelma on suomalainen ajattelutapa, valtion ohjauksen maksimoinnista. Ihan kuin firmat eivät itse tietäisi asiaa paremmin. Valtio eli ideologioihin nojaavat ääliöt haluavat päättää kuka investoi ja mihin. Yritykset pakotetaan näin lobbaamaan päättäjiä eli selittämään heille mistä on kyse ja toivomaan että viesti menisi perille. Kaikilla yrityksillä ei tällaiseen ole edes mahdollisuutta. Suomi tarvitsee lukuisten vasemmistopuolueiden vastapainoksi edes yhden oikeistopuolueen, puolueen joka ymmärtäisi ja edistäisi markkinataloutta. Nyt meillä tulkitaan konservatismia oikeistolaisuudeksi.

 

[Redimor]

Viron malli auttaisi jo paljon. Virossa yritykset maksavat verot tuloista vasta kun niitä nostetaan firman tililtä. Meillä verottaja vie investointimahdollisuuksia yrityksiltä heti pois tulkitsemalla tulot voitoksi vaikka yritys haluaisi kerätä rahaa investointiin. Tämä olisi perusteltu keino vähentää myös yritystukien tarpeellisuutta. Ongelma on suomalainen ajattelutapa, valtion ohjauksen maksimoinnista. Ihan kuin firmat eivät itse tietäisi asiaa paremmin. Valtio eli ideologioihin nojaavat ääliöt haluavat päättää kuka investoi ja mihin. Yritykset pakotetaan näin lobbaamaan päättäjiä eli selittämään heille mistä on kyse ja toivomaan että viesti menisi perille. Kaikilla yrityksillä ei tällaiseen ole edes mahdollisuutta. Suomi tarvitsee lukuisten vasemmistopuolueiden vastapainoksi edes yhden oikeistopuolueen, puolueen joka ymmärtäisi ja edistäisi markkinataloutta. Nyt meillä tulkitaan
konservatismia oikeistolaisuudeksi.

Tämä nimenomaan, tässä maassa ei ole mitään oikeistoa saati äärioikeistoa eduskunnassa. Siellä on vain eri tasoisia sosialistisen konstruktion tukijoita ja kannattajia. Mutta mitä voidaan odottaa kansalta jonka oma historia on rapiat 100 vuotta ja muiden alistamana ollaan oltu useampi sata vuotta.

Ei kansallista itsetuntoa tai ei ylpeyttä omasta tekemisestä, vaan ainoastaan ikuista kateutta siittä jos joku toinen menestyy.

Tämän härmän paskassa kahlaaminen loppuu vasta siinä vaiheessa kun jollakin on oikeasti rahaa ja HALUA vaikuttaa asioihin yhteisölähtöisesti sekä erityisesti POSITIIVISESTI.

 

[Erkka Lapanen]

tässä maassa ei ole mitään oikeistoa saati äärioikeistoa eduskunnassa. Siellä on vain eri tasoisia sosialistisen konstruktion tukijoita ja kannattajia.

Meillä ei ole äärioikeistoa mutta laitaoikeisto on. Persut edustaa laitaoikeistolaisia arvoja mutta ei oikeistolaista talouspolitiikkaa. Sitä kohtaan heillä ei ole ollut koskaan intohimoja tai ymmärrystä. Juustohöylällä tai saksilla ei mikään talous nouse eikä Riikka tai Petteri tätä faktaa puhumalla muuta. Istuvan hallituksen fokus on valtion taloudessa ja sitä yritetään pelastaa yritysten kustannuksella, ei tuottavuutta nostamalla. Sikäli tämä on ymmärrettävää että tuottavuus ei nouse hallituksen päätöksellä mutta edellytyksiä tuottavuuden nousuun hallitus ei saa leikata. Suomen talouden perusongelmiin ei hallituksella ole ollut kuin näennäisiä korjauksia.

