TL;DR: Näen demografian ongelmat kytköksissä muihin Suomea ja länsimaita koskettaviin ongelmiin, josta syystä näen, ettei demografian ongelmia pysty ratkomaan "umpiossa".
Hyvin pitkälti vapaan kilpailun ja markkinatalouden kannattajana kannatan mahdollisimman kevyttä sääntelyä työvoiman liikkuvuuteen valtionrajojen välillä, mutta samalla toivon Suomen pienenä maana toimivan myös aktiivisesti etujensa puolesta ja toimia sitä kohti, että olisimme aidosti houkutteleva maa maahanmuuttajille.
Ymmärrän sen hyvin. Vapaan kilpailun ja markkinatalouden suhteen olen jossain puolivälissä - ymmärrän, miten se toimii ja miksi puolivillaiset ratkaisut ovat puolivillaisia, ja taas toisaalta miksi se ei säännöstelemättömänä johda suurempaan inhimilliseen hyvinvointiin.
Minä ajattelen asiaa vähän sillä tavalla, että jos me pystytään hoitamaan oma pesämme siistiksi, niin se on myös houkutteleva maahanmuuttoa ajatellen. Eli siis toisin sanoen, jos kantaväestö pitää Suomea hyvänä paikkana kasvattaa lapsia ja vanheta, niin myös maahanmuuttaja pitää sitä hyvänä asiana. Tässähän asiassa mulla on sitten asiat aina silloin tällöin ristikkäin monikulttuuri-ihmisten kanssa: minä kun näen asian sillä tavalla, että jos me halutaan pitää maamme houkuttelevana paikkana asua ja vanheta, niin silloin tarvitsemme väkeä, joka pitää tilanteen sellaisena. En jotenkin osaa nähdä sellaista tulevaisuutta kovin houkuttelevana, jossa meillä on maan sisällä "enklaaveja", eräänlainen paluu klaaniyhteiskuntaan (jonka kyvystä tuottaa hyvinvointia jäsenilleen on olemassa esimerkkejä niin nykyaika kuin historia pullollaan).
Muistutan, että puhun ketjun aiheesta eli siis Suomen demografiasta, sen kehityksestä ja siitä, mistä huomisen tekijät saadaan.
Kuten luonnonvarojen käytössä, niin näen, että meidän tulisi tähdätä demografiankin osalta kohti "kestävää kehitystä". Tällä tarkoitan sitä, että vaikka meillä on tarvetta paikata demografian puutteita maahanmuutolla, niin minusta sitä ei kannata ajatella pysyvänä ratkaisuna. Jos sen haluaa ajatella pysyvänä ratkaisuna, niin sitten loppuviimeksi päästään malliin, jossa meillä on kahden kerroksen väkeä: on se väestön osa, joka pystyy vanhenemaan tekemättä lapsia, koska on toinen väestönosa, joka niitä tekee ensimmäistä ryhmää palvelemaan. Pysyvänä ratkaisuna tämä tarkoittaa sitä, että tuo jälkimmäinen väestönosa on pidettävä sellaisissa olosuhteissa (joko täällä Suomessa tai sitten ulkoistettuna johonkin toiseen maahan), että siellä aikuisväestön kuolleisuus on riittävän korkealla syntyvyyteen nähden, jolloin ylijäämä voidaan käyttää jälkimmäisen osan tarpeisiin.
Meillähän on tietysti muitakin vaihtoehtoja paikata demografian vajetta. Voisimme esimerkiksi keskustella vanhustenhoidon ulkoistamista sellaisiin maihin, joissa on korkea syntyvyys, kuten Niger, Mali, Uganda ja Sambia. Meiltä eläkeläiset sinne, sieltä työikäiset tänne. Yllättäen tällainen ratkaisuvaihtoehto ei kuitenkaan saa kovin korkeaa kannatusta.
