Jos Sauli ei asetu ehdolle, niin näkisin tällä hetkellä vahvimmaksi ehdokkaaksi Haaviston Pekun. Peku Haavisto on tolokun ukko.
Haavisto voi hyvinkin lähteä ehdolle, mutta tuskin hänestä presidenttiä tulee. Epäilen, että Suomi ei ole vielä seuraavissakaan vaaleissa valmis samaa sukupuolta olevaan presidenttipariin. Juuri missään muussa merkittävässä poliittisessa tehtävässä asialla ei liene enää väliä, mutta presidentti on instituutiona jotenkin heteroseksuaalinen - ainakin vielä. Ja korostetaan nyt, että tämä ei ole mielipide, vaan arvioni asiasta. Luulen, että Haavisto on
hieman samanlainen tienraivaaja kuin Elisabeth Rehn naispresidenttiydessä: hän käy mittaamassa kansan mielipidettä, mutta työn hedelmät korjaa joku muu myöhemmin. Rehnin työn hedelmät korjasi Halonen, saapa nähdä kenelle Haavisto raivaa tietä. Tämä on sikäli vähän harmikin, sillä Haavisto voisi olla ihan kelpo presidentti.
Aika paljon saa tapahtua ennen vuotta 2018 mikäli saadaan edes uskottavaa vastaehdokasta Niinistölle. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että presidentinvaaleissa 2018 ei tarvita edes toista kierrosta vaan Sauli saa heti alkuunsa yli 50% äänistä. Mutta se on siis online tilanne ja voi toki muuttua.
Toinen kierros tulee ihan varmasti. Halosenkin suosio oli vuonna 2006 pohjoiskorealaisissa lukemissa, mutta niin vain mentiin toiselle kierrokselle. Osittain senkin takia, kun Halosen joukot alkoivat oikein vedota sen puolesta, että äänestäkää Tarja presidentiksi suoraan, niin säästetään rahaa. Niinistön tukijoukot tuskin syyllistyvät samanlaiseen hölmöilyyn, mutta kyllä äänet ensimmäisellä kierroksella sen verran hajoavat, että Niinistökään ei saa yli 50 prosentin kannatusta. Kepu asettaa varmasti oman ehdokkaansa, mikä vie Niinistöltä ääniä, vaikka toisella kierrokselle kepulaiset Niinistön takana ovatkin.
Ollilan Jorma, joka jo viime vaaleissa harkitsi vakavasti lähtemistä presidentti kisaan. Vakuuttava puhuja joka vetoaa karismallaan niin miehiin kuin naisiinkin yli puoluerajojen. Nokian romahtamisesta ja sen taustalla olevien rakenneongelmista huolimatta jomppe muistetaan nokian kukoistamisen ajoista. Lisäksi suomessa kuten joku jo aiemmin sanoin, tilausta pressaksi olisi yrityspuolelta. Ehkä Sipilän valinta pääministeriksi heijastaa tätä suuntausta myös.
Tuo suuntaus voi jäädä myös hyvin lyhytikäiseksi. Kyllä Sipilänkin kohdalla on jo nuristu, että valtiota ei johdeta samalla tavalla kuin liikeyritystä. Ja yritysjohtajia halutaan politiikkaan lähinnä kokoomuksen ja kepun joukoissa, enkä tiedä miten yksimielisesti sielläkään. Sitä paitsi jos Sipilän hallitus ei saa kovista keinoistaan huolimatta maan taloutta nousuun, niin yritysjohtajille voi olla jatkossa huomattavasti vähemmän tilausta politiikassa. Ja mitä Nokian menestykseen tulee, niin sillä meriitillä Ollilan ei kannattaisi enää hirveästi ratsastaa, se on nykyisessä Suomessa hyvin kaukainen muisto.
Luulen, että Ollila haluaa ehdokkaaksi vain siinä tapauksessa, että hän on ainoa varteenotettava porvariehdokas - ehkä kokoomuksen ja kepun yhteinen. Tämä vaatisi sen, että Niinistö ei lähde ehdolle. Kyllähän tuota Ollilan ehdokkuutta väläyteltiin vuoden 2000 ja 2012 vaaleihin, mutta kummallakaan kerralla hän ei lähtenyt. Seuraavat vaalit olisivat Ollilallekin viimeiset, sillä hän on vain pari vuotta Niinistöä nuorempi.
