Rakenteellisen velkaantumisen pysäyttäminen ei ainakaan vasemmalla tule nousemaan minkäänlaiseksi prioriteetiksi ellei kuseen joutuminen todella konkretisoidu, jolloin onkin jo myöhäistä. Tällöinkin toki syytetään uusliberalismia tms. Jos jäädään tähän kohtaan, ymmärrän nimimerkin
@dana77 "starve the beast" -näkemyksen.
Sanoin "vasemmalla", mutta huomattava toivo on sdp:n oikeistosiivessä ja vahvassa sinipunahallituksessa, josta vasemmistoliitto jätetään ulos jo etukäteen. Jopa Marinin uskon tarvittaessa ja sopivassa hallituskokoonpanossa olevan kykeneväinen koviinkin talousratkaisuihin, mutta tarvittaessa demareista astuu esiin muut nimet. Vihreät tuohon hallitukseen luultavasti tarvitaan ja silloin sopii toivoa, että Atte Harjanne & co. nostavat statustaan ja Osmon uusin kirja voisi toimia vähintäänkin eduskuntaryhmässä lukupiiriaineistona. Ehkä tämän toivon osalta olen enemmänkin nimimerkin
@mjr linjoilla.
Mutta näistä vasemmalla järjen näkemisestä ei toivoa ole. Hyvän esimerkin vallitsevasta diskurssista tarjoaa vasemmistolaisen tähtitieteilijän sekä innokkaan (joskin luokattoman) yhteiskunnallisen keskustelijan Mikko Tuomen sangen suosittu twiitti:
Ylimielisen tähtitieteilijän ajatusrakennelma kaikessa kiistattomassa neroudessaan on siis suunnilleen, että sosiaalisilla konstruktioilla ei ole todellisia seuraamuksia koska ne eivät ole muuttumattomia luonnonlakeja. Kenties tuossa olisi järjen hiven, mikäli ehdottoman vallan omaava maailmanhallitus järjestelisi näitä "numeroita kirjanpidossa" mielensä mukaan. Mutta että Suomessa olisi tyhmää välittää valtion velan kasvusta koska kyseessä on vaan numeroita, niin ööö...
Ei liene kohtuuton oletus, että haluamme tulevaisuudessakin olla osana globaalia taloutta, siis kyetä matkustamaan ja ostamaan sekä myymään tavaroita ja palveluita. Tästä seuraa, että se ei ole Suomi joka voi halutessaan "kumittaa", kuten Tuomi vitsikkäästi heittää, valtionvelan pois. Tai voi toki yksipuolisesti kumittaa ja leikkiä ettei velkaa ole, mutta ei se auta sen enempää kuin Aku Ankan laskujen polttaminenkaan jos muu maailma ei leiki mukana.
Tuntuu että tässä niitetään satoa vuosien "valtionvelka ei ole sama kuin kotitalouden/kansalaisen velka" -hokeman ilosanoman levittämisestä. Hokemahan on totta, mutta siitä on tullut jonkinlainen opinkappale ihmisille, jotka eivät tuumaa toviakaan mikä se näiden välinen ero on ja missä kohtaa se on relevantti. Vakavampana typeryytenä tuosta vedetään käytännössä johtopäätös, että koska näin, niin valtion velalla ei ole väliä. Eikä kyse ole ideologisista eroista, vaan empiriasta. Lukuisat velkaongelmiin ajautuneet maat kansalaisineen ovat saaneet tuntea nahoissaan, että "numero kirjanpidossa" ei ole merkityksetön tässä reaalimaailmassakaan.
Tuomen ajattelulle voisi olla itänaapurissa kysyntää. Siinä ei paljon länsimaiden pakotteet paina kun Tuomi vinkkaa Putinille, että hei, kaikki raha on velkaa ja velka on vaan abstrakti numero kirjanpidossa. Senkus järjestelet uudelleen. Valtio ei ole kotitalous vaan voi itse järjestää taloutensa kuten haluaa.