 

[hk65]

Viron malli auttaisi jo paljon. Virossa yritykset maksavat verot tuloista vasta kun niitä nostetaan firman tililtä. Meillä verottaja vie investointimahdollisuuksia yrityksiltä heti pois tulkitsemalla tulot voitoksi vaikka yritys haluaisi kerätä rahaa investointiin. Tämä olisi perusteltu keino vähentää myös yritystukien tarpeellisuutta. Ongelma on suomalainen ajattelutapa, valtion ohjauksen maksimoinnista. Ihan kuin firmat eivät itse tietäisi asiaa paremmin. Valtio eli ideologioihin nojaavat ääliöt haluavat päättää kuka investoi ja mihin. Yritykset pakotetaan näin lobbaamaan päättäjiä eli selittämään heille mistä on kyse ja toivomaan että viesti menisi perille. Kaikilla yrityksillä ei tällaiseen ole edes mahdollisuutta. Suomi tarvitsee lukuisten vasemmistopuolueiden vastapainoksi edes yhden oikeistopuolueen, puolueen joka ymmärtäisi ja edistäisi markkinataloutta. Nyt meillä tulkitaan konservatismia oikeistolaisuudeksi.

Noh, en sanoisi, että Suomen 20% yhteisövero nyt mitenkään mahdoton on, saatikka että juuri se edes mitenkään estää investointeja. Investointeja nykyiselläänkin ihan pörssiyhtiöitä myöten rajoittaa vaan se, ettei osata keksiä, mihin investoisi. Ja sitä myötä sitten päädytään jakamaan osinkoja, kun johonkin se ylijäämä sitten olisi purettava.

Ja tuo Viron malli tulee kyllä vuosikymmenen mittaan aivan takuuvarmasti muuttumaan. Eivät hekään tuolla riittävästi verokertymää saa ja muut verot, kuten alv nousikin jo ja nousee ensi vuonna lisää. Nyt he vaan vielä ovat EU:n nettosaajien joukossa. Kasvu nollastahan kun vaan on aina ripeämpää.

Ei Viro mitään uutta pyörää ole kuitenkaan tässä mielestäni keksinyt ja siellä kyllä tulee eteen ihan yhtä lailla ns. hyvinvointivaltion ongelmat ennen pitkää. Saatikka kun joku päivä hankkisivat vaikka esim. ilmavoimat sinne itse maksaminaan, niin katsellaan sitten kuinka se verotus alkaa nousta.

 

[Erkka Lapanen]

Noh, en sanoisi, että Suomen 20% yhteisövero nyt mitenkään mahdoton on, saatikka että juuri se edes mitenkään estää investointeja.

20% on ok, kyse onkin siitä missä välissä se verotetaan. Ja Suomen malli nimenomaan vaikeuttaa investointeja toisin kuin Viron.

 

[KooMT]

Eikö Viroonkin tulossa nyt se 2% yhteisövero viimeisten uutisten mukaan..

Toki voisi Suomessakin miettiä mikä se suhde yhteisöveron ja osingoista maksettavien välillä..

 

[Jeffrey]

Aiheesta nopeasti, yhteisövero ei liene Suomessa suuri ongelma verrokkimaihin verrattuna. Itseasiassa Suomessa on vertailussa jopa kohtuu alhainen yhteisövero. Tätä taustaa vasten ekonomisteja ja jopa kapitalisteja on esittänyt yhteisöveron nostoa rahoittamaan esimerkiksi perintöveron poiston. Suomalaisten ongelma on köyhyys, ei se että tulosta verotettaisi liiaksi. Suomalaiset tarvitsisivat varallisuutta ja tämän kerryttämiseksi olisi parempia keinoja kuin yhteisöveron muutokset.

Toki radikaalimmat ja laajemmat verohelpotukset, vientipanostukset ja kulusäästöjen voisivat tehdä Suomesta tiikeritalouden ja luoda Suomeen ennennäkemättömän laajamittaisen elintason lisäyksen. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä tämä ei kuitenkaan liene mahdollista ja näin ollen vero-optimoinnissa yhteisövero voisi olla ennemmin nostettava kuin laskettava tekijä.

 

[KooMT]

Ainakin nyt tuollainen positiivinen juttu nyt mediassa, mutta nuokin hankkeet ei vielä valmiita: Yksi asia kiinnostaa nyt Suomessa saksalaisia – ”Suomi tuntuu ajaneen esimerkiksi Ruotsin ja Baltian maiden ohi” Eli vedystä kyse.

