Tämä jäsenyyden merkitystä voisi kuvata tilanteella, jossa taloyhtiö on liittynyt kunnalliseen jätehuoltojärjestelmään.
Ei suuria tunteenpurkauksia, ei ideologista hölinää. Vaan puhtaasti käytännön tarpeista lähtenyt ratkaisu, reaalipolitiikkaa.
Suurin riemu on vahingonilossa, mitä Putte mahtaa nyt duumata? Hänen eliittinsäkään, siis ne ajatuskykyiset, eivät varmaan hymyssä suin katsele Natorajan pidentymistä 1300 km. Puten turvallisuuspolitiikan täydellinen mahalasku on tapahtunut. Katso peiliin, idiootti!
Ratkaisun syy oli Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Venäjän muodostama turvallisuusuhka ja luottamuksen katoaminen teki tämän ratkaisun tarpeelliseksi, jopa välttämättömäksi. Venäjän muuttuminen joksikin muuksi kuin terroristivaltioksi on tulevaisuudessakin hyvin epävarmaa.
On muistettava, että ikäluokista 1998 lähtien venäläiset ovat saaneet täydellisen aivopesun päiväkodeista alkaen, ja vanhemmatkin ovat kyllästetty isovenäläisellä propagandalla. Ja tätäkin on jatkunut Venäjällä 150 vuotta. Mistä löytyy se riemuidiootti, joka kuvittelee Venäjän muuttuvan pysyvästi rauhaarakastavaksi demokraattiseksi valtioksi? Autoritäärisen ajattelut jäljet kantavat kauas ja kun taas ilmaantuu vahva johtaja, hän käyttää tätä ajattelutapaa hyväkseen suurentaakseen Venäjän mahtia.
Naton jäsenyys on pysyvää luokkaa ja se liittää Suomen tiiviisti Yhdysvaltain poliittisten ja sotilaallisten intressien piiriin. Suomi tulee pysyvästi osaksi sotilasliittoa. Tästä en riemuitse, mutta valinta oli tehtävä. Tulevaisuudessa jännitteet lännen ja idän välillä kiristynevät entisestään: mitä tekee Kiina Taiwanille? Ja on muistettava, että ns. kolmas maailma on aika vahvasti idän puolella. Vaikkapa Brasilia Bolsonaron jälkeenkin on Venäjän taskussa. Itä kylvää rahaa Afrikkaan ja toivoo varmaan saavansa esim. Intian joskus puolelleen.
Suomen on tietysti tulevaisuudessakin huolehdittava omasta puolustuksestaan. Minkäänlaiseen saksattumiseen ei ole varaa, Nato tuo toki lisäturvaa ja ennaltaehkäisevää vaikutusta Suomen turvallisuuteen.
Myös symbolinen vaikutus on vahva, nyt viimein katkaistiin lopullisesti napanuora Venäjään, Suomi ei ole enää millään tavalla sidottu Venäjän intresseihin. Ja poliitikkosukupolvien vaihtuessa myös vanha myöntyväisyyteen perustuva ajattelutapa katoaa sitä mukaan kuin 40-60-lukulaiset katoavat politiikasta.
Paasikivi ja Kekkonen saavat levätä rauhassa, Nato-ratkaisu on täysin Paasikiven-Kekkosen-linjalla. Tämäkin linja oli reaalipolitiikkaa. Vain pilvihipiäinen olisi kuvitellut, että joskus 1970-luvun syövereissä joku länsimaa olisi auttanut Suomea Neuvostoliiton sinne hyökätessä. Mainitut presidentit ymmärsivät erityisen hyvin reaalipolitiikkaa ja varmasti olisivat hyväksyneet tämän ratkaisun olevan Suomen etu, vaikka yöunet ratkaisun pohtiminen olisi heiltäkin vienyt.