Suomen parhaat rock-lyyrikot

[Polix Fetvin]

Nurmiolta vahvaa näyttöä:

http://www.saunalahti.fi/~leinoju/tuomarinurmio/Lyrics/eipaha.shtml

 

[tant gredulin]

Muutama sanoitus on pysäyttänyt niille sijoilleen ensimmäistä kertaa kuultuna. En voi kuitenkaan yleistää, että näiden tekijöiden jokainen teksti niin tekisi.

'Olkinainen' taitaa olla Heikki Saloa, 'Yhtä en saa' on Jonna Tervomaan, Niskalaukauksen 'Lumessakahlaajat' by Martikainen, Egotripin Knipin ja Kausteen 'Yli tuhansien maisemien' ja Hanhiniemen 'Jerusalemin suutari' - siinäpä nyt ensi hätään muutama.
Olkinaisen tarina oli todella kiehtova, Yhtä en saa kertoi niin osuvasti sen hetkisestä tyytymättömyydestäni, että se poisti sen :), Lumessakahlaajat toi mieleen vanhempien kertomat asiat evakkoon joutumisesta... Niin. Oikeastaan ne parhaat sanoitukset herättävät tunteita ja oivalluksia, jotka ovat juuri minulle tärkeitä.

 

[JanJ]

Tutustuin Kuolleet Intiaanit-nimiseen bändiin.
Melko mielenkiintoisia lyriikoita.

Tai jos lentokone tippuisi taivaalta, rakastelisin niitä kuolleita joita löytäisin penkkiriveiltä. Ei olisi väliä, naisia tai miehiä kun kukaan ei olisi näkemässä. Siinähän saisivat sitten kunnolla.

 

[art ho]

"Kesä, eikä mitään tekemistä,
kaupunki nöyränä sylissä,
sormissa tuoksuu tupakka,
sun nauru on vieras ja ihana...."

Voi vittu mitä tuubaa. Maija, hyvin sä vedät!

Olen joskus jopa pitänyt Maija Vilkkumaata ihan "lupaavana" suomalaisena naisrokkarina. Mutta oikeesti jos ei ole parempaa sanottavaa kuin ko. Kesä-biisissä niin parepi jättää tekemättä näitä biisejä.

Maijahan sanoo jo noissa yllä mainituissa mainituissa riveissä hyvinkin paljon. Näissä riveissä nousevat esiin ainakin seuraavat bongaamani teemat: Länsimaisen ihmisen ajankäsitys ja sen muutos iän myötä, kaupunki nuorison tilallisena näyttämönä, seksuaalisuus biologisesti tarkasteltuna, suomalaisten kasvavat luokkaerot. Kovin paljoa enempää yhteiskunnallista, sosiologista näkökulmaa ei mielestäni voi yhdeltä rokkibiisiltä edes vaatia.

Keskeisin teema Maijan sanoituksessa on mielestäni ajantajun ja sen muutoksen pohtiminen. Käsittääkseni Maija kuvailee laulussaan sellaista 15-16 kesäistä tyttölasta. Tämänikäiselle kesä voi todellakin tuntua siltä, ettei ole mitään tekemistä, kesä on loputtoman pitkä, on aikaa maata rannalla, hengailla kaupungilla - vapauden, riippumattomuuden tunne on kenties suurin kuin koskaan ennen ja jälkeen; tosin lapsi ei sitä vielä voi tajuta. Itse asiassa vasta aikuinen osaakin kaivata tuollaista kiireetöntä olotilaa kaikesta sydämestään. Siten tätä biisiä ei edes voi ymmärtää kovin nuori, elämää kokematon - antakaamme Mängimiehelle siis anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä kirjoittaa.

Toisena keskeisenä teemana laulussa on julkisen kaupunkitilan tiedostamaton hyväksikäyttö. Nuorelle julkinen tila (puistot, liikekeskukset, kadunkulmat) on turvallinen ei-kenenkään maa, jossa voi vapaasta elehtiä kaukana vanhempien talutusnuorasta. Kaupunki voi todellakin tuntua siltä, että se on heidän, he ikään kuin omistavat kaupungin.

