PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Johtaja Virran Dream Team
Hieno ketju ja hauskahan noita oli lukea. Voisi tietysti pohtia, että riittäisikö innostusta avata noista omat ketjut kaikista, jolloin siihen voisi tulla lisää tarinoita.

Sitten tärkeisiin asioihin, mikäs oli vastaus tähän? :)

Kaverilla sytytti paremmin kun joskus 90-luvulla osui hallissa saman kusilaarin ääreen kuin Hannu Kapanen: "No vieläkö vituttaa Innsbruck '76"!
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
MM 1981 TUKHOLMA – GÖTEBORG:
Kun alkulohkossa olivat lisäksi N-liitto ja Hollanti, oli kaikille selvää että heti kisat aloittava Kanada-matsi kaiken taas ratkaisee. Ja nopeasti homma olikin sitten siinä, ottelu oli lisäksi vähemmän tiukka mitä numerot (3-4) vihjaavat sillä suomalaiset saivat tehtyä kosmeettisen kavennuksen vain pari sekuntia ennen loppua.

Jos joku muuten ihmettelee miksei Pertti ’Ruoska’ Lehtonen pelannut useammin Suomen maajoukkueessa niin hän ei vaan nähnyt näitä kisoja. Suomi 6.

Alkulohko: -Kanada 3-4, -N-liitto 1-7, -Hollanti 12-3
Putoamissarja: -L-Saksa 6-3, -USA 4-6, -Hollanti 4-2, -L-Saksa 4-4, -USA 3-3
Suomi lähti näihin kisoihin jopa mitalisuosikkina. Taas kerran. Ruotsia oli pöllytetty talven maaotteluissa mennen tullen ja palatessa. Toki tuo Kanada-ottelu vesitti kaiken ja loppu meni, kuten SH67 kertoo, pelailuksi.

Mitä Pertti Lehtoseen tulee, niin Pepehän pelasi vielä arvokisoja: MM 1982, MM 1983, olympiakisat 1984 ja mahtuipa Pepe mukaan vielä MM-kisoihin 1989.

Pettymyksiä Suomen joukkueessa riitti kyllä: Ruotsissa parhaaksi puolustajaksi arvioitu Kari Eloranta epäonnistui aika lailla. Lisäksi Reijo Ruotsalainen oli kaukana parhaastaan, joskaan ei täysin pettänytkään. Sen sijaan Timo Nummelin nosti näissä kisoissa osakkeitaan, tekemällä maaleja ylivoimalla ja tuulettamalla personaallisella viulunsoittotyylillään.

Kisojen jälkeen spekuloitiin jälleen kerran päävalmentaja Kalevi Nummisen liian kovasta valmistautumisleiristä. Etenkin Ruotsissa tuolloin pelanneet suomalaispelaajat olivat kuulleet ruotsalaispelaajilta, kuinka he valmistautuivat MM-kisoihin. Ruotsin valmistautui kisoihin kevyillä jäätreeneillä ja iso osa ajasta oli palauttelua raskaan sarjakauden jälkeen. Numminen-Mäkinen kaksikon puhuttiin pitäneen Leijonille kuntokoulua. Niinpä sitten kisoissa oltiin tukossa.
 

SH67

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yllättävän moneen rosteriin sitten tosiaan jatkossakin mahtunut Lehtosen Pepe, vaikka kertonee jotain juuri tuo ettei mieleen suorituksistaan oikein mitään jäänyt kuin siis tuo töpeksiminen 1981 mömmöissä. Ainakaan ei legendaarinen "ruoskansa" viuhunut ihan samaan malliin kuin mitä liigassa, toisaalta se kaikkein ikimuistoisin maalinsa SM-finaaleissa '83 oli nyt aika kaukana mistään raudanlujasta lämäristä ylänurkkaan he he...

Yleensähän pitempään majussa viihtyneiltä pelimiehiltä löytyy vähintään se yksi huippu-arvoturnee (tai edes yksittäinen peli), kuten mainitulta Elorannalta lähestulkoon allstars-tason suoritus 1986 Moskovassa.

PJ: Taisipa Kapasen Hannu vain hymähdellä "mukaville muistoille" :)
 

SH67

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuossa kun taas MM-historioita MTVsportilla muistellaan ja erityisesti Milanon rankkareita niin pari uutta huomiota:

- Oli jo ehtinyt unohtua (jos nyt koskaan asiaa sen kummemmin noteerannutkaan) että Luc Robitaille oli Kanadan kapteeni ja näinollen hommiinsa kuului myös osallistua Jutilan kera teikkaukseen ennen rankkuskabaa. Tästä taas juolahti elävästi mieleen Canada Cup '91 ja yksi kiekkohistoriamme hienoimmista peleistä isäntiä vastaan, jossa nimenomaan 'Lucky-Luc' lähti pienen kärhämän (johon osallistui myös Ville Siren) jälkeen kostoretkelle ja rusikoimaan Jutilaa oikein huolella. 'Puten' onneksi linjatuomari oli koko ajan yhtä kartalla kuin tapahtumasarjan alusta loppuun kuviin saanut kameramies ja ehti estämään vakavamman pahoinpitelyn...

