Niin, ihan totta, ei tätä ole kukaan kieltänytkään. Suomen ulkopoliittinen vaikutusvalta on erittäin rajallinen. Se on ihan selvä. Kun nyt kuitenkin presidentin tärkein tehtävä on ulkopolitiikan johtaminen (+arvokeskustelu), niin on minusta erittäin keskeistä, miten hän tätä valtaa käyttää.
Vaikka Suomen toiminta ei maailmaa mihinkään paranna, enintään voidaan toivoa, että edes jotain positiivista saadaan aikaan, presidentin on mielestäni seistävä suoraselkäisesti inhimillisten arvojen takana - myös diplomatiassa. Kiinan kommunistista diktatuuria ei ole syytä pelätä tai kumartaa. Siksi on jopa moraalinen velvollisuus ottaa Dalai Lama vastaan. Samoin on islamilaisten teokratioiden laita, asekauppaa ei tule käydä esimerkiksi Saudi-Arabian kanssa. Ei ole mitään mieltä puhua demokratiasta, jos tukee välillisesti diktaattoreita.
Itse en halua nykypäivän Suomessa kuulla presidentin sopertavan jotain YYA-liturgiaa, kuinka "Venäjä on omanlaisensa demokratia ja kehittyy parempaan suuntaan". Asiat on sanottava samaan aikaan rakentavasti mutta suoraan ja rehellisesti. Väyrysen linjahan on se, että pitää varoa puolueellisia kannanottoja. Se on tällainen perinteisen diplomatian mukainen konservatiivinen kannanotto, ikään kuin maailma koostuisi ensi sijaisesti valtioista.
Oma ja esimerkiksi Haaviston näkökulma on varmasti se, että maailma koostuu ensi sijaisesti ihmisistä, jotka muodostavat valtioita. Ei Venäjä ole yhtä kuin Putinin hallinto, eikä vaikkapa Tsekkoslovakia ollut yhtä kuin Gustav Husakin reaalisosialismi. Ajattelu että pidetään hyviä suhteita diktaattoreihin, on sorretun kansan aliarvioimista. Kyllähän nimenomaan itäblokki murtui siksi, että ihmiset siellä halusivat muutosta ja näkivät esimerkin ihmisoikeuksista ja demokratiasta.
Niinistö taas toteaa Ylen vaalikoneessa olevansa tyytyväinen Halosen toimintaan ihmisoikeuksien puolesta eikä olisi valmis korostamaan niitä nykyistä enempää. Minä en täysin ole. Oikeudenmukaisuutta retoriikassaan korostava Halonen ei uskaltanut tavata Dalai Lamaa eikä muutenkin ilmaista selkeitä kantoja Suomen asenteesta ihmisoikeusloukkauksiin. Niinistö totesi FST:lle perustellen kantaansa Dalai Laman tapaamiseen, että ihmisoikeudet ovat toki tärkeitä, mutta diplomatiassa on ajateltava pidemmälle. Se on jonkinlaista kaksinaismoralismia. Taustallahan ovat todennäköisesti taloudelliset edut Kiinassa - aivan kuten myönteisessä kannassa Saudi-Arabian asekauppaankin.