Kolmanneksi nostaisin kappaleesta esiin nuoren naisen seksuaalisuuden - "Mä villinä värisen." Maija kuvastaa hienosti, kuinka nuori nainen on aina valmiina aktiin, pilluhan suorastaan lotisee tuossa iässä. Nythän Maija on jo yli kolmekymppinen, jolloin tavara ei välttämättä ole hetimärkää (vrt. hetikuivaa) ilman kalliita voiteita, sähkökäyttöistä vatkaimia, ylikosteaa monsuunisadetta. Maijalla on asiaan selvästi perspektiiviä, kokemuksen tuomaa tietoa, jopa katkeruutta. Tiedättehän millaisia alle 17-v. värkit voivat olla: ne kastuvat silkasta ajatuksesta, aamuisen lehden kolahduksesta (tällöinhän aivoissa syntyy mielikuva tavaran työntämisestä ahtaseen koloon). Ne jotka ovat suuntautuneita nuoreen lihaan, suosivat kiivaimpina touhun hetkinä kuulemma snorkkelia ja suojalaseja. Pohjanmaan tulvat ovat pientä verrattana näihin vedenpaisumuksiin.

Lisäksi Maijan viisusta nousee esiin kasvavat luokkaerot -teema. Tekstissähän on selväsi kyse siitä, että lukioon menevä tyttö hengailee kesän amiskundien kanssa. Amiskundithan ovat jostain syystä biologisessa kehityksessä nörttejä selvästi edellä. Normi amiskundilla jöpöttää jo ala-asteella, kun nörtti ei lapsellisuudessaan vielä edes ymmärrä hävetä posliiniuttaan. Varhaisella karvan kasvulla on todettu olevan selvä korrelaatio koulumenestykseen. Joka tapauksessa, kun kesä loppuu Maija huomaa, että se amiskundi ei enää tunnukaan hyvältä, amiskundi muuttuu - tai pikemminkin taitaa olla niin, että Maija muuttuu ja amiskundi jää polkemaan vettä.

 

[Tilatiili]

Art ho, muutit asenteeni Maijaan ja elämään yleensä. Seksi maailmaa pyörittää / pyöritti.

Muistelen ketjussa kehuneeni aiemmin Saloa ja Putroa, joten ei siitä sen enempää.

Jan J:n mainitsema Kuolleet Intiaanit saapuu ÄMY-Rockiin testaamaan hämäläisten sietokynnystä sanoituksillaan. Jos niitä joku sattuu kuuntelemaan. Mainitun otteen perusteella itse aion sattua vaan en itseäni satuttaa.

 

[V-man]

Sydän, sydän

Kyseisellä orkesterilla on vielä muutama virsta matkaa kotimaiseen kärkeen:

PAPPA SANOI, ETTÄ

Parljapuupa diipa duupa parljapuupa diipa duupa diipa dai.
Parljapuupa diipa duupa parljapuupa diipa duupa diipa dai.
Terve kaikki naiset, herrat, lapsukaiset; tyypit, jotka kattelee.
Katsokaapa tänne, missä laulelemme teille pikku lauluja.

Wau wau wau wau wau wau wau wau.
Wau wau wau wau.
Wau wau wau wau wau wau wau wau.
Wau wau wau wau.

Voi, kun pieni ääni soi.
Se ympärilleen kaikkialle pienen kaiun loi.
Voi, pieni kaiku soi.

Nyt on kyllä melkein varmaa, että laulu jatkuu vielä hetkosen.
Emme tiedä mistään mitään, paitsi ehkä jostain aivan pikkusen.
Parljapuupa diipa duupa parljapuupa diipa duupa diipa dai.
Parljapuupa diipa duupa parljapuupa diipa duupa diipa die!

Olen jo kauan etsinyt kyseisen orkesterin levyjä. Kuulemma sanoituksistaan huolimatta aika kova bändi. Pitänee turvautua nettikauppoihin. Lisää huikeita sanoituksia löytyy osoitteesta http://www.sydansydan.tk/

 

[Sim0n]

Sydän sydän on mahtava bändi. "Sanoituksistaan huolimatta." Hyvä mennä arvostelemaan, jos ei ole kuullut edes levyjä. Livenä aivan mahtavaa performanssitaidetta. Bändillä on aivan mahtavia biisejä, ja sanotukset on loistavia. Noise.fi:n arvostelusta; "Hämärät sanoitukset tukevat tunnelmaa ja painuvat usein pään sisälle kummittelemaan. Niissä on spontaania maanisuutta ja fragmentaarisuutta, joka ilmenee sekä itsetarkoituksellisena häröilynä että oivallisempana sanailuna. Mukana on toki myös koherentimmin muotoiltua tekstiä, parhaimmillaan a-haa elämykseksi asti. Jätös- ja jäteaiheinen Paskaa sisältää varsin herkullista pohdiskelua:

Veikkaan, että kärpäset arvuuttelevat, kuinka paljon paskaa suuhun mahtuukaan.
Pottu kumisinkin muuntuu ruskeaksi mössöksi.
Purkka, kolikot ja kasvin siemenetkin säilyvät.