- Aravirran Hannulla sitä on edelleen näköjään toivoton tehtävä muistaa miten se Niemisen ratkaiseva rankkari oikeasti meni. Kirjassaan väittää tuon osuneen yläputkeen ja äskeisessä koosteessa "viisi senttiä yli sen Veikon tavoitteleman ylänurkan", kun siis todellisuudessa "rankkarispesialistimme" rystynosto viuhahti vain noin tolpan keskikohdan korkeudelta maalin ohi ja päätyplekseihin. Olen nähnyt Niemisen suorittavan kolme rankkaria arvokisoissa (myös Prahassa '92), 0 maalia. Läpiajoissahan äijä oli sitten suorastaan maaginen, mitkä toki "lentävine lähtöineen" muutenkin helpompia hyökkääjille ja vaikeampia veskareille.
 
Viimeksi muokattu:

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
MM 1977 WIEN:
Liitsola-protestointi johti siihen, että valmentajaksi pestattiin ilmeisesti jonkinlaisena hätäratkaisuna vain näiden kisojen ajaksi Porin Ässien vahva mies Lasse Heikkilä. Ja tähän päättyi myös Suomen etsikkoaika, Kanada tuli takaisin ja vieläpä NHL-legenda Phil Esposito’n kipparoimana. Kovan luokan ammattilaisia joukkue oli muutenkin täynnään, niin kovan etteivät Wilf Paiement, Eric Vail, Carol Vadnais, Phil Russell ja kumppanit ryhtyneet eurooppalaista taitopeliä ihastelemaan vaan antoivat mailan heilua ja keihästää surutta. Jatkuvassa jäähyllä istumisessa oli vain se paha puoli että pisteet lipsahtivat vastustajille, jos kohta onnistuttiin vähän naamojakin runtelemaan.

Loppusarjan koittaessa Ruotsia ja T-slovakiaa oltiinkin saatu peloteltua sen verran että Kanada kykeni suorastaan murskajaisiin (7-0, 8-2!) mutta edes mitalin varmistamiseen olisi vaadittu voitto N-liitosta. Punanuttujen ylivoima sammutti kuitenkin taas järjenvalon ja keihästyskymppejä sateli. Lopputulos 1-8, Kanada 62 minuuttia jäähyllä. ”Euroopan omistaja” Esposito oli jo ehtinyt räyhätä kännipäissään myös Wienin kaduilla ohikulkeville venäläispelaajille: ”Katsokaa! Esposito kypärä päässä! Miltäs näyttää”!?

N-liitonkin palaaminen kultakantaan edellytti kuitenkin Ruotsin kaatoa viimeisessä ottelussa, Ruotsin jolla parin hiljaisemman vuoden jälkeen oli taas jalkeilla loistava nuori joukkue ja joka oli piessyt alkusarjassa CCCP:n jopa käsittämättömin lukemin 5-1. Ja niin vain tre kronor Minnesota North Starsin Roland Erikssonin johdolla pelasi itselleen hopeat (ja tshekeille mestaruuden) 3-1 -voitollaan.

Suomen ainoa ”juhlahetki” kisoissa suuria vastaan oli 3.erän voitto N-liitosta 4-3 (koko ottelu 6-11) kun maalille vaihdettu kakkosveskari Vladimir Myshkin ei olisi saanut kiinni rantapalloakaan. Heikommat maat selvitettiin kohtuuhyvin, Romania jopa hassutellen 14-1. Etenkin parivaljakko Pertti Koivulahti–Esa Peltonen oli hyvässä pistetahdissa, kunnes joku julmettu saksalainen runttasi Peltosen loppukisojen ajaksi sairastuvalle.

Viimeisessä USA-matsissa Lasse ’Oka’ Oksanen teki maaottelumaalin numero 100 ensimmäisenä suomalaispelaajana ja samalla ME:n pelatuissa MM-peleissä (117). Suomi 5.

Alkusarja: -T-slovakia 3-11, -N-liitto 6-11, -Ruotsi 1-5, -USA 3-2, -Kanada 1-5, -Romania 4-2, -L-Saksa 4-1
Putoamissarja: -Romania 14-1, -L-Saksa 7-2, -USA 2-3
Kanadaa ihmeteltiinkin oikein huolella näissä kisoissa. Kuten todettua, Kanada kunnostautui myös sikailussa. Neuvostoliitto-Kanada pelin suomalaistuomaria P. Esposito haukkui ryssäksi koko pelin ajan. Tarkkaan en muista, löikö Wilf Paiement tässä turnauksessa sen kuuluisan kirvesiskun Timo Nummelinin päähän vai oliko vasta Prahan kisoissa seuraavana vuonna?

Suomen joukkueen johdossa ja Jääkiekkoliitossa oli tuohonkin aikaan isot valtataistelut päällä. Osa liiton johdosta haki potkuja Lasse Heikkilälle ja tämän sai kakkosvalmentaja Alpo Suhonen tietoon. Heikkilä ja Suhonen tietenkin suuttuivat tästä ja niin tämä jupakka johti siihen, että Heikkilä väistyi päävalmentajan paikalta kisojen jälkeen.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Samalla kun sunnuntain MM-finaalin tapahtumien vitutus vaan tuntuu menevän pahemmaksi ja pahemmaksi, eikä esimerkiksi hieno hopea ala vieläkään oikein maistumaan hyvälle, tuli tuossa muisteltua Leijonien aikaisempia MM-finaaleja. Kaikki nuo on tullut todistettua ja kaikista on olemassa erittäinkin hyvät muistikuvat eikä vähiten siksi, että jokainen finaali on tullut kotikirjaston materiaaleista katsottua uudestaankin, osa jopa useampiakin kertoja.

