Tajuatko itsekään, kuinka ristiriitaista tekstisi on? Jos olemme samaa mieltä siitä, että uhrin ikä ja käytetyn väkivallan määrä tulee, tottakai, ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa, niin miksei hovioikeus olisi saanut perusteluissaan todeta, että rangaistusta mitattaessa seksuaalisen hyväksikäytön osalta on otettu huomioon uhrin ikä 15 v. ja raiskauksen osalta lievä väkivalta?
Okei, väännetään rautalangasta, koska sekoitit nyt kaksi eri asiaa, joista puhuin - lopullisen tuomion ja hovioikeuden päätöksen:
1. Hovioikeus saa todeta näin. Pointtini oli siis alunperin se, että
lieventävänä seikkana pidettiin, että uhri oli "lähellä suojaikärajaa". Suojaikäraja on kuitenkin Suomen lain mukaan mielestäni ehdoton 16. Eihän muissakaan rikosasioissa käytetä termejä "lähes syyntakeeton", "lähes asianosainen" tai "lähes lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö". Jos teko tapahtui tytön ollessa 15, on siis turha puhua tämän olleen "lähellä" suojaikärajaa, kun tämä oli iältään de jure suojaikärajan alle.
2. Edelleenkin peräänkuulutan sitä, että kenen mukaan kyseessä oli "verrattain lievä" väkivalta, kuka väkivallan laatua ja määrää mittaa ja millä keinoilla. Lisäksi kiinnostaisi tietää, mihin verrattuna väkivalta oli lievää. Onko olemassa jokin väkivalta- ja seksuaalirikoksissa käytettävän väkivallan arviointimittaristo? Mielestäni on oleellisinta, että väkivaltaa
on hovioikeuden lausunnon mukaan käytetty, jolloin teko täytti hovioikeuden tuomion perusteella raiskauksen tunnusmerkit, samoin kuin käräjäoikeuskäsittelyn yhteydessä.
Siis se, että kyseessä on poliisi, olisi raskauttava asianhaara? Tai miten 15-vuoden ikä voi olla raskauttava tekijä annettaessa tuomiota seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka määritelmän mukaan jo tarkoittaa, että uhri on 15-vuotias tai nuorempi?
3. En sanonut missään kohdassa, että syytetyn ammattinimike, vaikka tämä olisikin virkavallan edustaja ja julkisen vallan käyttäjä, olisi raskauttava asianhaara, vaan viittasin uhrin ikään, sillä
4. siksi, että täysi-ikäisen yhdyntä 15-vuotiaan tai sitä nuoremman kanssa on lain mukaan
lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tarkoitin siis raskauttavalla tekijällä, että mikäli kyseessä on ensinnäkin raiskaus, uhrin ikä tulee myös huomioida. Oletettavasti KKO:n mukaan kumpikaan näistä asiakohdista ei kuitenkaan täyttynyt tuomiota määrättäessä, koska syytetty vapautettiin kaikista syytteistä ja vahingokorvausvaateista.
Syytetty oli väittänyt ko. tytön olleen 16-vuotias tapahtuma-aikaan. Jos näyttöä ei ollut riittävästi siitä, että tyttö olikin 15-v., eikä ollut myöskään riittävästi näyttöä raiskauksesta, niin kerro nyt ihmeessä, mistä tämä poliisi olisi pitänyt tuomita?
5. Tämä on yksi monista jutun kummallisuuksista. Muistiko syytetty asianajajineen vasta KKO:n käsittelyssä, että teko tapahtuikin vuonna 2000 eikä 1999, eikä tapauksessa käytettykään väkivaltaa (sana vs. sana), kuten kummankin alemman oikeusasteen tuomioperusteluissa oli mainittu. Jos näin oli, ja 46-vuotias henkilö oli pakottamattomassa sukupuoliyhdynnässä 16-vuotiaan kanssa kesällä 2000, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkit eivät lainkirjaimen mukaan täyty, eivätkä myöskään raiskauksen tunnusmerkit, koska edes "verrattain lievästä" väkivallasta ei ilmeisesti ollut enää KKO:n käsittelyssä näyttöä. Tämäkin jäänee kuitenkin ikuiseksi arvoitukseksi, koska oikeudenkäyntiaineisto pysyy salaisena sen 60 vuotta. Salassapitoaika on mielestäni poikkeuksellisen pitkä ottaen huomioon vapauttavan päätöksen.