Todellisuudessa 13 vuodessa talous (bkt/asukas) ei ole kasvanut lainkaan ja samassa ajassa velkasuhde on 2.5 kertaistunut. Tämäkö on se lopullinen totuus? Vuodet vierivät ja poliitikot toisen perään huutavat työperäisen maahanmuuton perään, joka sitten ratkaisee ongelmamme. Ehkä kannattaisi aloittaa uhrata ajatuksia sille, että entä jos (ja kun?) sitä pelastavaa maahanmuuttoa ei koskaan tule. Mitä sitten tehdään?
Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan 7 500 henkilön vuosittainen nousu työperäisessä ja työllistyvässä nettomaahanmuutossa pienentäisi kestävyysvajetta vähintään 0.4 prosenttiyksikköä. Jos työperäinen maahanmuutto kasvaisi vuosittain 10 000 henkilöllä, se voisi Pellervon taloustutkimuksen (PTT) mukaan nostaa BKT:ta noin kahdeksalla prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Nettokasvu 5 000 työperäisellä maahanmuuttajalla nostaisi bruttokansantuotetta 3-5,5 prosenttia vuoteen 2040 mennessä riippuen siitä, mille aloille tulijat työllistyvät.
Luvut kertovat tarinansa. Olettaen, että valtiovarainministeriö ja PTT ovat kartalla ja arviot luokkaa oikeita, mistään kovin suuresta määrästä ei todellisuudessa ole kyse. Varsinkaan kun Suomeen on tullut viimeisen kolmen vuoden aikanan työperusteisen oleskelulupien hakemuksia koronasta huolimatta keskimäärin yli 10 000 kpl. Heistä osa X työlllistyy vain joksikin aikaa, kun tarve on pysyvästä työlllistymisestä. Silti vuonna 2040 tai 2050 Suomen tilanne on oleellisesti parempi, jos tämä vauhti säilyisi ja
jos työntekijät kykenevät olemaan työssä ja työnantajat työllistämään heidät ja
jos nettomaahanmuutto työntekijöiden (asiantuntijoiden) osalta olisi 10 000 suurempi kuin maastamuutto.
Paljon puhuttu työperäinen maahanmuutto onkin ollut jo muutaman vuoden oikealla raiteella, mutta nettovaikutus vanhenevassa Suomessa ei riitä. Ja - koronakin huomioiden - ongelmat jatkuvat. Suomen Pankin Lauri Vilmi ja Petri Mäki-Fränti esittävät muutaman keskeisen syyn. Vaikka teksti on vuodelta 2016, se pätee alla olevan osalta ja käytännössä muutenkin edelleen.
Suomen talous on paljon suljetumpi kuin Ruotsin ja vielä enemmän suljetumpi kuin monien muiden eurooppalaisten pienten maiden talous. Viennin ja tuonnin yhteenlaskettu osuus BKT:stä onkin alle 80 %, kun se Alankomaissa, Belgiassa ja Irlannissa on selvästi päälle 100 %. Vertailumaista myös Ruotsi on muita suljetumpi talous, mutta Ruotsinkin viennin ja tuonnin yhteenlaskettu BKT-osuus on lähes 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomen.
Vilmin ja Mäki-Fräntin mukaan Suomen viennin pienen määrän taustalla on erityisesti vertailumaita vähäisempi vienti EU:n sisämarkkinoille. Esimerkiksi Ruotsin tavaranvienti EU-alueelle on BKT:hen suhteutettuna reilun prosenttiyksikön verran suurempi kuin Suomen. Muihin maihin verrattuna ero on vielä selkeämpi.
Suomessa naisten työllisyysastetta vertailumaihin nähden alentavat varsinkin alle 6-vuotiaiden lasten äidit, joiden työllisyysaste on vertailumaiden matalin naisten yleisestä korkeasta työllisyysasteesta huolimatta. Kun Alankomaissa noin 80 % alle 6-vuotiaiden lasten äideistä käy töissä, Suomessa ja Irlannissa vastaava luku on vain noin 60 %. Suomessa erityispiirteenä on, että erityisesti korkeasti koulutetut äidit ovat helpommin ilman työtä kuin muissa maissa.
Vuoden 2010 jälkeen pääoman määrä on polkenut Suomessa lähes paikallaan, kun se vertailumaissa tyypillisesti on alkanut jälleen kasvaa. Erityisen voimakkaasti pääomavaltaisuus on lisääntynyt Ruotsissa.
Vielä ennen taantumaa Suomi kuroi umpeen Euroopan vauraimpien pienten talouksien etumatkaa mutta on nyt jäämässä yhä enemmän jälkeen.
www.eurojatalous.fi
Iso vaikutus on myös tuotteen jalostusarvolla. Suomen vienti on vähemmän jalostusta vaativaa kuin esimerkiksi Ruotsin.