Laulupuoli on kauttaaltaan loistavaa ja hyvin persoonallista. Erityisesti huomionarvoista on se, kuinka kitaristilaulaja Tuomas Skopan suusta omituisimmatkin virkkeet kuulostavat kiemurtelevaisine laulumelodioineenkin jotenkin luonnollisen loogisilta. "

Rokkizine.com: "Bändi käyttää suomenkieltä erittäin persoonallisesti ja tyylikkäästi. Jopa hieman naiivit ja todella yksinkertaiset ”haluan tappaa kaikki” tekstit sopivat yhtyeen solisti Tuomas Skopan suuhun todella hienosti. Yhtyeen joskus hankaliinkin rytmeihin on löydetty sopiva lyriikka. "

Sydän, Sydän on ainakin mun mielestä aivan mahtavan ironistisesti ahdistunut/ahdistavaa. Nihilistinen ote älykkögrungeen.

 

[V-man]

Hyvä mennä arvostelemaan, jos ei ole kuullut edes levyjä.

Arvostelinkos minä jotenkin kyseistä orkesteria? Minähän nimenomaan sanoin, että kuulemma aika loistava bändi. Kai sitä nyt sanoituksia voi arvostella kuulemattakin?

 

[Sim0n]

Siitä voi nyt olla montaa mieltä. ;) Joku voisi sanoa, että sanoitukset liittyvät musiikkiin, eikä niitä voi erottaa toisistaan yksityisiksi substansseiksi. Heh. Joo, sori että ärähdin.

 

[Blackie]

Juice on meikäläisen mielestä ihan ylivoimainen ykkönen. Mieshän on nero.

 

[Mitchner]

Parhaat rocklyyrikot... lyhyesti sanottuna Juice, Ismo Alanko, Röyhkä, Juha Lehti, Dave Lindholm.

Mun suurin sanoittajasuosikki tosin oli rockin ulkopuolella: Reino Helismaa. Loistava tunnelmien kuvaaja. Todella tuottelias, mutta taso säilyi siitä huolimatta korkeana. Hyviä Repen perinteen jatkajia ovat Juha Vainio ja Vexi Salmi, mutta on moni rokkimieskin näitä rivejä lueskellut. Näin paljon riitti aihetta lauluun:

1.
Mä mistä laulun aiheet saan, niin moni tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan kun kiertää maailmaa
ja elänyt on vuotta kyllin monta.

Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen etsijän laulajaks luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.
Niin paljon on aihetta lauluun.

2.
Sen aihe antaa pakkanen ja polte auringon,
sen kertoilla voi helle sekä halla.
Se tuiketta on tähtien ja kuohu aallokon,
sen maantie laulaa jalkojeni allla.

Se on tuimassa tuiskussa tunturin,
joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.
Se kuun on hohde hopeinen tai laine vallaton.
Niin paljon on aihetta lauluun.

3.
On laulu katse rakkaimman ja herkkä ystävyys,
se suudelma on kauneimmalle suulle.
On hehku posken polttavan ja aitan hämäryys,
ja se mi usein kerrottu on kuulle.

Se on laulu kun rakkaus valloittaa,
se on aihe kun orvoksi jäädä saa.
Tuo kevät laulun riemuisan mut surullinen syys,
niin paljon on aihetta lauluun.

4.
On laulun aihe köyhyyskin ja riemu rikkaitten,
ja murhe mikä polttanut on rintaa.
Tuo laulun ilo räiskyvin tai jälki kyynelten,
se myöskin mikä onnemme on hintaa.

Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen,
lyhyt taival on riemusta murheeseen.
On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen,
niin paljon on aihetta lauluun.

 

[Eino_Mies]

Tässä syksyistä yötä valvoessa ja melankolisissa tunnelmissa miettiessäni tuli mieleen Martti Syrjän hieno sanoitus Eppujen kappaleessa Kun olet poissa.

Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa.

Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani.

Tässä on mielestäni Marttia parhaimmillaan. Loistava lyyrikko ja muusikko. No, laulajana ei kovin kummoinenkaan, mutta nyt onkin kyse tekstistä.