 

[Euro71]

Itse itselleni pariinkin postaukseen vastaten. Tästä ketjusta:

Energia-ala. Suomella ei ole itsellään juuri luonnollisia energialähteitä - öljy, kivihiili - teollisuuden tarpeisiin. Nyt on rakennettu tuuli- ja vesivoimaa, koska se on jotain, josta saa energiaa teollisuuden pyörittämiseksi omastakin takaa. Suomelle voisi olla hyväksi pyrkiä parantamaan näitä energialähteitä ja infrastruktuuria, esimerkiksi energian varastoinnin suhteen.

Elokapina-ketjusta:

Jos ajatellaan ketjun aihetta eli Elokapinaa, niin luulisin, että heillä listan kärjessä olisi fossiilisten polttoaineiden korvaaminen. Se tarkoittaisi sekä uusiutuvan energiantuotannon lisäämistä (lisää tilaa ydin-, vesi-, tuuli- ja aurinkovoimaloille), energian varastoinnin parantamista (tasaamaan tuotantohuippuja), vaihtoehtoisia ratkaisuja lämmitykseen (jotta siis talvella lämmitys ei syö liikaa sähkön tuontantokapasiteettia), liikenteen sähköistämistä ja synteettisten polttoaineiden tuotantoa.

Pieniä parannuksia voidaan saada aikaan monissa paikoissa, tuonne ketjuun myöhemmin laitoin 3D-tulostetusta lämmönvaihtimesta. Hain sen myöhemmin netistä, se on Wärtsilän tekosia.

Pieniä parannuksia akkuteknologiaan voi olla odotettavissa lähivuosina:

Akkutekniikan läpimurto lähellä – sähköautoihin tarjolla pian mullistava tuhannen kilometrin akku

Uusissa akuissa tarvitaan vähemmän harvinaisia maametalleja, joista alkaa olla huutava pula. Suomessa voidaan pian valmistaa myös puupohjaisia akkuja.

yle.fi

Akkuteknologian parantumista olen odotellutkin sitä mukaa, kun tarvetta ja sitä kautta asiakkaita löytyy. Jutussa puhutaan kahdenlaisista akuista, toista mahdolliseksi korvikkeeksi autoihin ja liikenteeseen (korkea energiatiheys), toinen puolestaan saattaisi helpottaa suurempien energiamäärien varastointia (halpa, mutta matala energiatiheys).

 

[Ann Arbor]

Maailman vesivarannot hiipuvat – Tätä se tarkoittaa Suomelle

Suomen runsaat pohjavesivarat voivat tarjota taloudellisia ja poliittisia mahdollisuuksia, kun muualla maailmassa kärsitään veden niukkuudesta. Asiantuntijat myös varoittavat, että globaali vedenpuute tuo mukanaan suuria haasteita, joilla voi olla vaikutuksia myös Suomeen.

www.iltalehti.fi

Suomen valtavat vesivarannot saattavat tulevaisuudessa koitua hyvin arvokkaaksi luonnonvaraksemme. Monet kehittyneetkin maat kärsivät kroonisesta vesipulasta, mutta Suomessa makeaa vettä riittää.

 

[mike owen]

Onko Suomella varaa panostaa tarpeeksi rahaa ja resursseja akkuteollisuuden toimintaedellytyksiin. Akkutekniikan läpimurto voi olla hyvinkin lähellä lähiaikoina. Jos kaikki menee hyvin Suomessa niin akkuteollisuus voi olla suuri työnantaja sektori tulevaisuudessa Suomessa.

Muitakin korkean teknologian alan työpaikkoja Suomi tarvitsee jotta kykenemme selviytymään tulevista haasteista täällä.

 

[Ann Arbor]

Tuulivoima on pitkään ollut globaali kasvuala. Sähköverkkoon liitetyn tuotantokapasiteetin ja silkan sähköntuotannon määrä on kasvanut kuluvan vuosituhannen aikana miltei eksponentiaalisesti. Tämä on tarkoittanut sitä, että konkreettisten tuotantoyksiköiden, eli tuulivoimaloiden, tuulimyllyjen, miksi niitä haluaakaan kutsua määrä on kasvanut hurjaa tahtia ja samalla myös niiden fyysinen koko. 150 metriä ei ole tätä nykyä enää mikään ihmeellinen napakorkeus.