Myös keskustelu siitä, kuinka syntyvyyttä saataisiin ylemmäs, tuntuu kiinnostavan vain harvoja. Tässä keskustelussa olen tuolla aiemmin esittänyt vähän kieli poskessa sellaista mallia, että siirrytään eläkkeiden määräytymisessä lähemmäs "perinteistä mallia".
Historiassa - ja paikoin nykymaailmassa - lapsia on tehty turvaamaan vanhuuden päivät. Meillä kuitenkin tilanne on eläkejärjestelmässä se, ettei se palkitse lapsien, vaan (työuran aikaisen) BKT:n tekemisestä. Se tarkoittaa sitä, että "Kotiäiti-Kaijan" kaikki aikuisikään ja työelämään päässeet kahdeksan lasta eivät maksa äitinsä "Kaijan" eläkettä, vaan naapurissa asuvan lapsettoman, eläkkeellä olevan "Toimitusjohtaja-Tuijan" monen tuhannen euron kuukausieläkettä. "Kaijan" työtä demografian ylläpitämisessä ei huomioida millään tavalla.
Jos eläkejärjestelmä muutettaisiin sillä tavoin, että eläkkeesi määräytyisi sen mukaan, paljonko lapsesi maksavat palkastaan eläkemaksuja, niin moni asia muuttuisi. Ensinnäkin, vanhemmuudesta palkittaisiin suoraan eläkkeen muodossa. Toisekseen, eläkkeen muodossa palkittaisiin siitä, että huolehdit lapsesi sellaisiin töihin, joissa he pystyvät huolehtimaan eläkkeestäsi: toisin sanoen, käytännössä, lapsesi huolehtivat sinusta, vaikkeivät suoraan, vaan välillisesti.
Demografian ongelmien yhteydessä minusta kannattaa myös huomioida se, että ongelmaa ei minusta kannata millään muotoa pahentaa sillä, että työikäisiä ihmisiä on työvoiman ulkopuolella.
Minä ennustan, että valtiolla tulee olemaan isoja ongelmia pitää huolta työvoiman ulkopuolella olevasta väestöstä ihan eduskunnan ja hallituksen kokoonpanosta riippumatta. Se tullee näkymään siinä, että keppi heiluu koko ajan kovemmin, ja porkkana tulee olemaan pieni ja laiha.
Jos minä olisin työvoiman ulkopuolella, niin suhtautuisin tosi nuivasti sellaisiin ihmisiin, jotka tulevat "osingolle" hatarin perustein. Kun yhä pienenevää kakkua on syömässä yhä useampi ihminen, niin se tulee kaikkein kipeimmin iskemään niihin, joilla ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa. Siksi minä en katsoisi pahasti sellaista, että jollain keinoin yhä suurempi osa pyritään saamaan edes jostain nurkasta kiinni rakentamaan suomalaista hyvinvointia, olivat nämä sitten eläkeläisiä, syrjäytyneitä, nuorisoa, osittain työkyvyttömiä tai ihan mitä tahansa.
Ja sitten viimeinen asia eli rakenteellinen työttömyys. Se alkoi 90-luvulla ja minusta on käynyt ihan päivänselväksi, että kerta kaikkiaan kaikista ihmisistä ei ole sellaisiin tehtäviin, joilla elintasoa saadaan luotua. Se on minusta fakta nyt kun ongelmaa on koetettu 30 vuotta ratkoa kaikissa länsimaissa. Kuten autioituvan maaseudun, automaation luoman murroksen ja demografisen kehityksen suhteen tässä olisi hyvä ottaa jo hiljalleen lusikka käteen ja alkaa miettiä, että miten tämän asian kanssa voidaan elää.
Ei, en usko, että ratkaisuna on kommunismi eli siis kaikille tasapuolisesti kurjuutta. En myöskään usko, että orjuus on ratkaisu, ts. orjuutetaan (veroprosentti 100%) se osa ihmisistä, jotka pystyvät tuottamaan hyvinvointia.
