Normaaliparlamentarismiin siirryttäessä, mikä aktuaalisesti ottaen oli ratio legis eli lainsäätäjän tarkoitus jo vuoden 2000 perustuslakia säädettäessä, tasavallan presidentin poliittinen merkitys ja toimivalta muuttuvat olemattomiksi, toisin sanoen edustukselliseksi, mutta persoonan merkitys puolestaan vastaavasti kasvaa. Rationaalisesti toimiva äänestäjä voisi hyvällä omallatunnolla jättää äänestämättä jotakin Juho Kusti Paasikiven kaltaista ehdokasta, sillä mies kiistämättömästä asiaosaamisestaan huolimatta oli kyllä täysin sietämätön. Puhumattakaan siitä, että myös asiaosaaminen puuttuisi!
Puolueiden edustajilla populismin asteestaan riippuen on välillä vaikeuksia myöntää tätä asiaa tarpeeksi selväsanaisesti, vaikka nyttemmin hyvin suurin valtaosa relevanteista mielipiteistä, puolueorgaanit läpäisten, onkin hyvin selkeästi tasavallan presidentin valtaoikeuksien normalisoinnin kannalla.
Jos ajatellaan tasavallan presidentin jotakin tulevaa maakuntamatkaa, eli vaikkapa jonkin maatalousnäyttelyn avajaisseremonioita, niin toivottavin piirre presidentin persoonassa olisi se, ettei hän säikäyttäisi tuotantoeläimiä niin paljoa, että esimerkiksi maidontuotanto lehmillä ehtyisi pidemmäksi aikaa.
Kuningas on kuollut. Eläköön Kuningas!