Tuulivoimaloilla on kuitenkin muun kovassa käytössä olevan infrastruktuurin tapaan rajallinen käyttöikänsä ja maailma tulee pikku hiljaa havahtumaan tilanteeseen, että käyttöikänsä päähän tulleet yksiköt joudutaan purkamaan ja mahdollisuuksien mukaan kierrättämään. Tuulivoimaloiden torniosat, metallia kun ovat, eivät ole mikään erityistä innovaatiota vaativa haaste, mutta eri puolilla maailmaa on jo hyvän aikaa pähkäilty, mitä yleensä eräänlaisesta lasikuitumuovikomposiitista valmistetuille lavoille tehdään. Mahdollisuuksia monenlaiselle uusiokäytölle on tutkittu, mutta ns. patenttiratkaisua asiaan ei olla vielä löydetty.

Olisiko sitten Suomella mahdollista ottaa roolia alan innovaattorina ja ihan suorittajana? Maamme logistinen sijainti isojen Euroopan markkinoiden koillisnurkassa ei toki ole kilpailuetu, vaan kustannuserä ihan jo Viroon, puhumattakaan Saksaan ja Puolaan verrattuna, mutta jos Suomeen tuodaan poltettavaksi kotitalousjätteitä Italiasta saakka (Yhtäältä ala, missä voisi olla edelleen kasvupotentiaalia.), miksei sitten tavalla tai toisella kierrätettäväksi tuulivoimaloiden lapoja samoilta tienoilta? Ainakin Saksassa ja Espanjassa alkaa pikkuhiljaa olla aika lailla valtavasti sen 30 vuotta pyörineitä lapoja, mitä ei voi vain paikoilleenkaan jättää.

Logistinen sijaintimme on muuttumaton realiteetti, mihin toki olemme koko historiamme ajan sopeutuneet. Tuulivoimaloiden lavat ovat kuitenkin eräänlaista bulkkitavaraa, etten näe varsinaisesti syytä, etteikö Suomella olisi mahdollista profiloitua loppukäsittelyn suurmaana. Täällä kun on tilaa ja perinteitä isonkin mittakaavan kierrätykselle, enkä ollenkaan ihmettelisi, vaikka juuri esim. Saksassa olisi halua ulkoistaa loppukäsittely muualle, maksua vastaan tietysti.

 

[sambersson]

Tuulivoimaloilla on kuitenkin muun kovassa käytössä olevan infrastruktuurin tapaan rajallinen käyttöikänsä ja maailma tulee pikku hiljaa havahtumaan tilanteeseen, että käyttöikänsä päähän tulleet yksiköt joudutaan purkamaan ja mahdollisuuksien mukaan kierrättämään. Tuulivoimaloiden torniosat, metallia kun ovat, eivät ole mikään erityistä innovaatiota vaativa haaste, mutta eri puolilla maailmaa on jo hyvän aikaa pähkäilty, mitä yleensä eräänlaisesta lasikuitumuovikomposiitista valmistetuille lavoille tehdään. Mahdollisuuksia monenlaiselle uusiokäytölle on tutkittu, mutta ns. patenttiratkaisua asiaan ei olla vielä löydetty.

Olisiko sitten Suomella mahdollista ottaa roolia alan innovaattorina ja ihan suorittajana? Maamme logistinen sijainti isojen Euroopan markkinoiden koillisnurkassa ei toki ole kilpailuetu, vaan kustannuserä ihan jo Viroon, puhumattakaan Saksaan ja Puolaan verrattuna, mutta jos Suomeen tuodaan poltettavaksi kotitalousjätteitä Italiasta saakka (Yhtäältä ala, missä voisi olla edelleen kasvupotentiaalia.), miksei sitten tavalla tai toisella kierrätettäväksi tuulivoimaloiden lapoja samoilta tienoilta? Ainakin Saksassa ja Espanjassa alkaa pikkuhiljaa olla aika lailla valtavasti sen 30 vuotta pyörineitä lapoja, mitä ei voi vain paikoilleenkaan jättää.

