Ihmettelen, ettei kukaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, miksi kaikki ovat juuri nyt niin innostuneita tasavallan presidentin valtaoikeuksien leikkaamiseen. Ilmeinen syyhän on se, että viran nykyinen hoitaja on Suomen historian kelvottomin esitys ko. virkapaikalla. Tämän myöntävät implisiittisesti myös sossut kun ovat antaneet ymmärtää, etteivät asetu vastustamaan valtaoikeuksien leikkausta.
Kekkosen jälkeen on tiedostettu, ettei presidentin asema Suomessa mitenkään sovi yhteen normaaliparlamentarismin kanssa. Seuraavat presidentit kuitenkin olivat suhteellisen täysjärkisiä ja ennen muuta ymmärsivät olla tekemättä valtaoikeuksistaan numeroa, poliittisesta ongelmasta puhumattakaan. Puna-Tarja sen sijaan on pyrkinyt käyttämään asemaansa mm. seuraaviin asioihin:
1. Maanpuolustuksen romahduttamiseen lapsellisine miina-kantoineeen
2. Suomen EU-poliittisen uskottavuuden romahduttamiseen vielä lapsellisen pakkomielteensä kanssa, että juuri hänen pitää olla läsnä siellä minne perustuslain hengen mukaan hänellä ei ole mitään asiaa.
3. Kansallisen kahtiajaon edistämiseen hännystelemällä kaikissa asioissa puna-puolueita tavalla, josta kaikkinainen tasapuolisuus on kaukana (viimeisenä esimerkkinä vuoden 1918 muistotilaisuudet).
Kun istuvaa katastrofia ei saada ulos, on pakko muuttaa systeemiä niin, ettei kansan mahdollisesti valitsema uusi vastaava urvelo pysty sotkemaan enempää maan asioita.