Niin, meillähän ei selvästikään työmarkkina toimi oikein millään osa-alueella, ja muutoksia pitäisikin tehdä. Silti yksi osapuoli haraa kaikin raajoin vastaan, ettei vaan luovuttaisi niistä 60/70-lukujen kultaratkaisuista.
Nythän meillä on ollut saatavuusharkinta, mutta siitä huolimatta suomalaiset eivät työllisty siivousalalle, vaikka heillä on tavallaan ohituskaistakin siihen. Työnantajan vika tämäkin?
Ei sillä työnantajalla pidä olla mitään yhteiskunnallista velvoitetta arvostaa työn jälkeä enemmän kuin hintaa. Se on jokaisen työnantajan oma asia kumman arvottaa tärkeämmäksi. Eli jos se ghanalainen tai burmalainen suostuu siivoamaan 12€ tuntipalkalla, ja suomalainen ei suostu ennenkuin hinta on 16€, tottakai ihan jo valtion taloudenkin kannalta on järkevämpää ottaa se halvempi kaveri. Varsinkin jos on pakko, kun se toinen ei suostu tulemaan töihin.
Aika usein se työnantaja on joko voittoa tavoitteleva yritys tai kunnallinen tai valtiollinen toimija. Onko sinun mielestäsi meidän tämän hetkinen taloustilanne sellainen, että kummankaan kannattaa maksaa liikaa, jos halvemmallakin saa?
Riippuu ihan siitä, että kuka ja millä perustein määrittelee sen "liikaa". Kuten sanottu, niin jos markkina sen määrittelisi, niin senhän sitten näkisi, että mihin hintaa siihen töihin saadaan. Itse kyllä arvostan siivousta kovastikin työnä, ja toisaaltahan ei yhteiskunnassa juurikaan ole mitään sellaista työtä, jota ei joku muu voisi halvemmalla tehdä, ja jota liki jokainen ei oppisi, jos oikein keskitytään juuri siihen kouluttamaan.
Siksi m yös peräänkuulutan yrityksien vastuuta muuhunkin kuin ainaiseen itkemiseen, eli ottamaan vastuuta niiden tulevien osaajiensa koulutuksesta ihan suoraan.
Mutta ymmärrän toki ajattelusi, ja juuri niillä ehdoinhan se maailma juuri nyt makaa, mutta voisi maata myös toisella tavalla, jota taitaa ihan osa rikkaistakin mainita, että sitä markkinaa säädellään väärällä tavalla, ja juuri nyt vain yhden osapuolen eduksi sitä iänkaikkista kasvua etsien. Ja kun ei löydy, niin pakkohan se on sieltä ottaa, mistä se helpointa on napata.
Toki en ole -kuten lienee selväksi tullut- kouluttautunut uskomaan yleisesti hyväksyttyyn taloudelliseen ajatteluun, ja siksikin tietenkin tarkastelen asioita myös yleisemmin yhteiskuntaa ajatellen koko laajudessaan, sillä itsellä ei sellainen kovin laaja ahneus ole tavoitteellinen olotila, joka ei siis kuitenkaan tarkoita että olisin mitenkään kiinnostunut kommunismista, jota joku taas kohta tarjoaa.
Nyt alkaa olemaan jo varmaankin hyvin monelle selvää sekin, että se yhteiskuntarauha rakoilee jo siellä ja täällä, mutta erityisestikin Demokratioissa, jotka eivät tietenkään kykene vastamaan diktatuurien ja oligarkioiden ketteryyteen. Tämä toki vielä varmaankin noin vuosi sitten kiellettin täälläkin, että siinä olisi mitään vaaraa, mutta tuntuu teot tällä hetkellä puhelevan ihan toista kieltä.
Alkaa täälläkin muurit yhä useammin houkuttelemaan kohta, ja Suomi sentään "vielä" on varsin hyvästä päästä tässä asiassa, mutta täälläkin saa nykyään olla melko huolissaan kun tuonne baanalle lähtee vähänkin useammin pimeällä dallaamaan.
Tuskinpa tämä oire on syntynyt ihan vaan viallisista lapsista, vaan selkeästikin yhteiskunnat ovat kiihtyvässä tahdissa epäonnistumassa järjellisen taloudellisen toimintamallin ylläpitämisessä koko sisältöineen, koskien kaikkea aina siihen työaikaan ja tehokkuuteen asti.
En siis toki tiedä minäkään, että mikä on absoluuttisesti paras malli, mutta mikään "trickle down" se ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan, ja se lienee jo kaikkialla tunnustettu -ainakin piireissä, joissa vielä jokin tolkku on.
Jotenka saa ihan vapaasti sitten miettiä, että miksi kaikki mikä ennen oli mahdollista ei enää onnistu yhtään millään.
Kaikessa taitaa lopulta olla kyse vain siitä, ettämikä itse kullekin riittää siihen, että näkee yhteiskunnan arvokkaana, ja on sen vuoksi myös valmis uhramaan jotakin itseltään, menettämättä kuitenkaan haluaan jatkaa hengittämistä, joka kuulema monella osoittautuu liki mahdottomaksi jos ja kun ei palkkaa saa enemmän. Samalla kuitenkin omien ajatusten mukaan toisten passaa hyvinkin saada vähäemään, ja jopa vielä vähemmän jos mahdollista. Ja onhan se, jos vaan tarpeeksi kauan etsii sopivan epätoivoista ihmistä.
Mutta kuuntelen toki mielelläni hyviä ehdotuksia, tosin sen Trickle down paskan voi jo heti alkuunsa hylätä, kun se ei nyt vaan toimi.
