Toisekseen Suomessa erittäin lievvien rangaistusten onnelassa törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet syyllistyvät usein myöhemminkin törkeisiin väkivaltarikoksiin. Maissa, joissa on ankarammat rangaistukset, törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistynyt ei usein syyllisty enää koskaan minkäänlaisiin rikoksiin tuomionluvun jälkeen.
Suomen oikeuslaitoksen suurin vika on se ettei näitä potentiaalisia rikoksenuusijoita pystytä tunnistamaan vaan useat paatuneet kriminaalit pääsevät takaporteista takaisin yhteiskuntaan mellastamaan. En tiedä onko kyseessä joku tilastollinen poikkeama mutta voisin nimetä heti pari mätää omenaa jotka ovat kotoisin "samoilta kulmilta" jotka ovat olleet lusimassa jo pariin otteeseen eikä meininki ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Näillä toisen ja kolmannen mahdollisuuden ansaitsevilla äidin pikku kullannupuilla on sen verran pitkä historia poliisin kanssa asioimisesta että ovien pitäisi sulkeutua alkuun kymmeneksi vuodeksi jonka jälkeen asioita voisi puntaroida uudelleen. Tilillä useampia puukotuksia, törkeitä pahoinpitelyjä, tapon yrityksiä, törkeä vapaudenriisto ja kidutusta, lukuisia huumausainerikoksia...
Lista on pitkä eikä opiksi ole otettu koska se kasvaa harva se viikonloppu siihen asti kun taas seuraavasta jutusta sattuu kärähtämään. Eikä sekään haittaa koska elämäntapa on selkärangassa, oven pitäisi olla siis lukossa niin pitkään että tavat ovat muuttuneet ja voidaan olla edes suht varmoja siitä ettei enää kukaan joudu näiden henkilöiden tekojen vuoksi kärsimään fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Harmi vain että Suomen laki ei pysty tämänhetkisillä eväillä suojelemaan omia kunniallisia veronmaksajiaan näiltä ongelmatapauksilta. Pieni marttyyriys voisikin olla poikaa ja joku voisi napsauttaa näille napin otsaan vaikka hätävarjelun liioitteluna koska ei nuhteeton ensikertalainen todennäköisesti joutuisi siitä edes kiven sisään. Eihän sinne kannata normaalia ihmistä sulkea koska se on niin pirun kallista ja yhteiskuntakelpoisuus todennäköisesti vain laskisi.