No, Suomi on myös Kanadan ohella maailman ainoa maa missä lätkä ykköslaji ilman huomattavampaa menestystä missään muussa joukkuelajissa. Olis vttu syytäkin olla parempia/parhaita.
NHL-pelaajat ovat olleet mukana viisissä Olympialaisissa eli Naganosta 1998 lähtien. Nyt ennustetaan, että Sotshin kisat jäisivät tällä erää viimeisiksi, joihin saadaan NHL-pelaajat mukaan.
Todettakoon, että näistä neljistä Olympialaisista Suomi on päässyt neljä kertaa välieriin, joista tuliaisina hopea ja kaksi pronssia sekä vielä avoin saldo Sotshin osalta. Eli siis käydyistä neljistä kisoista kolme mitalia. Se on enemmän kuin mikään toinen maa. Kyllä Suomi on ihmeellinen jääkiekkomaa ja tuo yllä mainittu saavutus on sellainen, jota kaikki eivät aina oikein tunnu tajuavan. Ja jokaikinen kerta Suomi lähtee ns. takamatkalta kisoihin ja antaa tasoitusta pelaajamateriaalin osalta. Onneksi pelit ratkaistaan nyt ja aina kentällä eikä paperilla. Olkaamme siis ylpeitä saavutuksistamme.
No, Suomi on myös Kanadan ohella maailman ainoa maa missä lätkä ykköslaji ilman huomattavampaa menestystä missään muussa joukkuelajissa. Olis vttu syytäkin olla parempia/parhaita.
Olisi mukava jos hieman avaisit tuota väitettäsi. Siis meidän kuuluukin menestyä jossain lajissa paremmin kuin muut, koska se on täällä suositumpaa kuin muualla suhteessa muihin lajeihin?
En ymmärtänyt. Auta.
Jääkiekko on pieni ja mitätön laji ja muutaman maan sisäpiirikerho. Yhtä lailla putkinäköiset jalkapallofanit eivät ymmärrä sitä, että myös maailman hienoimmassa urheiluturnauksessa mikä myös World Cupina tunnetaan on ihan oikeasti vain muutama mahdollinen voittaja.
Vuoden 1957 kisojen yhteydessä on UL-sitaatti, jossa puhutaan Leijonista. Onko tietoa kuinka kaukaa tuo joukkueen lempinimi on peräisin?
Jääkiekkomuseon sivuilta.
" Maajoukkue pelasi Suomen vaakunan leijona-tunnuksilla ensimmäisen kerran helmikuussa 1948, kun se kohtasi tšekkoslovakialaisen seurajoukkueen Helsingissä. Toimittajat nimesivät maajoukkueen nopeasti leijonarintaisiksi, josta tämä lyhentyi pian muotoon Leijonat."
Suomen jääkiekkomuseo: Pelipaitanäyttely, vaakunapaita 1950-luvulta, Unto Wiitala
Alkulohko: -Itävalta 8-4, -Norja 6-1, -Kanada 1-2 (ja)
Puolivälierä: -Venäjä 3-1
Välierä: -Ruotsi 0-2
Pronssiottelu: -USA 5-0
MM 1990 BERN – FRIBOURG:
Sama Suomen laulu kuin edellisvuonnakin, paitsi että helpolla ei päästy nyt yhtä lukuunottamatta oikein missään ottelussa. Jopa Norjalle oltaisiin alkusarjassa hävitty ilman ainoan todellisen pelimiehen Christian Ruutun (Buffalo Sabres) yksilösuorituksia. Vaikuttiko sitten Kanada-ottelun pettymys, eli 4-0 ja 5-3 -johtojen sulaminen tappioksi joukkueen mielialaan koko loppukisojen ajan vai mikä oli.
Eipä paljon muuta näistä kekkereistä, paitsi että N-liitto oli edelleen voimissaan joukkueen ja koko maan sisäisestä ”liikehdinnästä” huolimatta, suurimpina tähtinään nuori ’Raketti’ Pavel Bure ja tuleva valmentajasankari Vjatseslav ”hymypoika” Bykov. Suomi 6.
Alkusarja: -Ruotsi 2-4, -T-slovakia 2-4, -Kanada 5-6, -N-liitto 1-6, -Norja 3-3, -L-Saksa 4-2, -USA 1-2
Putoamissarja: -Norja 8-1, -L-Saksa 1-1, -USA 2-3
Vielä vuoden 1990 MM-turnauksesta Suomen osalta. Muistuu mieleen, että Suomella oli todella huono puolustus näissä karkeloissa. Hannu Virta joutui tosiaan jäämään turnauksesta pois eikä liioin Ilveksessä tuolloin pelannut Risto Siltanenkaan enää kelvannut Leijoniin. Taisi tosin loukkaantuakin finaaleissa.
Kari Elorantaa ei tuona vuonna maajoukkue kiinnostanut, joten pakisto oli huteralla pohjalla. Mainittakoon lisäksi, että Heikki Leime pelasi näissä kisoissa ainoan arvoturnauksen miesten tasolla. Leime pelasi todella vahvan liigakauden, joten ei hänen valintaansa toisaalta voinut kyseenalaistaakaan. Kesken turnauksen mukaan tuli Jyrki Lumme Vancouverista.
Kisajoukkueen valintojen yksi suurimmista yllätyksistä oli Kari Jalosen putoaminen lopullisesta joukkueesta. Senttereitä Suomella riitti, toisin, kuin edellisenä vuonna. Helminen lähti näihin kisoihin ykkösssentterinä, mutta paskana ollut selkä verotti juuri tuohon aikaan Raipen pelejä. Risto Jalo teki täksi kaudeksi paluun maajoukkueeseen, mutta kisat osoittivat, että Jalon pelitempo ei enää riittänyt näissä peleissä. Esa Keskinen ottikin nopeasti valtikan Suomen pelin pyörittämisestä näissä kisoissa.
