Yrjänällä on paljon hienoja ajatuksia, hän vain pukee ne inasen vaikeaselkoiseen muotoon. Ikään kuin Yrjänä haluaisi kätkeä elämän salaisuudet tietämättömiltä teemalla "Amatsulaiset älköön tästä menkö” tai "Tiedonvaltatie on moukilta tukittava". Oikein elämisen tieto olisi tämän näkemyksen mukaan siis sellaista valtaa, jota yksinkertaiset voisivat käyttää väärin. Tästä ei Yrjänän sanoitusten kohdalle olekaan pelkoa - tarvitaan todellakin jonninlaista sanainsinööriä purkamaan kaverin riimien koodit.
Mielestäni suurin syy tekotaiteellisuussyytöksiin on se, että Yrjänä käyttää paljon esim. Kreikan mytologiaan liittyvää sanastoa. Se on kieltämättä hieman kiusallista, mutta tuottaa toisaalta lukijalle valtavaa tyydytystä, kun joskus osaa yhdistää viittaukset oikeisiin yhteyksiinsä.
Osoittaakseni, että Yrjänällä on todellakin paljon sanottavaa meille kaikille, tiivistän esimerkinomaisesti tähän alle Tero Valkosen seminaarityön tuloksia, jotka käsittelevät ennen kaikkea etsimisen teemaa Yrjänän sanoituksissa. Valkosen työ löytyy kokonaisuudessaan sivulta:
http://www.cmx.fi/arkisto/reader.php?fn=sinullejotaenviela.txt
Valkosen mukaan Yrjänän lyriikan hallitseva teema on aidomman kokemis- ja elämistavan ja tätä kautta jonkinlaisen henkisen todellisuuden etsiminen. Tällaiselta etsijältä vaaditaan erottautumista henkisesti kuolleesta maailmasta ja toisenlaisten arvojen rakentamista sekä parempaa tietoisuutta omasta itsestä ja omien elämää kahlitsevien rutiinien hajottamisesta.
Ajatuksen peruslähtökohtana ja periaatteena voidaan pitää sitä, että tietynlainen primitiivisyys ja luonto ovat ihmiselle tärkeitä olomuotoja, mutta nykymaailma ja ihminen on valjastettu rahanteon ja tehokkuuden maksimoinnin tuotantovälineeksi. Ihminen on vieraantunut luonnon rytmistä ja oikeasta kokemisesta, luonnollisuudelle ja primitiivisyydelle ei anneta tilaa. Luonnollisuuden sijaan ihminen elää kapitalismin mielipuolisen kiihkeässä rytmissä. Tämä rytmi on kuitenkin merkityksetöntä, se luo harhan sisällöttömästä eteenpäinmenosta. Nykyajan rytmi on muuttumaton, ja näin maailma kapenee kehäksi joka toistaa itseään merkitystä vailla. Rytmi on myös taustamelua ja tällaisena ihmisen keino välttyä kohtaamasta itseään.
Koska nykyinen yhteiskunta ei tarjoa ihmiselle oikeita vastauksia tai sisältöä, niitä on lähdettävä itse luomaan ja etsimään. Itseään toistavan rytmin vaihtoehtona on virtaaminen, liikkuminen. Miten tähän olotilaan päästään?
Yksinkertaistettuna tulisi pyrkiä tietynlaiseen irrationaalisuuteen, pois tehoyhteiskunnan ja talouden lainalaisuuksista ja säännöistä. Nykymaailman menosta irtautuminen vaatii lähtemistä, etsimistä.
Viisautta ja vapautta ei kuitenkaan löydy (pelkästään) kirjoista, viisaus on muutakin kuin pelkkää tietoa. Tieto pitää voida liittää kokemukseen ja yksilön omaan maailmaan ennen kuin siitä tulee viisautta - on noustava kirjojen yläpuolelle. Pelkkä kirjoista opittu maailman näkeminen on riittämätöntä ja jopa kahlitsevaa.
Yhtä paljon kuin yhteiskunnasta vapautumista, Yrjänä kuvaa myös omasta itsestä vapautumisen välttämättömyyttä. On tiedostettava itsessään elämää estävät rutiinit ja tavat. On vapauduttava muistoista, sillä ne voivat olla kahlitsevia; mitä enemmän ihminen on takertunut menneisyyteensä, sitä vähemmän hänelle nykyhetkessä ja tulevaisuudessa tapahtuu. Jotain peläten ihminen takertuu rutiineihin tai suojamuureihin eikä kykene luopumaan niistä. Rutiini on ruoste: jokin, joka hitaasti mutta väistämättömästi kuluttaa elämää. Eläminen tarkoittaa uuden kokemista, etsimistä. Paikallaan jääminen on kehityksen loppumista.
Yrjänälle etsiminen ei kuitenkaan ole jokin harrastus tai ajanviete. Se on inhimillinen pakko, ihmisen osa.
Eräänlaisena lohduttavana ja vapauttavana tietona Yrjänä kuitenkin tuo usein esiin sen, että etsiminen on kaikille vaikeaa ja raskasta. Etsimisen vaikeutta lisää myös se, että toisinaan mieltä kalvaa epätietoisuus siitä, onko mitään suurempaa ja todellisempaa ylipäätään olemassa.
Ennen kaikkea tärkeää on kuitenkin oivaltaa, että etsiminen on loputonta, kerran tajuaminen ei riitä. Mikään vastausta ei ole lopullinen, sillä elämä muuttuu joka askeleen jälkeen, eikä missään vaiheessa voi pysähtyä.