Aluksi vaikka ne finaalit joista ei jäänyt kenellekään mitään jossiteltavaa. 1992, Ruotsi vei ja ansaitusti. 1995 Suomi otti revanssin ja täysin ansaitusti. 1999 Suomi ja Tshekki pelasivat huikeat finaaliottelut. Pienestä oli kiinni Leijonien toinen MM-kulta tuolloin ja Selänne olisi saanut maajoukkueuralleen yhden kultaisen onnistumisen, mutta yksi onnekas pomppu ohi Kipperin ja se oli siinä. Olisi voinut mennä toisinkin päin eikä kukaan olisi sanonut, että Suomi ei olisi mestaruutta ansainnut. En ainakaan muista, että noihin finaaleihin olisi liittynyt mitään ylimääräistä shittiä. 2001 johdettiin kahden erän jälkeen jo 2-0, mutta niin vaan Tshekki tuli rinnalle ja voitti jatkoilla. Taas kerran niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Ei jossiteltavaa, jälleen kerran vaan pomppi kaverille, ei meille. 2007 MM-finaali Kanadaa vastaan on ainakin allekirjoittaneen mielestä Leijonien arvokisahistorian huonoin finaali. Kanada sai mestaruuden aivan naurettavan helpolla, Suomi oli ensisekunneista päätössummeriin ihan jossain muussa pelissä kuin MM-finaalissa. 2011 tuli sitten taas sen toisen ääripään finaalisuoritus. 6-1 ja Ruotsin tekemästä avausmaalista huolimatta Leijonien show. Huikeaa kiekkoa Suomelta.

Ja sitten ne finaalit mitkä herättävät keskustelua edelleen tänäkin päivänä. 2014 tottakai tuoreimpana tapauksena, mutta myös 1994 ja 1998 MM-kisojen finaalit. Italian Milano, 1994. Jari Kurri ja Rod Brind'amour keskialueella. Ei siitä sen enempää. 1998 ja surullisen kuuluisa kaksiosainen finaaliottelusarja. Yhden maalin näytös, maalivahtien Sulander ja Salo kaksintaistelu. Alex Dell (tsiisus kun alkoi puistattamaan tämän nimen kirjoittaminen...) hylkää Ville Peltosen 1-1 tasoituksen ensimmäisessä finaalissa, kun viheltää pelin liian aikaisin poikki Ruotsin siirretyn rangaistuksen aikana. Kun Ruotsi voittaa 1-0, sille riittää toisesta finaalista tasapeli maailmanmestaruuteen. Ja pakolliset tasapelithän tre kronor taitaa, 0-0 ja maaliton tasapeli vie länsinaapurin maailmanmestariksi.
 
"Losers always whine about their best. Winners go home and fuck the prom queen"
Sean Connery as John Patrick Mason in The Rock

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Vuosi - Olympialaisissa - MM-kisoissa
1994 - Pronssia - Hopeaa
1998 - Pronssia - Hopeaa
2014 - Pronssia - Hopeaa

Varmaan muutkin huomanneet tuollaisen mielenkiintoisen yksityiskohdan. Ja kun lisätään nuorten MM-kisat mukaan niin silti löytyy kaksi samanlaista vuotta:
Vuosi - Olympialaisissa - Aikuisten MM - Nuorten MM
1998 - Pronssia - Hopeaa - Kultaa
2014 - Pronssia - Hopeaa - Kultaa

Ja 2011 voitettiin MM-kulta 16 vuoden tauon jälkeen. Samoin tammikuussa tuli nuorten MM-kultaa 16 vuoden tauon jälkeen. Samalla kaavalla olympiapronssi 2014-16=1998, tosin tuossa oli 2010-vuoden pronssi välissä.
 
Kiitos HPK 22.4.2006
Kiitos HPK 4.5.2019

ämjiijii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Suomen maajoukkue, Sharks bandwagon 2016
Vuosi - Olympialaisissa - MM-kisoissa
1994 - Pronssia - Hopeaa
1998 - Pronssia - Hopeaa
2014 - Pronssia - Hopeaa

Varmaan muutkin huomanneet tuollaisen mielenkiintoisen yksityiskohdan. Ja kun lisätään nuorten MM-kisat mukaan niin silti löytyy kaksi samanlaista vuotta:
Vuosi - Olympialaisissa - Aikuisten MM - Nuorten MM
1998 - Pronssia - Hopeaa - Kultaa
2014 - Pronssia - Hopeaa - Kultaa

Ja 2011 voitettiin MM-kulta 16 vuoden tauon jälkeen. Samoin tammikuussa tuli nuorten MM-kultaa 16 vuoden tauon jälkeen. Samalla kaavalla olympiapronssi 2014-16=1998, tosin tuossa oli 2010-vuoden pronssi välissä.
On tullut huomattua, kirjoitin jinxaus-ketjuun jo kuusi päivää ennen MM-finaalia että Suomi tulee pääsemään finaaliin ja ottamaan Venäjältä pataan "perusteluineen". (Linkki vie yllättäen viestiini tuosta ketjusta.)

Tuo kaava tuli mieleeni itseasiassa jo nuorten MM-kullan jälkeen, tuo 16 vuoden sykli sekä aikuisten että nuorten kultien välillä oli sen verran hauska sattuma.
 
