Suomen kielessä on valitettavasti vain sana kaupunki: englannin kielessä ovat city ja town. Jos joku puhuu townista, niin jokainen tietää suunnilleen millä skaalalla liikutaan, eli town on selvästi pienempi kuin city. Sen sijaan Suomessa kaupungit ovat kaupunkeja, oli kyse sitten Kaskisista tai Helsingistä.
Edellämainittu Kaskinen on muuten Suomen väkiluvultaan pienin kaupunki 1411 asukkaallaan. Vertailukohdaksi vaikkapa oman asuinkatuni muodostava taloyhtiö Turussa: samassa taloyhtiössä on useita taloja ja asukkaita yhteensä reilusti yli 1200. Jos mukaan lasketaan saman kadun muut talot, niin väkimäärä ylittää kirkkaasti Kaskisen kaupungin väkimäärän. Eipä täällä silti ole kaupunkioikeuksia, kaupunginvaltuustoa tai vastaavaa. Eipä tosin nykyisin enää juuri edes peruspalveluita kebab-mestaa ja lähikauppaa lukuunottamatta.
Joka tapauksessa päätin tehdä oman valintani rumimmasta kaupungista vähän isompien kaupunkien kesken, sillä Suomi on pullollaan erilaisia ex-kauppaloita, joissa on risteys, betonikuutioita ja kaupungin status. En viitsinyt valita kaupunkia, jossa en ole omakohtaisesti ollut tai nähnyt sitä muuta kuin vilaukselta bussin ikkunasta matkalla paikkakunnan jäähallille (Mestiksen vierasreissut jne).
Oma valintani kohdistui tällä kertaa Vantaaseen, jota on vaikea oikein kaupunkina pitää, lähinnä se vaikuttaa Helsingin lähiöjatkeelta, jossa ei ole kunnon keskustaa (ei ole Espoossakaan) ja jonka suurin vetonaulakin on nimeltään Helsinki-Vantaan lentokenttä, vaikka Vantaan puolellahan HEL on. Myöskään Vantaan Korso ei jättänyt hirveän mieltä ylentävää vaikutusta kun olen muutaman kerran aikoinaan Ankkarockissa ollut.
Ei minulla Vantaata tai vantaalaisia mitään vastaan ole, mutta hyvin epäkaupunkimainen paikkahan tuo on. Kaupungiksihan Vantaa julistautui vasta 1974, ja ennen vuotta 1972 se oli vielä nimeltään Helsingin maalaiskunta. Kenties olisi tuolloin pitänyt vain saman tien yhdistää Helsingin kaupunki ja Helsingin maalaiskunta.
Kaupungin rumuuteen vaikuttaa pääsääntöisesti aina myös kaupungin ikä: mitä nuorempi kaupunki, sitä vähemmän arvokasta ja historiallista kaupunkimiljöötä ja vuosisatojen aikana uomiinsa asettunutta kaupunkirakennetta. Arkkitehtuurin ja isojen rakennusten (linnat, katedraalit yms.) suhteen pätee pitkälti sananlasku "vanhassa vara parempi". Linna nyt on jokaisen itseään kunnioittavan kaupungin perusominaisuus, samoin keskieurooppalaisen tyylinen jokirannan miljöö sekä tietysti myös kansallispyhäkkönä toimiva tuomiokirkko. Ja pistetään kauneusvaatimuksiksi myös geometrinen vaatimus eli seitsemän kukkulaa.