(Lainausta lyhennetty hieman.)
On ehkä vielä syytä lisätä se, että vaikka minulla ei ole halua eikä tarvetta kiistää yllä olevia lukemia, kyse on tietenkin poliisin tietoon tulleista rikoksista. Ryyppyporukan keskinäinen välienselvittely ei välttämättä koskaan tule virkavallan käsiteltäväksi, vaan hoidetaan ns. "suljettujen ovien takana", jos mitään vakavampaa ei satu. Edelleen perstuntumalta arvioisin, että tuntemattoman tekemä pahoinpitely tulee huomattavasti todennäköisemmin poliisin tietoon kuin tuttavan, avio-/avopuolisosta puhumattakaan. Ts. piilorikollisuutta on pahoinpitelyjen osalta varmasti olemassa. Ehkä kuvastavampi on siten henkirikosten tilasto, sillä ne - näin kuvittelisin - raportoidaan useammin poliisille.
Joo, ilman muutahan se menee niin. Varsinkin lähisuhdeväkivallan osaltahan tilasto sisältää paljon vääristymää sen osalta, että poliisien tietoon tulee vain osa näistä ja paljon, paljon jää tilastojen ulkopuolelle. Tokihan tilanne on parantunut vuosien mittaan paljon, että hakatut vaimot esim. ottaa asian esille useammin ja nopeammin kuin ennen.
Tokihan myös osa jostain snägäritappeluista jää kokonaan selvittämättä ja hautautuu, mutta varmasti kuitenkin tekemäsi pointti siitä että tässä maassa selkeästi enemmän väkivaltarikoksia tapahtuu jollain muulla tavoin kuin kadulla tuntemattomia kohtaan.
Oma pointtini oli kuitenkin se, että määrällisesti meillä kuitenkin on melko paljon tuntemattomia kohtaan tehtyjä pahoinpitelyitä, joten siinä mielessä voidaan sanoa että hyvinvointiparatiisissamme on jo väkivaltakäärme ollut jo pitkään.
Näistä tuomioiden koventamisesta olin lähdössä kommentoimaan, mutta en yöllä jaksanut. Mielestäni se, että monesti otetaan aika kovastikin tunteella kantaa näihin tuomioiden pituuksiin, että suomessa on hirvittävä epäsuhta rikoksien tuomioilla esim. omaisuusrikoksien ja väkivallan tai seksuaalisen väkivallan osalta. Oikeuslaitois ei voi mielestäni viestiä kansalaisille sitä, että verojen kiertäminen tai rahanpesu on yhtä iso rikos kuin toisen hengen vieminen tai seksuaalisen koskemattomuuden törkeä loukkaaminen.
Että systeemissä on kyllä vikaa. Kantani tuohon Vladin pointtiin siitä, että törkeänkin teon tekijän lukitseminen loppuiäkseen on samoin omasta mielestäni varattava vain poikkeustapauksiin. Kyllä systeemillä pitäisi olla mahdollisuus puuttua asiaan, jos kaikki merkit viittaa siihen, että vastaavanlainen törkeä rikollisuus uudistuu välittömästi vapautumisen jälkeen uudestaan.
Vankien istumisessa on kuitenkin pointteja sen peruspointin lisäksi, että teosta on tultava mittasuhteessa sopiva vapauden menetys ja uhrien on saatava myös tässä muodossa hyvitystä kokemastaan. Vangin kuntoutuminen ja rikoksien uusimattomuuteen pyrkiminen kaikin mahdollisin tavoin on koko yhteiskunnan etu. Sen vuoksi kaikki raha mitä suunnataan vankien kuntoutamiseen ja uusien työmenetelmien kehittäminen on tärkeää.
Tavallinen kansalainen toki kokee esim. Pikku-Erikan kaltaisissa tapauksissa syvää vihaa ja janoaa oikeutta sellaisella "silmä-silmästä"-mentaliteetillä, että isänä en voi ymmärtää tätä mitenkään ja toivoisin suurta kärsimystä tekijöille ja toivottaisin mielelläni oikein lyhyttä loppuelämää näille. Kuitenkin oma mielipiteeni yleisesti asioista on se, että loppuelämän viettäminen vankilassa ei voi olla kenellekään hyväksi. Jos oikeuden langettaman tuomion jälkeen vanki on kuntoutunut ja valmis siihen, että tulevaisuus menee ilman rikoksia niin ei siinä ole järkeä pitää ketään sisällä.
Ensikertalaisia voisi samoin kohdella kyllä tiukemmin, että ei meillä pitäisi olla mitään mahdollisuuksia päästä neljässä vuodessa paloittelusurman jälkeen vapaalle jalalle sen vuoksi, että sääntönä on se että ensikertailainen istuu aina puolet. Kyllä näissä pitäisi ajatella asioita yksilöllisesti ja suhteuttaa tuomion lyhentämismahdollisuudet teon törkeyteen.