Jalonen olisi ehdottomasti pitänyt ottaa Helmisen tilalle. Vaikuttikohan Jalosenkin loukkaantuminen runkosarjan lopulla Matikaisen päätökseen? Hän kuitenkin pelasi tilastojen mukaan pudotuspelit kokonaan. Jalonen oli Matikaisen kaavailussa vielä mukana, koska pelasi samana kesänä 1990 Hyvän tahdon kisoissa.
Kisajoukkueesta rannalle jääneitä hyökkääjiä olivat ainakin Kari Laitinen ja Risto Kurkinen. Erkki Lehtonenkin oli vielä saman kauden Izvestiassa mukana.
MM 1978 PRAHA:
Suomi aloitti ihmeellä Kalevi Nummisen päävalmentajaksi paluun (nyt viideksi vuodeksi) kunniaksi: nousi 1-4 -tappioasemasta 6-4 -voittoon Kanadaa vastaan! Katsoin ottelun kaverilla ja kotiin tullessani faija piruili: ”Hagman jäänyt kiinni dopingista...”! Ei ollut, ja ihmeet senkuin vain tuntuivat jatkuvan: seuraavassa matsissa oli leijonien vuoro johtaa tshekkejä 4-1 -numeroin vielä toisessa erässä, kunnes kotijoukkue ryhtyi kääntämään väkisin Ivan Hlinka'n johdolla matsin odotettuihin lukemiin.
Vielä N-liittoa vastaan jaksettiin rimpuilla kiitettävästi, häviten sekin 1.erän 2-0 -johtoasemasta toki, mutta silti olimme edelleen menossa kohti ylempää loppusarjaa voittamalla ne joukkueet mitkä pitikin. Ruotsi tyrmäsi seuraavalla kierroksella tosin niin pahasti (18-vuotiaan tulevan kaksinkertaisen Stanley Cup -voittajan Reijo ’Reksa’ Ruotsalaisen tekaistessa ainokaisemme) että epäilykset heräsivät ja sitten hävittiinkin molemmille Saksoille peräkkäin. Häyrinenkin pääsi radiossa vaahtoamaan: ”Psykiatria tämä joukkue todellakin kaipaisi...”! Ja lehdistö lisäsi tapansa mukaan vettä myllyyn: ”On jotenkin ironista että kun Suomi on tällä kaudella johdonmukaisesti keskittynyt pienten ja hankalien maiden voittamiseen, niin niitä vastaan pelataankin sitten kaikkein huonoimmat pelit”(UL).
Näin muuttui loppusarjahaaveilu taisteluksi ”elämästä ja kuolemasta” ja kuten 1976 MM-kisoissakin, kaiken kompuroinnin päätteeksi Itä-Saksa onnistuttiin sentään ratkaisupelissä murjomaan ongelmitta. Siinä sivussa CSSR ja CCCP kävivät hiuksianostattavat keskinäiset kamppailut mestaruudesta, minkä N-liitto lopulta vei niukinnaukin uuden valmentajan Viktor Tihonovin johdolla.
Kanada (tähtenään tällä kertaa Los Angeles Kingsin Marcel Dionne) keskittyi Suomi-shokista selvittyään pelaamiseen ja jätti Ruotsin MM-mitalitta ensimmäisen kerran sitten vuoden 1968. Suomi seitsemäs.
L-Saksan (tosin syntyjään tshekki) ”Iso-Eerikki”, lähes kaksimetrinen Erich ’Suomentappaja’ Kühnhackl voitti pistepörssin (8+8).
Alkusarja: -Kanada 6-4, -T-slovakia 4-6, -N-liitto 3-6, -Ruotsi 1-6, -DDR 3-4, -L-Saksa 3-5, -USA 3-3
Putoamissarja: -L-Saksa 4-4, -USA 3-4, -DDR 7-2
Merkilliset kisat.
Mitähän olisi tapahtunut, jos Tsekkoslovakia -ottelun johto olisi pitänyt loppuun saakka? Olisiko kahden huippumaan voitoista saatu buusti kantanut mitalisarjaan? Tuossa tilanteessa kolmelta heikoimmalta maalta ei olisi pitänyt rypistää kuin kaksi voittoa ennen mitalisarjaa. Mitalille pääseminen olisi mitalisarjassa vaatinut vielä Ruotsin/Kanadan voittamisen.
YLE:llä on ilmeisesti ainakin molemmat Suomi - Itä-Saksa ottelut vielä arkistossaan. Olisi hienoa nähdä ne vielä joskus.
Ässien sankari Veli-Pekka Ketola kieltäytyi kisoista, kun sanoi lähtevänsä Winnipegiin pelaamaan WHA:n play off-pelejä. Muistaakseni ei kuitenkaan mennyt. Tapparan maalivahti Antti Leppänen kieltäytyi kisoista vedoten työkiireisiin! Leppänen oli automyyjä ammatiltaan ja kuulemma keväisin piti sillä alalla kiirettä.
Juuri ennen ratkaisevaa DDR-peliä, Suomen maalivahti Antero Kivelä eksyi viihteelle peliä edeltävänä iltana. Näin Urpo Ylönen sai pikakomennuksen maaliin ja hoitelikin homman kokemuksella ja avitti Suomen selvään voittoon.
Vieläkin harmittaa etten tajunnut kysyä Vellulta itseltään juuri tästä, kun äijän MM-2012 -kisateltassa bongasin ja jotain enempi peruskehuja kävin saavutuksistaan heittämässä. Siis siitä miksei maajoukkue kiinnostanut 1970-luvun lopun liigakunkkua enää paluunsa jälkeen?