MM 1965 TAMPERE:
Huolimatta legendan maineen saaneesta Ruotsi-ottelusta ja siinä saavutetusta 2-2 -tasapelistä ’Mölli’ Keinosen kiemuroineen ja itsensä ’Rolle’ Stoltzin kahville vienteineen, hurmiotunnelmineen ja erään katsojan kohtalokkaine sydänkohtauksineen Suomi oli (heti!) ensimmäisissä kotikisoissaan pettymys. Onneksi sentään edes Norja taas pikavierailulla A-sarjassa, mutta tarjolla ollut viides sijakin vaihtui lopulta DDR-tappiolla seitsemänneksi. Ennen kisoja loukkaantuneen luottopuolustaja Seppo ’Pappa’ Lindströmin tilalla pelannut myöhempi urheilutoimittaja ja kävelevä tietosanakirja Pentti ’Linkku’ Lindegren on kertoillut allekirjoittaneelle myös henkilökohtaisesti tästä taas yhdestä ”suomentappajasta” nimeltä Joachim Ziesche, joka väänsi väkisin meikäläisten alkuhetkillä hankkiman 2-0 -johdon 3.erässä maalin tappioksi. Erääksi ikäväksi lisäperinteeksi arvokisoissa alkoikin muodostua se että yksi kuuma pelaaja riitti usein kaatamaan koko ”taistelevan” leijona-lauman.

Myöskään USA:ta ei kyetty nyt keskinäisessä ottelussa edes haastamaan, 14 tehtyä maalia seitsemässä ottelussa kertonee muutenkin oleellisen. Suomalaisten rimpuilun seuraaminen oli pääosin mahdollista ainoastaan radion välityksellä (selostajana Aulis Virtanen), koska jostain syystä vain Suomi-Kanada -matsi lähetettiin TV:stä muutaman ”suurten välisen” ottelun ohella. No, saivatpahan katsojat nähdä kotisohviltaan edes Lalli Partisen kuuluisan kolmoistaklauksen...

Ottelut: -N-liitto 4-8, -Kanada 0-4, -Ruotsi 2-2, -Norja 4-1, -T-slovakia 2-5, -USA 0-4, -DDR 2-3
Suomen ensimmäisistä kotikisoista kiinnostuneille löytyy lisälukemista täältä. Jutussa yksi kaikkien aikojen leijonalegendoista Lasse Oksanen muistelee kisameininkiä. On itse sitä mieltä, että Suomen kiekkoilu alkoi tuolloin vasta kehittyä, ja ensimmäisten jäähallien rakentamisella oli siinä suuri merkitys. Ei tarvinnut enää treenata säiden armoilla..
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
MM/OK 1960 SQUAW VALLEY:
Suomen päävalmentajaksi oli tullut kanadansuomalainen Viljo ’Joe’ Wirkkunen (1959-60 ja 1961-66). Hän oli muutenkin tärkeimpiä taustavaikuttajia suomalaisen kiekkoilun kehityksessä 1950-luvun alusta 1960-luvun loppuun, tosin sitä kehitystä tapahtui sittenkin varmaan monen mielestä edelleen tuskastuttavan hitaasti...
STT:n ansiokkaassa jutussa muistellaan Squaw Valley'n kisoja 60 vuoden takaa Raimo Kilpiön johdolla:

 
HIFKi on kova, HIFKi on Stadi! Kohta reppu repee, Mestarit sen tekee. Go!

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
KHL-Jokerit, leijonat, Kalpa, Vegas Golden Knights
Hei,

Oli aika nostalgista katsella pitkästä aikaa Viaplaylta noita 1996 vuoden World Cuppeja jenkkiselostuksella.

Tästä tuli mieleen, muistatteko millä tavalla Kari Takko päätyi Suomen maalivahdiksi? Ei ollut aikoihin Suomen maalissa, ei pelannut enää NHL:ssä ja tilastotkaan eivät oikeastaan puolla hänen valintaansa? Joku Curren aatos, että kun on pelannut NHL:ssä niin hallitsee heitä vastaan pelaamisen?
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Hei,

Oli aika nostalgista katsella pitkästä aikaa Viaplaylta noita 1996 vuoden World Cuppeja jenkkiselostuksella.

Tästä tuli mieleen, muistatteko millä tavalla Kari Takko päätyi Suomen maalivahdiksi? Ei ollut aikoihin Suomen maalissa, ei pelannut enää NHL:ssä ja tilastotkaan eivät oikeastaan puolla hänen valintaansa? Joku Curren aatos, että kun on pelannut NHL:ssä niin hallitsee heitä vastaan pelaamisen?
Ei Takon palaaminen maalivahdiksi ollut tavallaan vain Curren aatoksia vaan myös Hannu Aravirrankin haluja oli ollut mukana asiassa.

Takkoa oli kyselty pitkän kyselemättömyyden jälkeen maajoukkuepaluun osalta ensimmäisen kerran jo niinkin varhain kuin 1993 ja pitkin vuosia 1994-1996 kyselyitä oli jatkunut.

Milloin enemmän ja milloin vähemmän.

Takko oli kuitenkin vanhemmasta päästä ja välillä oli myös ristiriitojakin tiettävästi kun ajoittain Takkoa yritettiin laittaa jo enemmän Sisu Teamin, sen seuraajan Team Karjalan tai jo ihan tosiaan uran lopun lähestyessä vain Team Finlandin eli Suomen C-maajoukkueenkin huippunimeksi sinne ja kun niidenkin eri valmentajat välillä soppaa hämmentelivät niin monta mutkaa oli matkassa.

