Stubb toisi oman, tavallaan vanhanaikaisen tyylinsä presidenttiyteen. Jos ja vain jos, malttaisi olla keksimättä äärimmäisen huonoja ideoita.
Vanhanaikaisuus tarkoittaa, että presidentti esiintyy tietynlaisena ylimyksenä ja luovii eliitin seurapiireissä kuin kala vedessä. Kansanomaisuus ei sovi hänelle alkuunkaan, huolimatta siitä, että vanhempansa ovat olleet varsin tavallisia ihmisiä. Tyyliltään ehkä Relander voisi olla samassa luokassa.
Presidenttiemme joukossa on ollut monenlaista, useimmiten he ovat olleet helposti samaistuttavia, vaikkakin suuremmalla tiedolla varustettuja hahmoja. Marski tosin kuului aivan toiseen sfääriin kuin muut. Kansanomaisempia olivat Kallio, Halonen ja Ahtisaari.
Kekkonen on tietysti figuuri, jota on vaikea sijoittaa mihinkään kategoriaan: hän taisi kaikki erilaiset presidenttinä olemisen tavat: osasi olla jätkienkin kanssa kuin kotonaan. Mutta kukaan ei vahingossakaan pitänyt itseään hänen vertaisenaan. Se olisi ollut poliittisen uran loppu se.
Stubbiin liittyen, hänen toimintaympäristönsä ei ole julkisuus, vaan kansainväliset suhteet, niiden ylläpito. Parempi olisi, jos hän pysyisi mediajulkisuudelta poissa. Esiintyisi vain valituissa tilaisuuksissa, jonne kaikilla ei ole pääsyä. Pitäisi korkeintaan yliopistossa esitelmiä ulkopolitiikan alueelta.
Stubb pääministerinä oli katastrofi. Stubb presidenttinä voi olla ihan ok. Myös kansan pitää muistaa, että presidentin ei tarvitse olla kenenkään kaveri eikä lutunen hahmo. Riittää kun hän hoitaa Suomen etua yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Melkein kaikki ehdokkaista hoitaisivat presidentin tehtävät mallikkaasti. Myös Stubb kykenee siihen.