Kai niitä voisi jauhaa massaksi ja tehdä vaikka miinojen kuoria tai dronesta tiputettavien kranaattien pyrstöjä. Luulisi tänäpäivänä olevan markkinoita.

 

[Ann Arbor]

Kai niitä voisi jauhaa massaksi ja tehdä vaikka miinojen kuoria tai dronesta tiputettavien kranaattien pyrstöjä. Luulisi tänäpäivänä olevan markkinoita.

Mahdollisuuksia on. USA:ssa toteutetaan ihan perinteistä maatäyttöä, mikä EU:ssa on kiellettyä, mutta kaiketi rouheesta jotain voi valmistaa ja toki yksi vaihtoehto on ihan kasaaminen ainakin väliaikaisena ratkaisuna.

Pointtini on ennen kaikkea siinä, että vaikka käytöstä poistettujen tuulivoimaloiden lavat ovat jo nykyisellään iso haaste, on ala kasvanut niin hurjaa tahtia, että haasteen mittakaava tulee kasvamaan vuosi vuodelta. Näen Suomella juuri nyt mahdollisuuden ottaa roolia, tavalla tai toisella kierrätyksen / loppusijoituksen isona tekijänä, ennen kuin esim. Tanskassa tai Puolassa äkkäävät markkinan.

Suomi on tunnetusti "Euroopan Kainuu" ja termiä käytetään ennen kaikkea kielteisenä asiana, mutta näen realiteetilla olevan myös mahdollisuutensa.

 

[Tuplatorkkari]

Tuulivoima on pitkään ollut globaali kasvuala. Sähköverkkoon liitetyn tuotantokapasiteetin ja silkan sähköntuotannon määrä on kasvanut kuluvan vuosituhannen aikana miltei eksponentiaalisesti. Tämä on tarkoittanut sitä, että konkreettisten tuotantoyksiköiden, eli tuulivoimaloiden, tuulimyllyjen, miksi niitä haluaakaan kutsua määrä on kasvanut hurjaa tahtia ja samalla myös niiden fyysinen koko. 150 metriä ei ole tätä nykyä enää mikään ihmeellinen napakorkeus.

Tuulivoimaloilla on kuitenkin muun kovassa käytössä olevan infrastruktuurin tapaan rajallinen käyttöikänsä ja maailma tulee pikku hiljaa havahtumaan tilanteeseen, että käyttöikänsä päähän tulleet yksiköt joudutaan purkamaan ja mahdollisuuksien mukaan kierrättämään. Tuulivoimaloiden torniosat, metallia kun ovat, eivät ole mikään erityistä innovaatiota vaativa haaste, mutta eri puolilla maailmaa on jo hyvän aikaa pähkäilty, mitä yleensä eräänlaisesta lasikuitumuovikomposiitista valmistetuille lavoille tehdään. Mahdollisuuksia monenlaiselle uusiokäytölle on tutkittu, mutta ns. patenttiratkaisua asiaan ei olla vielä löydetty.

Olisiko sitten Suomella mahdollista ottaa roolia alan innovaattorina ja ihan suorittajana? Maamme logistinen sijainti isojen Euroopan markkinoiden koillisnurkassa ei toki ole kilpailuetu, vaan kustannuserä ihan jo Viroon, puhumattakaan Saksaan ja Puolaan verrattuna, mutta jos Suomeen tuodaan poltettavaksi kotitalousjätteitä Italiasta saakka (Yhtäältä ala, missä voisi olla edelleen kasvupotentiaalia.), miksei sitten tavalla tai toisella kierrätettäväksi tuulivoimaloiden lapoja samoilta tienoilta? Ainakin Saksassa ja Espanjassa alkaa pikkuhiljaa olla aika lailla valtavasti sen 30 vuotta pyörineitä lapoja, mitä ei voi vain paikoilleenkaan jättää.

