Vastoin monien näkemystä, on suhteellisen lievissä tuomioissa järkeäkin.
Muutoin pitkälti samaa mieltä kirjoituksestasi, mutta tähän kohtaan pieni lisäys. Ehdollisista tuomioista pitäisi luopua ainoina tuomioina. Nyt asia on niin, että ehdollinen rangaistus tarkoittaa monesti käytännössä sitä, että rangaistusta ei tule ollenkaan. Ehdollinen rangaistus tulisi mielestäni määrätä siten, että sen lisäksi tuomittaisiin lähtökohtaisesti aina joko oheissakko tai yhdyskuntapalvelua.
Toinen asia on tämä ensikertalaisuus. Siihen pitäisi olla mahdollisuus vain kerran tai sitten viiden vuoden aikaa istumisesta uuteen rikolliseen tekoon pitäisi pidentää vaikka kymmeneen vuoteen.
Ensikertalaisuuden tuomaa istumisen puolittamista voisi harkita poistettavaksi vakavampien rikosten tuomioista, joissa istuttavaa tulee esimerkiksi yli viisi* vuotta. "Sain kahdeksan vuotta aseellisesta pankkiryöstöstä, jossa ammuin pankin sisällä laukauksia, ja joku sai ampumahaavan jalkaansa, mutta ensikertalaisena istun vain neljä". En näe ensikertalaisuuden hyvittelyssä mieltä, kun puhutaan vakavista rikoksista, joista tulee vuosien tuomiot.
* Luku voi olla toinenkin, vaikka neljä tai kuusi.
Jotain korjattavaa on myös määräaikaisten rangaistusten ja elinkautisen rangaistuksen välisessä kuilussa. Määräaikaisen vankeuden maksimirangaistus on 12 vuotta, ja jos samalla kertaa tuomitaan useammista rikoksista, voi yhteisrangaistus olla enintään 15 vuotta. Näistä maksimeista ensikertalainen pääsee siis 6 ja 7,5 vuoden istumisella. Elinkautisvangit taas istuvat keskimäärin jotain 15 vuotta. Teko voi olla tappo tai murha, ja raja voi joskus olla hyvin ohut (onko teko tehty vakaasti harkiten vai ei). Koska rangaistus on riippuvainen rikosnimikkeestä, tosiasiallinen istuminen on murhan kohdalla todella pitkä verrattuna tuomioon taposta. Kaksi samankaltaista tapausta, mutta eri rikosnimikkeet, joten toinen istuu 6 vuotta ja toinen 15, mitään välimaastoa ei ole. Rangaistusjärjestelmä ei vaikuta kovin yhtenäiseltä tässä kohtaa.