Ensimmäisen kerran pääsin presidentinvaaleissa äänestämään vuonna 1994. Hämärä muistikuva on, että Veltto Virtanen olisi ollut framilla jonkinnäköisenä vaihtoehtona. Äänestinkö Velttoa, en myönnä enkä kiellä. Toisella kierroksella äänestin sentään Ellua. Vuonna 2000 äänestin myös naista, Heidi Hautalaa ja toisella kierroksella oletettavasti myös naista, Tarja Halosta. Näin toinen kerta toden sanoi ja pääsin tuulettamaan kerrankin voittajien puolella, hyvä Tarsa! Tarjolla olisi ollut Esko Ahokin, mutta parikymmentä vuotta asumista kepulaisella lestaperällä on varsin tehokas rokote kepuismiin.
2006 pitäydyin vanhassa tutussa Hautalassa, mutta sehän jäi jo alkueriin. Loppukisassa panostin Sauli Niinistöön, joka hyvin ajoitetusta kunnostaan huolimatta hyytyi juuri ennen kalkkiviivoja. Palasin siis niissä vaaleissa loosereitten porukkaan.
Näissä vaaleissa on ihan hyvä tilanne. Ehdokkaani pääsi toiselle kierrokselle, ja vastassa on kakkosehdokas, eli muodikkaasti win-win. Jos Niinistö olisi saanut vastaansa Väyrysen tai Soinin, olisin äänestänyt Salea. Nyt äänestän samaa kuin ekalla kierroksellakin, eli pro Haavisto. Turpiinhan tässä tulee, mutta hyvä sentään että Salelta.