Jotain näppärämpää olisi syytä keksiä. Tähänkään minulla ei ole mitään vakioratkaisua, mutta koska syyt löytyvät yhteiskuntarakenteesta (esim. minimipalkka), niin ratkaisukin varmaan löytyy yhteiskuntarakenteesta. Minimipalkka tarkoittaa siis sitä, että yhteiskunnan säännöllä tehdään työtä kannattamattomaksi - yritys ei löydä asiakasta, joka olisi valmis maksamaan tehdystä työstä niin paljon kuin mitä sen tekeminen yritykselle itselleen maksaa. Suomessa matalapalkkaisemman työn tekemistä tuetaan jo verotuksen progressiivisuudella, mutta sitä ehkä saisi laajentaa.
Muitakin keinoja löytyy, esimerkiksi paljon mainitut muutokset yritysverotuksessa ja sen kaltaisissa asioissa. Minä voisin esimerkiksi pohtia jonkinlaista "automaatioveron" käyttöön ottamista. Automaatiolla tehdään työstä kannattamatonta siksi, kun automaattille ei ole olemassa minimipalkkaa, se ei maksa eläkettä (eikä myöskään nosta eläkettä), se ei maksa työttömyysmaksuja (eikä myöskään nosta työttömyyskorvausta) ja niin edelleen. Ideaalimaailmassa automatisoitu työ on sellaista, jota kenenkään ihmisen ei tarvitsisi tehdä: nyt vain on niin, ettei kaikista ihmisistä ole tekemään sitä työtä, jota ei vielä ole automatisoitu.
Tarvitsemme siis eräänlaista lainsäädännöllistä vipuvartta, sekä monesti esiin nostamaani tervetulokulttuuria.
Uskon, että tervetulokulttuuri on olemassa, jos maahan tulee väkeä rakentamaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Sen sijaan nykytilanteessa kantaväestössäkin on jo paljon sellaisia, joiden tulevaisuudennäkymät ovat heikkoja: näköalattomia ihmisiä. Uskon, että heistä saadaan vieraanvaraisempia sillä, että heillä on elämässään näkymiä tulevaisuuteen. Uskon myös, että maahanmuuttajiakin kiinnostaa sellainen paikka, jossa on tarjolla tulevaisuudennäkymiä niin heille kuin kantaväestöllekin.
Uskon siis vakaasti tällaiseen ajatukseen: jos haluat ihmisen jakavan keskiluokkaisia arvoja, sinun pitää tehdä ihmisestä keskiluokkainen. Jos haluat ihmiselle akateemisen keskiluokkaisen arvot, sinun pitää tehdä hänestä sekä akateeminen että keskiluokkainen.
Perheenyhdistäminen on edelleen mielestäni vaikeaa ja omasta mielestäni ydinperhe (puoliso ja mahdolliset lapset) olisi työntekijän syytä saada maahamme mahdollisimman vähällä byrokratialla. Sillä on myös demografisesti myönteinen vaikutus, mikäli erityisesti lapset saadaan juurtumaan Suomeen.
Jos maahanmuuttajista saadaan tehtyä suomalaisia, niin kyllä he tänne sitten ovat juurtuneet.
Toisaalta juurtunut maahanmuuttaja hänkin vanhenee ja aikanaan siirtyy eläkkeelle, jolloin hänestä tulee ratkaisun sijaan ongelma, ellei demografia ole ajan saatossa muuttunut. Mitä juurtuneempi maahanmuuttaja, sitä enemmän kantasuomalaisten ongelmien voisi odottaa koskevan häntä ja hänen lapsiaan.
Yhteenveto: Näen siis demografian muutoksen yhtenä osana länsimaita koskettavista ongelmista. Näillä ongelmilla on useita erilaisia ilmenemismuotoja. Näen, että jos demografiaa halutaan vahvistaa, sitä olisi vahvistettava useista suunnista: yksittäiset ratkaisut näen enemmän tilapäiskeinona, jotka saattavat lämmittää hetken, mutteivät välttämättä kovin kauaa (tai sitten poikivat lisäongelmia ratkottavaksi).