Kun ei ollut niin Takon muuna paluun esteenä olivat pitkälti perhesyyt ja työkiireet.

Kun vihdoin tosiaan paikka varmistui niin tuolloin oli verraten aikainen vaihe sille eli toukokuu 1996 ja päivämäärä taisi olla 21.5.1996 mennessä.

Siihen mennessä ja aikaisintaan kuitenkin 7.5.1996 eli ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeisenä vuosipäivänä oli pidetty näyttötorjuntatesti jossain välin tulevien maalivahtien kesken jossa veteraani ja nk. Taattona toiminut Takko sitten suoritui paremmin kun tosiaan kisakoneesta pudonnut Ari Sulander jonka paikan Takko tosiaan vei.

Muitakin erinäisiä pelaajanäyttöjä oli ollut pitkin loppukevättä ja alkukesää 1996 silloin kun mahdolliset muiden sarjojen loppupelit tai NHL eivät olleet esteenä kotimaisille pelaajille ja niiden pohjalta pois jäivät vielä muista pelaajista ainakin Esa Keskinen ja Esa Tikkanen.

Muutama muukin nimi jäi ihan aluksi pois, mutta he tulivat jälkikäteen myöhemmin mukaan kun paikkoja sittenkin varmistui heille tai esimerkiksi Team Karjala antoi luvan tulla nk. Perusmiehistön tahdolta mukaan siihen turnaukseen.

Vuonna 1996 15.6.1996 oli jo aivan ensimmäinen muu kesäkokoontuminen niin Leijonilla kuin Team Karjalalla jolloin alustavasti virvoitusjuomien (Ja ehkä huurteistenkin.) parissa sovittiin lähtökohtaisesti kaikki lopulliset linjat, mutta aivan viimeistään kaikkien valintojen täytyi olla ohi ja selvää elokuussa 1996 kauden alkajaismaaotteluleiriin mennessä.

Alkajaismaaotteluleiri vuonna 1996 kesti 11.8.1996-13.8.1996 välisen ajan ja 14.8.1996 pelattiin tietysti Tre Kronoria vastaan Jääkiekon World Cupin harjoitusottelu.

World Cupissahan sai olla ellen väärin muista niin 20 pelaajaa aivan kaikkiaan, mutta varamiehet laskien sai olla mukana enintään 26 pelaajaa joista kolme ensisijaisina varamiehinä ja loput kolme muuta pelaajaa viimesijaisina varamiehinä.

Ensisijaisilla varamiehillä oli tuolloin aina nk. Pöytäkirjaoikeus olla otteluissa käytettävissä mikäli tuli niitä liikoja loukkaantumisia ja viimesijaisilla varamiehillä oli lähinnä vain nk. Leimaamisoikeus ja heitä ei kai saanut otteluissa käyttää muutoin kuin ihan viime kädessä mikäli vielä varamiehetkin loukkaantuisivat ottelua kohti jolloin he olivat aina sitten katsomon puolella siinä missä ensisijaiset varamiehet saattoivat olla ihan pukukoppivalmiudessa selvemmin.

Yleisesti ottaen kuitenkin jo toukokuulta 1996 lähtien yritettiin valittuja miehistön jäseniä pitää jo mukana nk. Kisakonetta, mutta loukkaantumiset ja erinäiset muut muutokset otettiin kyllä huomioon valinnoissa.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
KHL-Jokerit, leijonat, Kalpa, Vegas Golden Knights
Ei Takon palaaminen maalivahdiksi ollut tavallaan vain Curren aatoksia vaan myös Hannu Aravirrankin haluja oli ollut mukana asiassa.

Takkoa oli kyselty pitkän kyselemättömyyden jälkeen maajoukkuepaluun osalta ensimmäisen kerran jo niinkin varhain kuin 1993 ja pitkin vuosia 1994-1996 kyselyitä oli jatkunut.

Milloin enemmän ja milloin vähemmän.

Takko oli kuitenkin vanhemmasta päästä ja välillä oli myös ristiriitojakin tiettävästi kun ajoittain Takkoa yritettiin laittaa jo enemmän Sisu Teamin, sen seuraajan Team Karjalan tai jo ihan tosiaan uran lopun lähestyessä vain Team Finlandin eli Suomen C-maajoukkueenkin huippunimeksi sinne ja kun niidenkin eri valmentajat välillä soppaa hämmentelivät niin monta mutkaa oli matkassa.

Kun ei ollut niin Takon muuna paluun esteenä olivat pitkälti perhesyyt ja työkiireet.

Kun vihdoin tosiaan paikka varmistui niin tuolloin oli verraten aikainen vaihe sille eli toukokuu 1996 ja päivämäärä taisi olla 21.5.1996 mennessä.

Siihen mennessä ja aikaisintaan kuitenkin 7.5.1996 eli ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeisenä vuosipäivänä oli pidetty näyttötorjuntatesti jossain välin tulevien maalivahtien kesken jossa veteraani ja nk. Taattona toiminut Takko sitten suoritui paremmin kun tosiaan kisakoneesta pudonnut Ari Sulander jonka paikan Takko tosiaan vei.

Muitakin erinäisiä pelaajanäyttöjä oli ollut pitkin loppukevättä ja alkukesää 1996 silloin kun mahdolliset muiden sarjojen loppupelit tai NHL eivät olleet esteenä kotimaisille pelaajille ja niiden pohjalta pois jäivät vielä muista pelaajista ainakin Esa Keskinen ja Esa Tikkanen.

