Hyviä pointteja eittämättä, mutta aloja tuntevana sanoisin kuitenkin, että kumpikaan aloista ei sovi kaikille, ja ensi mainitun kohdalla soisin monenkin ostavan palvelun muualta kuin isoilta yrityksiltä, niin uskon motivaation hyvinkin äkkiä löytyvä, sillä siivouksesta voi hyvinkin - toki erilaiset välikädet pois karsimalla saada hyvätkin ansiot.Kyllähän niitä töitä tehtäväksi löytyy, jos aitoa halua on. Esim. siivoojaksi pääsee helpostikin, kunhan on valmis sitoutumaan siihen ammatilliseen koulutukseen (käsitykseni mukaan kaikki isot firmat vaativat koulutuksen). Jostain syystä siivoojiksi ajautuu pääosin ulkomaalaistaustaista henkilöä. Miksiköhän? Voisikohan olla asennoitumisessa työtä kohtaan?
Ja tosiaan lähihoitajista on huutava pula, jos ei nyt, niin ainakin tulevaisuudessa. Ei muuta kuin kouluttautumaan sellaiseksi (siinä sivussa voi vaikka siivoilla rahatilanteen optimoimiseksi, kuten me boomerit junnuna teimme).
Halpatyövoiman turvaamista alalle en erityisemmin arvosta, joten paljon auttaisi asiassa siivouspalveluita tarvitsevien instanssien itse työtä arvostava suhtautuminen, joka edelleen heijastelisi sitten toiminnan asteelle sitä hankittaessa.
Keskimäärin katsoen kun pätevä siivooja ei tarvitse mitään erityisen turpeaa taustaorganisaatiota tuon työn tuottamiseksi.
Mutta tämä keskusteluhan on jo käyty, ja se ei silloinkaan mihinkään johtanut, joten turha isommin lähteä sitä uudelleen tekemään.
Kyllä ihmiset töihin saadaan siis, kun ja jos se työ arvostus on kunnossa, ja näkyy - kuten muuten ennen esim siivouksen suhteen asia olikin myös siinä palkassa. Ja näkyyhän se, jos vain halutaan.
Lähihoitajaksi en taas likikään kaikkien suosittele hakeutuvan, sillä ei todellakaan ole kaikille sopivaa duunia.
Mutta sittenkin, ihan hyviä esimerkkejä muuten, mutta halusinpa vielä muistuttaa, että markkinathan sen hinnan määräävät, millä työntekijän saa. Jos ei siis saa, niin pitää tarkistaa myös siellä yrityksen päässä syitä, että miksi ei saa.