Ongelma oli kyllä se, että Paavo päätti itse, mitkä kysymykset olivat sopivia. Esimerkiksi paavon mielestä Ruotsin mahdollisesta Nato jäsenyydestä puhuminen ei liity millään tavalla presidentinvaaleihin eikä siitä kannata keskustella kun taas eurosta on tarpeellista puhua. Sori, mutta vie nyt kyllä aika paljon uskottavuutta pois Väyryseltä.....
Ongelma oli nimenomaan tuo, mutta puuduttavaksi homma meni siksi, että toimittajat eivät jatkaneet eteenpäin vaan jumittuivat jokaiseen kohtaan ja kysyivät jopa toistensa päälle samaa asiaa, vieläpä aika änkyttävillä ja tapailevilla kysymyksillä. Olisivat jatkaneet eteenpäin, muihin aiheisiin. "Eli sinun tulkintasi on se, että Ruotsin nato-jäsenyys ei liity millään lailla Suomen vaaleihin. Tämä selvä, muitakin tulkintoja on, mennään eteenpäin. Venäjää on kritisoitu ihmisoikeusasioista, miten te näette asian..?"
Itseasiassa Huhtasaaren linja on hyvin epäselvä ja toteutueessaan kaaottinen. Esimerkiksi hänestä oli epäsopivaa, että presidentti Niinistö otti kantaa Perusssuomalaisten uuteen puheenjohtajaan ja kuitenkin hän on kertonut Ylen vaalipaneelissa ottavansa itse aktiivisesti kantaa päiväpolitiikkaan. Hallitus vikisisi vieressä, sitä mieltä oli Huhtasaari. Aika pelottava näkemys, vai oliko tämä sitten vain sellainen väite, jossa oli se totuuden siemen.
Huhtasaari on kampanjassaan korostanut asioita, jotka liittyvät aika vähän presidentin toimeen. Syy lienee siinä, että hän on ollut kansanedustajana vuodesta 2015 ja se on hänen merkittävin poliittinen asemansa. Kiihkoa ja paloa löytyy mutta hän on aivan väärässä paikassa. Toki useat "kansallismieliset" saavat makeaa mahan täydeltä katsoessaan Huhtasaaren mesoamista omassa kuplassaan.
Kun sanoin, että Huhtasaaren linja on selvä, en tarkoittanut, että linja on looginen, realistinen tai mahdollinen - vaan, että hänellä on yksinkertaistettu ja populistinen selkeä linja. Tämän linjan toimittajat olisivat voineet hepommin haastaa, mutta nyt jäi vaikutelma, että toimittajilla oli liian kiire tyrmätä jokainen vastaus heti alkuunsa ja tuoda toimittajien näkemys vastakysymyksessä esiin.
Huhtasaari puhui mm. siitä, että kun suunta muuttuu ja Suomeen saadaan Halla-aho pääministeriksi ja Huhtasaari presidentiksi.. Toimittaja olisi voinut kysyä, että kannattaako Huhtasaari presidentille oikeutta hajoittaa eduskunta, siinäkin tapauksessa että kyseessä Halla-ahon enemmistöhallitus ja presidentti on joku muu kuin Huhtasaari. Niinistö tai vaikkapa Haavisto Pitääkö Huhtasaari perusteltuna sitä, että Presidentti kuulee torilla kansan mielipiteen ja saa sähköpostia siitä, että hallitus on liian jyrkkä maahanmuuttopolitiikassa ja haluaa, että kansan ääni kuuluu... Toisekseen Huhtasaarelta olisi voinut kysyä, että kun hän saa vaaleissa noin 5% kannatuksen ja perussuomalaisilla on noin 10% kannatus, niin millä perusteella he katsovat edustavansa kansan enemmistöä. Hyväksyykö Huhtasaari, että muut vastaavalla kannatuksella olevat edustavat ihan yhtä lailla kansaa. Ja Niinistö edustaa kansaa yli kymmenkertaisella enemmistöllä...
Lisäys: toimittajilla tuntuu olevan pyrkimys siihen, että he etsivät jotain oikeaa vastausta tai heillä on tieto siitä, mikä on väärä vastaus. Ja he haastatteluissa tuovat näitä näkemyksiään esiin ja väittelevät ehdokkaiden kanssa. Hedelmällisempää olisi jättää johtopäätökset katsojille. Käsitellä monimutkaisten asioiden eri puolia, ja sitä kautta tutkia, miten loogiseksi kokonaisuus muodostuu. Toimittajien pitäisi olla olla tuomaroimatta vastauksia. Kun arvioin ehdokkaita tällaisten loogisten kantojen kautta, nousee esiin kolme ehdokasta, joilla kokonaisuus ja logiikka on hallussa paremmin: Niinistö, Haavisto, Vanhanen. Väyrysellä on oma logiikkansa, mutta aika lailla erilainen kuin muilla. Huonosti logiikka on kasassa Kyllösellä ja Huhtasaarella. Haatainen on statisti ja Thorvalds kuriositeetti.