Muutama muukin nimi jäi ihan aluksi pois, mutta he tulivat jälkikäteen myöhemmin mukaan kun paikkoja sittenkin varmistui heille tai esimerkiksi Team Karjala antoi luvan tulla nk. Perusmiehistön tahdolta mukaan siihen turnaukseen.

Vuonna 1996 15.6.1996 oli jo aivan ensimmäinen muu kesäkokoontuminen niin Leijonilla kuin Team Karjalalla jolloin alustavasti virvoitusjuomien (Ja ehkä huurteistenkin.) parissa sovittiin lähtökohtaisesti kaikki lopulliset linjat, mutta aivan viimeistään kaikkien valintojen täytyi olla ohi ja selvää elokuussa 1996 kauden alkajaismaaotteluleiriin mennessä.

Alkajaismaaotteluleiri vuonna 1996 kesti 11.8.1996-13.8.1996 välisen ajan ja 14.8.1996 pelattiin tietysti Tre Kronoria vastaan Jääkiekon World Cupin harjoitusottelu.

World Cupissahan sai olla ellen väärin muista niin 20 pelaajaa aivan kaikkiaan, mutta varamiehet laskien sai olla mukana enintään 26 pelaajaa joista kolme ensisijaisina varamiehinä ja loput kolme muuta pelaajaa viimesijaisina varamiehinä.

Ensisijaisilla varamiehillä oli tuolloin aina nk. Pöytäkirjaoikeus olla otteluissa käytettävissä mikäli tuli niitä liikoja loukkaantumisia ja viimesijaisilla varamiehillä oli lähinnä vain nk. Leimaamisoikeus ja heitä ei kai saanut otteluissa käyttää muutoin kuin ihan viime kädessä mikäli vielä varamiehetkin loukkaantuisivat ottelua kohti jolloin he olivat aina sitten katsomon puolella siinä missä ensisijaiset varamiehet saattoivat olla ihan pukukoppivalmiudessa selvemmin.

Yleisesti ottaen kuitenkin jo toukokuulta 1996 lähtien yritettiin valittuja miehistön jäseniä pitää jo mukana nk. Kisakonetta, mutta loukkaantumiset ja erinäiset muut muutokset otettiin kyllä huomioon valinnoissa.
Kiitos kattavasta vastauksesta! Enpä muistanut tuota Tikkas-caseakaan, mutta erikoistahan se on, että Tiki ei mahtunut tuohon porukkaan kokeneena NHL-konkarina.

Tuosta maalivahtihommasta jäi mieleen, että kumpikaan molari ei erityisesti loistanut. Tuota Venäjä-puolivälierää kun katoin niin näytti siltä että se oli kyllä molarille tekemätön paikka. Sen verran mankelissa Suomi siinä ottelussa oli.

Sitä minä ihmettelen myös, miksi Kanada-cupin 1991 välieräpaikasta puhutaan niin vähän? Nähdäkseni tuo oli todella hieno suoritus, kun Suomi pärjäsi ylipäänsä mitenkään kun kaikki parhaat on mukana. Tuo turnee varmasti loi tuleviinkin turnauksiin uskoa.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Leijonamiehistö
Sitä minä ihmettelen myös, miksi Kanada-cupin 1991 välieräpaikasta puhutaan niin vähän? Nähdäkseni tuo oli todella hieno suoritus, kun Suomi pärjäsi ylipäänsä mitenkään kun kaikki parhaat on mukana. Tuo turnee varmasti loi tuleviinkin turnauksiin uskoa.
1991 Suomi oli urheilumaana vielä tyystin erilainen. SM-liiga oli toki jo noussut aikoja sitten maan suurimmaksi pääsarjaksi, mutta maajoukkuetasolla perinteiset yksilölajit jyräsivät kansan mielikuvissa, eikä jääkiekosta ollut vastaavanlaista menestysperinnettä kuin tänä päivänä. Osansa varmasti on myös sillä, ettei Kanada/World Cup ole "tyypillinen" arvoturnaus, vaan se on syksyllä pelattava huipputurnaus, jossa kamppaillaan vain voitosta. Tuskinpa Kalle Karjalalippis ihan hirveästi osasi arvostaa sitä, kuinka Suomi hävisi välierässä USA:lle 7-3.

Tärkeä osa suomalaista kiekkohistoriaa 1991 turnaus ilman muuta on, sillä kuten sanoit, se antoi uskoa ja oli näin jälkikäteen katsoen sitä samaa ketjua Calgaryn ja Prahan kanssa.
 
Tämä allekirjoitus tukee Marcin Koluszia.

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
KHL-Jokerit, leijonat, Kalpa, Vegas Golden Knights
1991 Suomi oli urheilumaana vielä tyystin erilainen. SM-liiga oli toki jo noussut aikoja sitten maan suurimmaksi pääsarjaksi, mutta maajoukkuetasolla perinteiset yksilölajit jyräsivät kansan mielikuvissa, eikä jääkiekosta ollut vastaavanlaista menestysperinnettä kuin tänä päivänä. Osansa varmasti on myös sillä, ettei Kanada/World Cup ole "tyypillinen" arvoturnaus, vaan se on syksyllä pelattava huipputurnaus, jossa kamppaillaan vain voitosta. Tuskinpa Kalle Karjalalippis ihan hirveästi osasi arvostaa sitä, kuinka Suomi hävisi välierässä USA:lle 7-3.