Logistinen sijaintimme on muuttumaton realiteetti, mihin toki olemme koko historiamme ajan sopeutuneet. Tuulivoimaloiden lavat ovat kuitenkin eräänlaista bulkkitavaraa, etten näe varsinaisesti syytä, etteikö Suomella olisi mahdollista profiloitua loppukäsittelyn suurmaana. Täällä kun on tilaa ja perinteitä isonkin mittakaavan kierrätykselle, enkä ollenkaan ihmettelisi, vaikka juuri esim. Saksassa olisi halua ulkoistaa loppukäsittely muualle, maksua vastaan tietysti.

Viime marraskuulta juttu lapojen kierrätyksestä, eli jollain tasolla tilanteeseen ollaan herätty tai heräämässä ainakin.

Tuulivoimaloiden lavat ovat vanhetessaan jätettä, jota haudataan jopa maan uumeniin – Suomessa keksittiin nokkela ratkaisu

Tuulivoimaloiden siipien kierrättäminen on maailmanlaajuinen ongelma. Espoolainen startup-yritys keksi, että siivistä voi valmistaa kelluvia laitureita.

yle.fi

 

[wilco]

Tuulivoima on pitkään ollut globaali kasvuala. Sähköverkkoon liitetyn tuotantokapasiteetin ja silkan sähköntuotannon määrä on kasvanut kuluvan vuosituhannen aikana miltei eksponentiaalisesti. Tämä on tarkoittanut sitä, että konkreettisten tuotantoyksiköiden, eli tuulivoimaloiden, tuulimyllyjen, miksi niitä haluaakaan kutsua määrä on kasvanut hurjaa tahtia ja samalla myös niiden fyysinen koko. 150 metriä ei ole tätä nykyä enää mikään ihmeellinen napakorkeus.

Tuulivoimaloilla on kuitenkin muun kovassa käytössä olevan infrastruktuurin tapaan rajallinen käyttöikänsä ja maailma tulee pikku hiljaa havahtumaan tilanteeseen, että käyttöikänsä päähän tulleet yksiköt joudutaan purkamaan ja mahdollisuuksien mukaan kierrättämään. Tuulivoimaloiden torniosat, metallia kun ovat, eivät ole mikään erityistä innovaatiota vaativa haaste, mutta eri puolilla maailmaa on jo hyvän aikaa pähkäilty, mitä yleensä eräänlaisesta lasikuitumuovikomposiitista valmistetuille lavoille tehdään. Mahdollisuuksia monenlaiselle uusiokäytölle on tutkittu, mutta ns. patenttiratkaisua asiaan ei olla vielä löydetty.

Olisiko sitten Suomella mahdollista ottaa roolia alan innovaattorina ja ihan suorittajana? Maamme logistinen sijainti isojen Euroopan markkinoiden koillisnurkassa ei toki ole kilpailuetu, vaan kustannuserä ihan jo Viroon, puhumattakaan Saksaan ja Puolaan verrattuna, mutta jos Suomeen tuodaan poltettavaksi kotitalousjätteitä Italiasta saakka (Yhtäältä ala, missä voisi olla edelleen kasvupotentiaalia.), miksei sitten tavalla tai toisella kierrätettäväksi tuulivoimaloiden lapoja samoilta tienoilta? Ainakin Saksassa ja Espanjassa alkaa pikkuhiljaa olla aika lailla valtavasti sen 30 vuotta pyörineitä lapoja, mitä ei voi vain paikoilleenkaan jättää.

Logistinen sijaintimme on muuttumaton realiteetti, mihin toki olemme koko historiamme ajan sopeutuneet. Tuulivoimaloiden lavat ovat kuitenkin eräänlaista bulkkitavaraa, etten näe varsinaisesti syytä, etteikö Suomella olisi mahdollista profiloitua loppukäsittelyn suurmaana. Täällä kun on tilaa ja perinteitä isonkin mittakaavan kierrätykselle, enkä ollenkaan ihmettelisi, vaikka juuri esim. Saksassa olisi halua ulkoistaa loppukäsittely muualle, maksua vastaan tietysti.

Kai niitä voisi jauhaa massaksi ja tehdä vaikka miinojen kuoria tai dronesta tiputettavien kranaattien pyrstöjä. Luulisi tänäpäivänä olevan markkinoita.

