Oikeuskäytännön perusteella tyypillisimpiä osoituksia henkirikoksen erityisestä raakuudesta tai julmuudesta on se, että väkivaltaa jatketaan vielä siinäkin kohtaa, kun uhrin voidaan olettaa todennäköisesti kuolleen tai se, että tekijä esimerkiksi polttaa ruumiin.
Hetkinen, onko oikeasti noin? Eli kärjistäen, teet ruumille jotain, niin tuomio kovenee? Jotenkin kuvittelisin itse että nuo eivät niin paljon vaikuta, vaan enemmän mitä tapahtuu ennen kuolemaa.
Yleisesti tuossa pojan sisäelinvammoissa on se hyvä puoli, ettei niissä ole yleensä tuntoa, että saattaa olla mahdollista etteivät ne niin paljon kipua tuottaneet. Mutta julmuudessa on kyllä eroa että vedätkö veitsellä kurkun auki vai poltatko höyrymopilla, teippaatko suun ja sidot pressun sisään yms.
Jotenkin ihan käsittämätöntä tämä kaikki. Ja tuo lastensuojelu, tiedän että heillä on kädet täynnä ja sitten tulee sitä harhaa itselle, kun eräs kaveri oli lasu-tutkinnassa, kun oli ottanut varhaisteiniltä puhelimen pois (ilman väkivaltaa), niin tyttö oli mennyt kertomaan koulussa että isi pahoinpitelee. Oli jossain kohtaa sitten myöntänyt tuon että halusi kostaa isälleen, koska isä otti puhelimen pois. Mutta jumalauta mikä show siinä oli. Ja juuri tälläiset aiheuttavat sitä että noissa keskitytään väärään asiaan, vaikkei tietenkään viranomaiset voi sitä tietää.
Mutta tässä casessa oli siis lapsi otettu kuukautta aiemmin pois äidiltään, pari päivää ennen kuolemaa oli päiväkodista soitettu lastensuojeluun, mutta sieltä ei soitettu takaisin tai vastattu. Ja mitä kaikkea tuosta oli aiemmin tiedossa, miten on mahdollista että äiti sai pitää lapsensa?