Tärkeä osa suomalaista kiekkohistoriaa 1991 turnaus ilman muuta on, sillä kuten sanoit, se antoi uskoa ja oli näin jälkikäteen katsoen sitä samaa ketjua Calgaryn ja Prahan kanssa.
Kylläpä se Kalle Karjalalippiskin 2010 Vancouverin olympiapronssia taitaa arvostaa vaikka isommallakin marginaalilla tais tulla takkiin silloin välierässä jenkkejä vastaan. Ehken ne ajat on muuttunut, mut silti ihmetyttää, ettei tuosta puhuta edes jälkikäteen enemmän. Iso merkkipaalu minusta.
 
Viimeksi muokattu:

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Leijonamiehistö
Kylläpä se Kalle Karjalalippiskin 2010 Vancouverin olympiapronssia taitaa arvostaa vaikka isommallakin marginaalilla tais tulla takkiin silloin välierässä jenkkejä vastaan.
Niin, Vancouverissa Suomi nappasi pronssia, 1991 välieräpaikan. Siinä on yllättävän iso ero vähemmän lajiniiloille.
 
Tämä allekirjoitus tukee Marcin Koluszia.

3za

Jäsen
Mediassa oli äänestys Leijonien 2010-luvun tähdistökentälisestä. Joten tutkiskelin vähän aihetta ja laitoin pystyyn oman näkemyksen joukkueesta...

MM-KISAT
1. Mikael Granlund 41 10+28=38
2. Sebastian Aho 28 14+22=36
3. Jussi Jokinen 35 13+20=33
...
1. Juuso Hietanen 60 5+16=21
2. Janne Niskala 26 4+6=10
3. Sami Lepistö 27 0+9=9

Eniten otteluita: Antti Pihlström 62

OLYMPIALAISET
1. Petri Kontiola 11 3+8=11
2. Eeli Tolvanen 5 3+6=9
3. Olli Jokinen 12 5+3=8
4. Teemu Selänne 12 4+4=8
...
1. Sami Lepistö 17 3+5=8
2. Kimmo Timonen 12 2+4=6
3. Olli Määttä 6 3+2=5

Eniten otteluita: Sami Lepistö & Lasse Kukkonen 17

DREAM TEAM
(Pelaaja Arvokisat Mitalit Ottelut-Pisteet)

Mikko Koivu 3xMM: 1-1-0 29-29, 1xOG 0-0-1 6-4
Jussi Jokinen 4xMM: 0-1-0 35-33, 1xOG 0-0-1 6-5
Mikael Granlund 5xMM: 1-1-0 41-38, 1xOG 0-0-1 6-7

Jarkko Immonen 5xMM: 1-1-0 43-27, 2xOG 0-0-2 11-2
Sebastian Aho 3xMM: 0-1-0 28-36
Teemu Selänne 2xOG: 0-0-2 12-8

Olli Jokinen 1xMM: 0-1-0 10-5, 2xOG 0-0-2 12-8
Tuomo Ruutu 2xMM: 1-0-0 17-8, 2xOG 0-0-2 12-6
Leo Komarov 5xMM: 1-1-0 42-14, 1xOG 0-0-1 6-0

Petri Kontiola 3xMM 0-1-0 27-28, 2xOG 0-0-1 11-11
Veli-Matti Savinainen 5xMM 1-1-0 45-24, 1xOG 0-0-0 5-2
Antti Pihlström 7xMM 1-1-0 62-14, 1xOG 0-0-1 5-0

Sami Lepistö 3xMM 1-0-0 27-9, 3xOG 0-0-2 17-8
Juuso Hietanen 7xMM 0-2-0 60-21, 2xOG 0-0-1 11-3

Kimmo Timonen 2xOG 0-0-2 12-6
Sami Salo 2xOG 0-0-2 12-3

Ossi Väänänen 3xMM 1-0-0 29-5, 1xOG 0-0-1 6-2
Janne Niskala 3xMM 1-0-0 26-10, 1xOG 0-0-1 6-2

Lasse Kukkonen 6xMM 1-1-0 49-1, 3xOG 0-0-2 17-2
Atte Ohtamaa 5xMM 1-2-0 47-7, 1xOG 0-0-0 5-0

Petri Vehanen 1-0-0 18 MM-ottelua, Pekka Rinne 0-1-0 20 MM-ottelua
 

Soutukorva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Hieno ketju! Kyllä mieleeni on syöpynyt ikiajoiksi vuosituhannen vaihteen jatkuvat finaalitappiot. 1998, 1999 ja 2001. Ne omat lapsuuden idolit tyhjin katsein vaihtopenkillä vuosi toisensa perään. Suuria tunteita koettiin tuolloin.

Täytyy tunnustaa myös, että vuodelle 1999 ajoittuu ainut hetki kun piti tirauttaa kyyneleet urheilun parissa. Arvaako joku mistä ottelusta on kyse? No tietysti alkulohkon päätösottelu Suomi - Venäjä. Klassinen 2 sekuntia aikaa. Isäni kanssa katsottiin ja väitän hänelläkin silmän kostuneen. Oli se sellainen suoritus. Nykyään on muotia haukkua Mertarantaa, mutta ei ole toista samanlaista tunnelman luojaa kuin hän. Sen osoittaa tuon ottelun loppuhetket.

