Tuula Haatainen (sd) tuskin kamppailee pääsystä mahdolliselle toiselle kierrokselle, mutta mitä ilmeisemmin SDP asettuu varsin yhtenäisenä hänen taakseen. Tämä on jo saavutus ja lupaus paremmasta pahasti hajallaan olevalle puolueelle, joku on moniongelmainen ja syöksyy gallupeissa.
Mistä tämä tieto yhtenäisyydestä on peräisin?
Ainakin
Ylen tämänpäiväinen uutinen kertoi, että demarit syyttelevät sosiaalisen median ryhmässään toisiaan omiin muroihin kusemisesta ja riitelevät keskenään minkä ehtivät. Ei kuulosta kovin yhtenäiseltä. Ja jo aiemmin ison kaliiberin demarit kuten Tuomioja ja Lasse Lehtinen ovat ilmaisseet tukensa Niinistölle. Sekään ei kuulosta kovin yhtenäiseltä. Pikemminkin tuntuu, että demareissa on raju ristiriita Rinteen porukoiden ja muiden klikkien (mm. Harakan porukka sekä meppi-riidankylväjä Liisa Jaakonsaari omaan puheenjohtajaan kohdistuvine natsivertauksineen) välillä, mikä johtaa väistämättä siihen, että demareista osa lipeää vaalien ensimmäisellä kierroksella Niinistön ja/tai Haaviston taakse.
Minä sanoisin, että SDP:n kannatus ei realisoidu Haataisen kannatukseksi, eli Haatainen ei missään nimessä saa edes sitä n. 15-16% kannatusta joka demareilla on puolueena. Mitään lupausta paremmasta ei ole, jos ei sellaiseksi lasketa esim. sitä, että hyvällä lykyllä Haatainen sentään saa enemmän ääniä kuin Lipponen viimeksi sai (6,7%), koska eihän Haatainen kuitenkaan mikään Lipposen kaltainen omaa, keinottelijavaimonsa ja venäläisten kaasufirmojen etua ajava äreä mulkero ole.
Tuosta Ylen uutisesta kävi ilmi, että joku varsinaissuomalainen demari on tajunnut missä mennään ja tehnyt karut laskelmat:
Varsinaissuomalainen keskustelija esittää ryhmässä oman karun laskelmansa puolueen kannatustavoitteista:
”Jotta nousisimme yli kahdenkymmenen prosentin, meidän pitäisi saada 100 000 uutta kannattajaa ja 200 000, jotta voisimme tavoitella noin neljänneksen kannatusosuutta. Oikeastaan lukujen pitäisi olla vieläkin suuremmat, koska myös luonnollinen poistuma pitää korvata, jotta nykyinen kannatusosuus säilyisi.”
Luonnollinen poistumahan on demareilla kaikkein suurin, koska jäsenten keski-iän perusteella kyseessä on eläkeläisten puolue ja kannattajakunta kuolee vanhuuteen tai päätyy vanhainkoteihin paljon nopeammin kuin millään muulla puolueella. Jos ja kun mitään ihmetekoja ei tapahdu, niin viimeistään parin kolmen vaalikauden päästä demareiden kannatusprosentti huitelee siellä 7-8% tuntumassa jossa sen kannatus nytkin on alle keski-ikäisten parissa.
Presidentiksi voidaan tietysti jatkossakin nousta demareista siinä missä muistakin puolueista, mutta edellyttää kovaa karismaa, kovaa kampanjaa ja elizabethrehn-mäistä kansanliikettä. Sellaista ei liene nyt näköpiirissä eikä varmaan ihan lähitulevaisuudessakaan. Pari vähän valovoimaisempaa nuorta ehdokaskandidaattia on vielä 2024 vaaleissakin liian nuoria ja siinä ennemmin helvetti jäätyy kuin jostain liisajaakonsaaresta tulisi Suomen presidentti Sauli Niinistön kakkoskauden jälkeen.