fat of the land - Järkevää tekstiä ja hyvä kirjoitus. Samaa mieltä jos ajattelee asiaa laajemmin, mutta aina se ei ole helppoa vaan miettii asiaa yksittäisenä ihmisenä.
Iloinen tyttö kävelee kadulla. Sinä odotat häntä kotona, mutta hän ei koskaan tulekkaan, vaikka kuinka odotat. Hän on sairaalassa, sillä "kaveri" on saanut uuden mahdollisuuden ja raiskaa jonkun tyttöystävän, toisen tyttären. Miltä se tuntuu, miten naisen elämä palautuu? Onko mikään rangaistus tarpeeksi, jos se suojelee muita jottei vastaavaa enää tapahdu? Noh, istukoot vähän pidempään sen 2 kk ja jos hyvin käyttäytyy niin ehdollista. Kaveri ansaitsee ehdottomasti tilaisuuden, sillä on osoittanut että haluaa elämänsä kuntoon. Katuu tekojaan ja on ottanut hienot ensiaskeleet. Halu tehdä oikein on olemassa, mutta oi onpa jonkun tytär viehättävä, suloinen, jos ei anna niin olisihan se pettymys... Jonkun tytär ja hänen perheensä täysin romuna, miten elämä jatkuu? Eivätkä nämä ole hänen ensimmäisiä uhreja. Uhrit, ihmiset ja vanhanaikaisena ihmisenä ajattelen että ennen kaikkea naiset ansaitsevat suojelua ja ehkä joku kaipaa sitä myös. Onko se tärkeämpää vai se että raiskaajalla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet palata normaaliin elämään? Onko raiskaaja urhi kun ei mahda teoilleen mitää? Onko hänellä ollut vaikea lapsuus, onko häntä kohdeltu väärin?
Eiköhän kaikkien sympatiat ole uhrin puolella varsinkin jos on saanut kokea asian läheltä, oman tyttöystävän tai muuten läheisen kautta. Kuitenkin jotkut osaavat ajatella asiaa laajemmin, realistisesti, mutta itse haluan vain että vääryys loppuu. Anteeksi että olen tätä mieltä, mutta jollain hormonihoidolla kaverin vehkeet toimintakyvyttömäksi. Tuon käytöksen on loputtava. Houkutukset vähenee ja helpompi palata yhteiskuntaan kun raiskauksesta kadonnut se idea. Naisella turvallinen olo. Mies ei toista tekoaan tai joku ehkä kirjoittaisi "mies". Asia on varmistettu. Oikeus ja kohtuus?
Nämä ovat vaikeita asioita. Kunnioitus, oikeus, kohtuus, vääryys, mahdollisuus ja turvan tunne. Nämä balanssiin niin tilanne selvästi parempi, mutta miten, sen saa joku toinen kertoa.
Iloinen tyttö kävelee kadulla. Sinä odotat häntä kotona, mutta hän ei koskaan tulekkaan, vaikka kuinka odotat. Hän on sairaalassa, sillä "kaveri" on saanut uuden mahdollisuuden ja raiskaa jonkun tyttöystävän, toisen tyttären. Miltä se tuntuu, miten naisen elämä palautuu? Onko mikään rangaistus tarpeeksi, jos se suojelee muita jottei vastaavaa enää tapahdu? Noh, istukoot vähän pidempään sen 2 kk ja jos hyvin käyttäytyy niin ehdollista. Kaveri ansaitsee ehdottomasti tilaisuuden, sillä on osoittanut että haluaa elämänsä kuntoon. Katuu tekojaan ja on ottanut hienot ensiaskeleet. Halu tehdä oikein on olemassa, mutta oi onpa jonkun tytär viehättävä, suloinen, jos ei anna niin olisihan se pettymys... Jonkun tytär ja hänen perheensä täysin romuna, miten elämä jatkuu? Eivätkä nämä ole hänen ensimmäisiä uhreja. Uhrit, ihmiset ja vanhanaikaisena ihmisenä ajattelen että ennen kaikkea naiset ansaitsevat suojelua ja ehkä joku kaipaa sitä myös. Onko se tärkeämpää vai se että raiskaajalla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet palata normaaliin elämään? Onko raiskaaja urhi kun ei mahda teoilleen mitää? Onko hänellä ollut vaikea lapsuus, onko häntä kohdeltu väärin?
Eiköhän kaikkien sympatiat ole uhrin puolella varsinkin jos on saanut kokea asian läheltä, oman tyttöystävän tai muuten läheisen kautta. Kuitenkin jotkut osaavat ajatella asiaa laajemmin, realistisesti, mutta itse haluan vain että vääryys loppuu. Anteeksi että olen tätä mieltä, mutta jollain hormonihoidolla kaverin vehkeet toimintakyvyttömäksi. Tuon käytöksen on loputtava. Houkutukset vähenee ja helpompi palata yhteiskuntaan kun raiskauksesta kadonnut se idea. Naisella turvallinen olo. Mies ei toista tekoaan tai joku ehkä kirjoittaisi "mies". Asia on varmistettu. Oikeus ja kohtuus?
Nämä ovat vaikeita asioita. Kunnioitus, oikeus, kohtuus, vääryys, mahdollisuus ja turvan tunne. Nämä balanssiin niin tilanne selvästi parempi, mutta miten, sen saa joku toinen kertoa.