Erään legendaarisen hahmon sanoja lainaten, voi tätä ilon ja onnen päivää.
Suomen tänään 4.4.2023 voimaan astuva Pohjois-Atlantin puolustusliiton täysjäsenyys on kiistatta Suomen valtion ja suomalaisten historian yksi merkittävimpiä tapahtumia. Omalta osaltaan se käytännössä viimeistelee ja päättää pitkän matkan, jonka aikana Suomi on tehnyt matkaa kohti länttä, irti Neuvostoliiton ja Venäjän alistavasta, taannuttavasta ja ajoittain jopa tuhoavasta vaikutuspiiristä.
NATO-jäsenyys on Suomen kannalta käytännössä viimeinen ja ratkaiseva askel, jonka jälkeen Suomen asemaa osana läntistä koalitiota ei voi enää miltään osin arvuutella eikä kyseenalaistaa. Samalla Venäjän ajoittaiset vihjaukset ja jopa suorat viittaukset Suomesta jonkinlaisena "Venäjän lähiulkomaana" tai "Venäjän etupiiriin kuuluvana alueena" viimeistään muuttuvat hölynpölyksi ja katteettomiksi suurvaltafantasioiksi.
Tämä päivä on myös henkilökohtaisesti minulle arvokas ja tärkeä. Olen noin 30 vuotta sitten päätynyt selkeästi siihen näkökantaan, että Suomen tulisi hakeutua NATO:n jäseneksi. Missään vaiheessa minun ei ole tarvinnut arvioida uudelleen kantaani tai sen perusteluja; päinvastoin näkemykseni vain vahvistuivat matkan varrella. Suomen NATO-jäsenyyteen positiivisesti suhtautuvana henkilönä en välttämättä saanut aina osakseni ymmärrystä erilaisissa keskusteluissa, en sen enempää Jatkoajassa kuin muillakaan foorumeilla. Oli kuitenkin mukava huomata, etten ollut ajatusteni kanssa yksin, vaan eriasteisen suopeasti puolustukselliseen liittoutumiseen asennoituvien joukko laajeni vähitellen. Myös monen kategorisen kielteisesti NATO-jäsenyyteen suhtautuneen henkilön ajatteluun alkoi tulla mustan ja valkean lisäksi myös muita sävyjä, kun Putinin Venäjän imperialistis-aggressiivinen kehityskulku alkoi valjeta vähitellen, kenelle hitaammin ja kenelle nopeammin.
Yhtä kaikki, 4.4.2023 Suomen liittyessä NATO:n täysjäseneksi suomalaiset kannattavat lähestulkoon yksimielisesti puolustusliiton jäsenyyttä. Kun tosipaikka tuli eteen, suomalaiset vetivät jälleen kerran oikeat johtopäätökset ja tarttuivat yhteiseen köyteen. Tämä on erityisen tärkeää, sillä nyt Suomen NATO-jäsenyys ja samalla Suomen asema osana geopoliittista länttä on suomalaisten yhteinen päätös, ei minkään yhden tai muutaman puolueen tai tiettyjen kuppikuntien ajama projekti. Vaikuttamistyötä tarvitaan vielä jatkossakin, ja aivan ensimmäisenä sen puolesta, että myös Ruotsi voisi liittyä puolustusliittoon mahdollisimman ripeästi.
Suomalaisten tärkeää päivää varjostaa Venäjän Ukrainassa parhaillaan käymä oikeudeton hyökkäyssota. Tuossa sodassa Ukraina puolustaa oikeuttaan olla olemassa. Ukraina on päättävällä puolustautumisellaan myös ostanut verellä toiminta-aikaa ja turvallisuutta muille Euroopan kansoille, ei vähiten meille suomalaisille. Tämän päivän ja sen myötä Suomen saaman merkittävän turvallisuuslisäyksen johdosta Suomi saa kiittää ennen kaikkea Ukrainaa. Suomen henkistä ja materiaalista tukea tarvitaan Ukrainassa jatkossa, ja sen me olemme kiistatta velkaa.