Onneksi nuita voittoja on alkanut tippumaan Leijonille vuosien saatossa. Ikuisen kakkosen leima alkaa pikkuhiljaa haalistua. Uskallan väittää, että tahti kiihtyy vaan nykyisen sukupolven määrätessä kaukalossa tahdin.
 

Zoidberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi 2019
Olen kuullut väitteen, että ainahan Suomi on puolivälierässä parhaimmillaan kun siltä ei odoteta mitään eli toisin sanoen kun se on altavastaaja. Lähdetäänpä tutkimaan tätä 2010-luvun osalta.

2010 Suomi - Tshekki
- Molemmilla lohkoissa ollut hankalaa, Suomi lähellä joutua karsintasarjaan sekä Tshekki lähellä jäädä pudotuspeleistä pois. Jos olisi pitänyt jompikumpi laittaa ennakkosuosiksi niin Suomi. Tuloksena tappio.

2011 Suomi - Norja
- Suomelta ihan hyvä alku- ja jatkolohko. Norjalta historiansa paras alku- ja jatkolohko. Silti Suomi iso ennakkosuosikki. Alkuvaikeuksien jälkeen Suomi otti selvän voiton.

2012 USA - Suomi
- Yhdysvaltalaiset oli alkulohkossa kylvettäneet Suomea rumin lukemin 5-0. USA oli alkulohkossa hyvä ja Suomi kehnohko. Vaikka Suomella olikin kotiyleisön tuki takana, niin silti Suomella suht rikkinäinen joukkue kisoissa. USA ennakkosuosikki. Tuloksena voitto.

2013 Suomi - Slovakia
- Suomelta hyvä alkulohko vaikka materiaali olikin melko kapea. Suomi oli jo kerran voittanut Slovakian lukemin 2-0, vaikka Slovakia olikin pelissä pelillisesti niskan päällä. Suomi lohkovoittajana ennakkosuosikki otteluun. Tuloksena voitto.

2014 Kanada - Suomi
- Kanada avasi kisat nolosti tappiolla Ranskalle, mutta muuten alkulohko sujui heiltä hyvin voittaen lohkon. Suomella yksi ehjä ottelu alkulohkossa ja loput huonoja otteluita. Vaivoin Sveitsin avulla päästiin jatkoon. Kanada valtavan iso ennakkosuosikki. Tuloksena voitto.

2015 Suomi - Tshekki
- Suomelta hyvä alkulohko häviten vain ensimmäisen ottelunsa ja pelaten neljä nollapeliä putkeen. Tshekiltä keskiverto alkusarja. Suomella pieni matkustusrasitus ja Tshekillä kotiyleisön tuki. Silti Suomi oli pienen pieni ennakkosuosikki mielestäni otteluun. Tuloksena tappio.

2016 Suomi - Tanska
- Suomi voitti puhtaasti jokaisen alkusarjanottelun. Tanska oli toisen lohkon iso yllättäjä voittaen jopa Tshekin. Suomi oli kuitenkin suuri ennakkosuosikki otteluun. Tuloksena voitto.

2017 USA - Suomi
- USAlta loistava alkusarja vaikka hävisikin ensimmäisessä ottelussa Saksalle. Voitti kuitenkin lohkonsa kaataen Ruotsin ja Venäjän. Suomella jälleen todella vaikea alkusarja. USA tässäkin ottelussa iso ennakkosuosikki. Vaikka Suomen joukkue olikin melko rikkinäinen, niin tuloksena voitto.

2018 Suomi - Sveitsi
- Suomelta ihan hyvä alkulohko voittaen lohkonsa, vaikka se hävisikin Tanskalle ja Saksalle. Sveitsille alkulohko oli keskiverto heidän tasolleen häviten Venäjälle, Ruotsille ja Tshekille. Suomi ennakkosuosikki. Tuloksena tappio.

2019 Suomi - Ruotsi
- Suomi oli kyllä pelannut alkulohkon loistavasti, kun taas Ruotsilla oli ollut todella nihkeää. Silti Ruotsi oli 50 NHL-pelaajan kanssa suuri ennakkosuosikki. Tuloksena voitto.

Yhteenveto: Kun Suomi on ollut...
1) Iso ennakkosuosikki: Kaksi voittoa ja nolla tappiota.
2) Ennakkosuosikki: Yksi voitto ja kolme tappiota.
3) Altavastaaja: Yksi voitto ja nolla tappiota.
4) Iso altavastaaja: Kolme voittoa ja nolla tappiota.

Mitä jos seuraavissakin kisoissa hoidettaisiin alkulohko rimaa hipoen, jotta saadaan altavastaajan asema+
 
Viimeksi muokattu:
Marko Anttila - Vain vähän kovempi clutch kuin Logan Couture.

"Hienoa peliä kyllä, mutta et sitten ilmeisesti ole naista (tai miestä) ikinä saanut?? " totesi vihainen Manu-fani Jakke76 Liverpoolin johtaessa 1-0 Manua.
Olisiko joku voinut laittaa linkin, mistä löytyisi suomalaisten kenttäpelaajien YHTEENLASKETUT a-maajoukkue tilastot?
Quanthockey antaa erikseen MM-, olympia- (jne.) kisat, mutta kaikkien aikojen pistepörssiä en löydä.

Googlella löysin IS:n jutun vuodelta 2017:


Mutta päivitettyjä tilastoja en löydä, tilastoihin ei ole IS:n jutussa linkkiä.
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
HIFKi on kova, HIFKi on Stadi! Kohta reppu repee, Mestarit sen tekee. Go!
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy