Kiitos avauksesta. Aihepiiriä tullut pyöriteltyä useampi vuosi eikä minulla ole tähän ketjun tarkoitukseen sinänsä mitään annettavaa, mutta jos sallitaan tämän yhden viestin verran esittää vastavirtaan räpiköivä näkemys. Mielestäni ratkaisu Suomen talouden ongelmiin ei ole enää kasvu vaan niukkenevien resurssien merkittävästi parempi hyödyntäminen.
Viime vuonna Suomen bkt oli melkein 50k per capita, enemmän kuin koskaan. Ja silti palvelut murenevat silmissä ja kaupat ovat täynnä huonolaatuista roskaa. Tässä on kyllä perustavampi ongelma kuin demografia tai vastaava. On tullut varsin selväksi, ettei talouskasvu enää kykene tuottamaan hyvinvointia samalla tavalla koko kansalle kuin muutama vuosikymmen sitten. Ja Antti Herliniä lainatakseni, mitä ylipäätään teemme sillä jos emme kykene pelastamaan planeettaa? Tämä tietysti viittauksena massiivisiin ympäristöongelmiin. On aika hurjaa ajatella että Suomen pitäisi profiloitua Euroopan kaatopaikkana kun kohta koko Tellus on sitä. Toisaalla olen sanonut että kiertotalous on tärkeää mutta vain helisevä vaski ilman kohtuutaloutta.
Silloin kun Suomessa oli vielä niukkuuttakin, osattiin tulla kuitenkin toimeen sillä mitä oli ja ratkaista ongelmiakin. Sitten meistä tuli kulutusyhteiskunta ja jopa Euroopan kärkimaa luonnonvarojen tuhlailussa. Nyt ihaillaan rajusti kasvavia start up -yrityksiä, kun niitä toimeentulon takaavia ja asiakkaiden aitoihin tarpeisiin vastaavia pikkufirmoja pidetään lähinnä turbotalouden esteenä.
Maailma on kuitenkin muuttunut tosi paljon eikä uusliberalistinen markkinauskovainen politiikka enää toimi millään, se tulee törmäämään pahasti seinään tavalla ja toisella. Suomella olisi nyt mahtava paikka yrittää irroittautua sairaasta kasvuriippuvuudesta, mutta toki globaalissa toimintaympäristössä helpommin sanottu kuin tehty. Mutta samat ongelmat tulevat kohtaamaan myös ne meidän verrokkimaat ennemmin tai vähän myöhemmin sillä ihmisten aidoilla tarpeilla ja kasvulla on rajansa, uskokaa tai älkää.
Viime vuonna Suomen bkt oli melkein 50k per capita, enemmän kuin koskaan. Ja silti palvelut murenevat silmissä ja kaupat ovat täynnä huonolaatuista roskaa. Tässä on kyllä perustavampi ongelma kuin demografia tai vastaava. On tullut varsin selväksi, ettei talouskasvu enää kykene tuottamaan hyvinvointia samalla tavalla koko kansalle kuin muutama vuosikymmen sitten. Ja Antti Herliniä lainatakseni, mitä ylipäätään teemme sillä jos emme kykene pelastamaan planeettaa? Tämä tietysti viittauksena massiivisiin ympäristöongelmiin. On aika hurjaa ajatella että Suomen pitäisi profiloitua Euroopan kaatopaikkana kun kohta koko Tellus on sitä. Toisaalla olen sanonut että kiertotalous on tärkeää mutta vain helisevä vaski ilman kohtuutaloutta.
Silloin kun Suomessa oli vielä niukkuuttakin, osattiin tulla kuitenkin toimeen sillä mitä oli ja ratkaista ongelmiakin. Sitten meistä tuli kulutusyhteiskunta ja jopa Euroopan kärkimaa luonnonvarojen tuhlailussa. Nyt ihaillaan rajusti kasvavia start up -yrityksiä, kun niitä toimeentulon takaavia ja asiakkaiden aitoihin tarpeisiin vastaavia pikkufirmoja pidetään lähinnä turbotalouden esteenä.
Maailma on kuitenkin muuttunut tosi paljon eikä uusliberalistinen markkinauskovainen politiikka enää toimi millään, se tulee törmäämään pahasti seinään tavalla ja toisella. Suomella olisi nyt mahtava paikka yrittää irroittautua sairaasta kasvuriippuvuudesta, mutta toki globaalissa toimintaympäristössä helpommin sanottu kuin tehty. Mutta samat ongelmat tulevat kohtaamaan myös ne meidän verrokkimaat ennemmin tai vähän myöhemmin sillä ihmisten aidoilla tarpeilla ja kasvulla on rajansa, uskokaa tai älkää.