Viime marraskuulta juttu lapojen kierrätyksestä, eli jollain tasolla tilanteeseen ollaan herätty tai heräämässä ainakin.

Tuulivoimaloiden lavat ovat vanhetessaan jätettä, jota haudataan jopa maan uumeniin – Suomessa keksittiin nokkela ratkaisu

Tuulivoimaloiden siipien kierrättäminen on maailmanlaajuinen ongelma. Espoolainen startup-yritys keksi, että siivistä voi valmistaa kelluvia laitureita.

yle.fi

Muualla mennään jo vauhdikkaasti:

Tuuliturbiinin lavoista suksiksi

Vattenfall työskentelee yhdessä kumppaneidensa kanssa innovatiivisten hankkeiden parissa, joiden avulla voimme pidentää materiaaliemme käyttöikää.

www.vattenfall.fi

Että silleen...

 

[Ann Arbor]

Mahdollisuuksia toki on. Sikälihän nyt kierrätyksessä olevat lavat ovat peräisin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella pystytetyistä voimaloista, milloin globaali kapasiteetti oli vain murto-osa nykyisestä ja vaikka juurikin kellukkeet ja sukset jännittäviä käyttökohteita ovatkin, kaiketi mahdollisuudet skaalata tuotantoa ylöspäin ovat kuitenkin rajalliset.

Käytöstä poistettujen tuulivoimaloiden määrä kun tulee esim. kymmenen vuoden kuluttua olemaan moninkertainen nykyisestä, niin en ihmettelisi vaikka valtavat laparöykkiöt olisivat realismia pitkin Eurooppaa. Suomella voisikin olla mahdollisuus vähintään antaa maaperäänsä vuokralle tähän käyttötarkoitukseen.

 

[wilco]

Käytöstä poistettujen tuulivoimaloiden määrä kun tulee esim. kymmenen vuoden kuluttua olemaan moninkertainen nykyisestä, niin en ihmettelisi vaikka valtavat laparöykkiöt olisivat realismia pitkin Eurooppaa. Suomella voisikin olla mahdollisuus vähintään antaa maaperäänsä vuokralle tähän käyttötarkoitukseen.

Jos mitään jatkokehitystä/-käyttöä ei täällä niille tapahdu, niin eiköhän ole parempi, että pitävät romunsa ihan itte.

Että silleen...

 

[Ann Arbor]

Jos mitään jatkokehitystä/-käyttöä ei täällä niille tapahdu, niin eiköhän ole parempi, että pitävät romunsa ihan itte.

Että silleen...

Itse toki toivon, että teknisiä läpimurtoja lapojen uudelleenkäytön osalta tulemme pian näkemään, sillä startup-tasolta kierrätystä on nopeasti saatava skaalattua ylöspäin ja paljon. Mm. sementtiähän niistä on myös mahdollista tehdä.

Sikäli kuitenkin mikäli tilanne kehkeytyy siihen pisteeseen, että silkka säilytys tulee olemaan ainakin tilapäisratkaisu, parempihan niitä on kannaltamme vaikka Kotkaan ja Raaheen kasata, kuin Karlsruheen ja Regensburgiin? Juurikin esim. Saksassa on tällä hetkellä käytössä miltei 29 000 tuuliturbiinia. Jos ei Suomessakaan ole tarkoituksena toteuttaa kierrätystä samalla paikkakunnalla, missä lavat ovat pyörineet, niin ei kaiketi EU:n jäsenmaiden rajoja pidä nähdä varsinaisena rajoitteena myöskään. Suomella on toki omat logistiikkaan (Itämeren ylitys.) liittyvät haasteet, mutta kyllähän meidän vähintään "tarjouskilpaan" olisi syytä ryhtyä, minne tuhansien ja taas tuhansien saksalaisten, ranskalaisten, belgialaisten jne. tuulivoimaloiden lavat loppusijoitetaan, jos loppusijoitetaan?

En ollenkaan ihmettelisi, vaikka jo esim. juuri Puolassa asiaa jo pohdittaisiin ja heillä tunnetusti on meihin verrattuna sijaintietu.