Mängimies kirjoitti:
"Kesä, eikä mitään tekemistä,
kaupunki nöyränä sylissä,
sormissa tuoksuu tupakka,
sun nauru on vieras ja ihana...."
Voi vittu mitä tuubaa. Maija, hyvin sä vedät!
Olen joskus jopa pitänyt Maija Vilkkumaata ihan "lupaavana" suomalaisena naisrokkarina. Mutta oikeesti jos ei ole parempaa sanottavaa kuin ko. Kesä-biisissä niin parepi jättää tekemättä näitä biisejä.
Maijahan sanoo jo noissa yllä mainituissa mainituissa riveissä hyvinkin paljon. Näissä riveissä nousevat esiin ainakin seuraavat bongaamani teemat: Länsimaisen ihmisen ajankäsitys ja sen muutos iän myötä, kaupunki nuorison tilallisena näyttämönä, seksuaalisuus biologisesti tarkasteltuna, suomalaisten kasvavat luokkaerot. Kovin paljoa enempää yhteiskunnallista, sosiologista näkökulmaa ei mielestäni voi yhdeltä rokkibiisiltä edes vaatia.
Keskeisin teema Maijan sanoituksessa on mielestäni ajantajun ja sen muutoksen pohtiminen. Käsittääkseni Maija kuvailee laulussaan sellaista 15-16 kesäistä tyttölasta. Tämänikäiselle kesä voi todellakin tuntua siltä, ettei ole mitään tekemistä, kesä on loputtoman pitkä, on aikaa maata rannalla, hengailla kaupungilla - vapauden, riippumattomuuden tunne on kenties suurin kuin koskaan ennen ja jälkeen; tosin lapsi ei sitä vielä voi tajuta. Itse asiassa vasta aikuinen osaakin kaivata tuollaista kiireetöntä olotilaa kaikesta sydämestään. Siten tätä biisiä ei edes voi ymmärtää kovin nuori, elämää kokematon - antakaamme Mängimiehelle siis anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä kirjoittaa.
Toisena keskeisenä teemana laulussa on julkisen kaupunkitilan tiedostamaton hyväksikäyttö. Nuorelle julkinen tila (puistot, liikekeskukset, kadunkulmat) on turvallinen ei-kenenkään maa, jossa voi vapaasta elehtiä kaukana vanhempien talutusnuorasta. Kaupunki voi todellakin tuntua siltä, että se on heidän, he ikään kuin omistavat kaupungin.
Kolmanneksi nostaisin kappaleesta esiin nuoren naisen seksuaalisuuden - "Mä villinä värisen." Maija kuvastaa hienosti, kuinka nuori nainen on aina valmiina aktiin, pilluhan suorastaan lotisee tuossa iässä. Nythän Maija on jo yli kolmekymppinen, jolloin tavara ei välttämättä ole hetimärkää (vrt. hetikuivaa) ilman kalliita voiteita, sähkökäyttöistä vatkaimia, ylikosteaa monsuunisadetta. Maijalla on asiaan selvästi perspektiiviä, kokemuksen tuomaa tietoa, jopa katkeruutta. Tiedättehän millaisia alle 17-v. värkit voivat olla: ne kastuvat silkasta ajatuksesta, aamuisen lehden kolahduksesta (tällöinhän aivoissa syntyy mielikuva tavaran työntämisestä ahtaseen koloon). Ne jotka ovat suuntautuneita nuoreen lihaan, suosivat kiivaimpina touhun hetkinä kuulemma snorkkelia ja suojalaseja. Pohjanmaan tulvat ovat pientä verrattana näihin vedenpaisumuksiin.
Lisäksi Maijan viisusta nousee esiin kasvavat luokkaerot -teema. Tekstissähän on selväsi kyse siitä, että lukioon menevä tyttö hengailee kesän amiskundien kanssa. Amiskundithan ovat jostain syystä biologisessa kehityksessä nörttejä selvästi edellä. Normi amiskundilla jöpöttää jo ala-asteella, kun nörtti ei lapsellisuudessaan vielä edes ymmärrä hävetä posliiniuttaan. Varhaisella karvan kasvulla on todettu olevan selvä korrelaatio koulumenestykseen. Joka tapauksessa, kun kesä loppuu Maija huomaa, että se amiskundi ei enää tunnukaan hyvältä, amiskundi muuttuu - tai pikemminkin taitaa olla niin, että Maija muuttuu ja amiskundi jää polkemaan vettä.