Jos kyse on vasta maahan tulleesta ihmisestä, yhteiskunnan tarjoamat tulkkipalvelut ovat mielestäni ok, mutta toden totta jos kyse on jo vuosia maassa asuneesta, pitäisi kielitaito olla kehittynyt riittävästi, että asiointi onnistuu suomeksi tai ruotsiksi. (englanniksi)
Kielen oppiminen lisää osallisuutta yhteiskunnasta ja kulttuurista ja vaikka suomi mielletäänkin vaikeaksi kieleksi oppia, on se siitä huolimatta mahdollista oppia aikuisiälläkin. Vaivaa se toki vaatii, mutta tunti-pari päivässä omatoimista opiskelua ei ole mielestäni kohtuuton vaatimus. Työkaluja oppimista varten on tarjolla valtavasti.
En tiedä sitten näkevätkö jotkut asian eri tavalla. Jos muuttaisin itse Italiaan, totta kai pyrkisin oppimaan italian kielen mahdollisimman hyvin. Jos muuttaisin Liettuaan, niin liettuan jne.
Juu, mutta tässä tullaan yksilöllisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Ideaali ei toteudu läheskään kaikilla maahanmuuttajilla. Syitä lienee moniaita. On ihmisiä, jotka eivät opi vieraita kieliä tai ainakaan suomenkaltaista, hyvin eristyneessä asemassa olevaa kieltä.
Itse asiassa, monilta tänne tulevilta ihmisiltä puuttuu koulutustausta tai koulunkäynti on ollut hyvin viitteellistä. Jossakin kyläkoulussa on jotakin opittu. Thaimaasta on paljonkin sellaisia tulijoita, joille ei suomi millään taivu. On oltu kiltisti 15 vuotta kieliopetuksessa ja silti, taito edelleen varsin heikkoa. Toisin sanoen, myös oppimistaidot puuttuvat.
Ja sitten on niitä, jotka ovat aika tiukissa kulttuurisissa siteissä, naiset eritoten. Mies sanoo, että minnekään ei mennä itse, töihinkään ei mennä, vaan hoidetaan lapsia ja ollaan pääosin sisätiloissa. Kontaktia ei saa ottaa edes toisiin naisiin, tai ei ainakaan kantaväestöön. Suomen kielen oppiminen jää tässä aika lailla taka-alalle.
Ja sitten on niitä, miehiä ja naisia, joilla on aika laiska asenne asioihin. Kun maahan ollaan päästy ja luvat saatu, niin sen jälkeen hanskat lentää maahan. Tehdään asiat vain pakosta. Viihdytään omissa porukoissa, ollaan oman kulttuurin piirissä, pärjätään vähäisellä kielitaidolla jossakin siivoustyössä. Tavallaan adaptoidutaan olosuhteisiin, ei olla millään lailla aktiivisia uusien asioiden oppimisen suhteen. Näitähän löytyy jokaisesta kulttuurisesta taustasta.
Joillakin mamuilla on oma tukihenkilönsä tai verkostonsa, joka auttaa sopeutumisessa vähän liikaakin. Eli hoitaa toisen puolesta käytännössä kaiken yhteiskuntaan ja viranomaisiin päin tapahtuvan yhteydenpidon. Tämä ei koske tietenkään kaikkia maahanmuuttajia, osalla on hyvin aktiivinen ote asioihin, kieli tarttuu heti ja pyritään elämässä eteenpäin.
Sosiaaliryhmien välillä lienee eroja. Jos olet korkeakoulutettu, todennäköisesti ymmärrät heti, mitä maahanmuuttajan kannattaa tehdä, varsinkin jos tarkoituksena on olla pitempään Suomessa. On myös työkaluja enemmän sopeutumiseen ja uuden omaksumiseen. Mutta toinen ääripää on kouluttamaton ihminen, jolla suomalaiseen kulttuurin liittyvät taidot ovat vähäisiä. Ihminen myös itse saattaa sulkea itsensä koulusta pois, "koska ei kumminkaan opi mitään". Kieli opitaan työelämässä, jos siellä ollaan ja joissakin töissä pärjätään aika vähäisellä kielitaidolla.
Varmaan kuvaus tuntuu tutulta, koska kuvaus koskee yhtä lailla ns. kantasuomalaisia. Meidänkin joukossamme on paljon niitä, jotka eivät syystä tai toisesta liiemmälti opi uusia asioita. Ei esim. osata mitään muuta kieltä äidinkielen lisäksi. Aika kuluu hyvin yksinkertaisen viihteen parissa yms. Työ on sellaista, että sen oppii kuka tahansa, mutta toisaalta etenemismahdollisuudet ilman lisäkoulutusta ovat olemattomat.