Toisaalta noiden kiristysmahdollisuuksilta on vetänyt mattoa alta melko vahvasti naapurimme mestaristrategi, kuka on osoittanut että se syy olla osana länsimaailman yhteistä puolustusliittoumaa on itse asiassa sotilaallisesti pelkkä märkä pieru rispaantuneissa kalsareissa. Toki edelleen Suomen (ja Ruotsin) on parempi olla NATOssa kuin olla olematta, mutta näköjään naapurimme ei sinänsä eksistentiaalista uhkaa olisi pystynyt meille järjestämään edes ennen asevoimiensa tuhoamista Ukrainassa. Luonnollisesti NATO-jäsenyys nostaa kynnystä pienimuotoisempaan paskanaamailuun ja antaa laajempia mahdollisuuksia hybridisodankäyntiin.
Toivoisin kyllä että Orbanille (ja Erdolle) kannattajineen hierottaisiin naamaan melko non-stoppina tietoa että isäntä on liukastunut ojaan ja piski alkaa olla pikkuhiljaa ja enenevissä määrin melko yksin mitä tulee länsimaailmalle vihamielisten voimien merkittävään taustatukeen. Jossain vaiheessa saattaa EU:n vihjailut aiheesta "ei ole pakko ottaa vastaan avustuksia" saada painoarvoa. Tosin noita vihjailuja on ollut aivan liian vähän etenkin huomioiden sen että rahan piti olla sidoksissa oikeusvaltiokehitykseen ja Unkarin kehitys on ollut lähinnä sitä toisen päädyn paskavaltiokehitystä.
