Ex-puolisoni työskenteli aiemmin vaikeavammaisten (en tiedä oikeaa termiä joten käytän tuota), mm. vakavasti autististen parissa ja kertoi että siellä oli verrattain usein tapauksia joissa huono valmistautuminen olisi johtanut väkivaltaan. Toki koulutus ja toimintatavat olivat sellaiset että riskitilanteisiin ensinnäkin valmistauduttiin kunnolla (ja ne suurelta osin ehkäistiinkin ennen minkäänlaisen tilanteen syntymistä) ja tilanteessa oli aina riittävästi osaavaa henkilökuntaa paikalla ettei mitään vakavaa päässyt tapahtumaan.
Mielenterveyspuoli on luonnollisesti todella laaja ala ja erityishuolenpitoa tarvitsevat siinä vähemmistönä ainakin lukumääräisesti, joskaan eivät kustannusten puolesta.
Tästä tulee mieleeni henkilökohtaisina avustajina työskentelevät henkilöt. Tekevät työtä usein yksin, osa on täysin kouluttamatonta (ei siis hoito- tai sosiaalialan koulutusta) eikä välttämättä mitään kunnollista tukiverkkoa ole tukemaan työntekijää väkivaltatilanteiden sattuessa kohdalle - eikä välttämättä avustettavan omaiset suhtaudu väkivaltaan tai sen uhkaan riittävällä vakavuudella. Toiminta on monissa kaupungeissa aivan villiä ja työntekijöitä värvätään henkilövuokrausyritysten kautta.
Hoitoalalla väkivallanuhan määrä vaihtelee kohtuudella, kuten
@godspeed totesi, mielenterveyspuoli ei välttämättä - muutamia erikoisyksiköitä lukuunottamatta - ole se vaarallisin hoitoalan sektori jolla työskennellä. Heillä on usein myös parhaat valmiudet hoitaa väkivaltatilanteita vrt. esim. vanhushuolto (jollei kyse ole psykogeriatrian osastosta). Ainakin eräissä kaupungeissa hoitoalan työpisteistä vanhushuollossa oli väkivaltatilanteiden kappalemäärä suurin, ja huomattavan suuri osa työntekijöistä kokee väkivaltaa viikottain. Toisaalta on sitten syytä huomioida se, että harvoin seuraukset ovat kovinkaan vakavat vanhuksen rajallisista voimista johtuen. Mutta kyllä, haavoja, mustelmia ja verta vuotavia neniä saattaa tulla tällaisenkin väkivallan seurauksena. Nyt ja tulevaisuudessa ongelmat tulevat vain lisääntymään, koska säästöpaineiden vuoksi vanhusten psykogeriatrian osastoja lakkautetaan monissa sh-piireissä tai laitospaikkoja on liian vähän, joten palvelukodeissa on sitten kaikensorttisia vanhuksia - niitä joilla on hyvin vakavia psykiatrisia ongelmia ja jotka tarvitsisivat laitoshoitoa psykogeriatrianosastolla.
Hyvin usein erilaiset ensiapu ja akuuttiosastot ovat ongelmallisia, etenkin öisin ja viikonloppuisin väkivalta on läsnä ja sitä varten paikalla on usein vartijoita turvaamassa hoitohenkilökuntaa, etenkin sekakäyttäjät & narkomaanit ovat ongelmaryhmä vrt. perinteiset alkoholistit.
Henkilökohtaisten avustajien lisäksi etenkin kotihoidossa työskentelevät ovat riskiryhmä - jokunen vuosi sitten sosiaalityöntekijä puukotettiin kuoliaaksi Lappeenrannassa, puukottajana tosin oli nuori - ei vanhus. Mutta kotihoidossa on myös yllättävän väkivallan määrä kasvanut huomattavasti viimeisen viiden vuoden kuluessa, osaltaan tämä johtuu siitä, että sairaalapaikkoja on vähennetty ja kotihoidossa on sinne kuulumattomia - hyvin arvaamattomia - henkilöitä asiakkaina.
vlad