Suomen demografinen nykytila ja tulevaisuus – mistä huomisen tekijät?

[Ollakseni]

Oliko tilastoissa mainittu ihmisten ikää?

Aika paljon 60-luvun alkupuolella syntyneitä lähti norjaan töihin ja alkavat olemaan eläkeläisiä nykyään niin tulevat helposti takaisin suomeen eläkepäiville. Toisaaltahan tämä on hyväkin, heidän eläkkeensä ovat keskimäärin parempia kuin mediaanitulot suomessa.

Maksaako heille eläkkeen sitten Suomi vai Norja?

 

[Redimor]

Maksaako heille eläkkeen sitten Suomi vai Norja?

Sieltä maasta se eläke tulee missä se on tienattu. Jos hoitaa homman huonosti niin joutuu kaksinkertaisen veron piiriin, mutta se on helppo järjestellä jos haluaa.

 

[Ann Arbor]

Henna Tuure muutti maalle lasten turvallisuuden takia, mutta katuu sitä nyt

Maallemuuton ympärillä ollut innostus on laantunut, ja osa muuttaa takaisin kaupunkeihin.

yle.fi

Vaikka maalle muuttaminen nouseekin aina silloin tällöin otsikoihin, ei vuosikymmenten megatrendi eli kaupungistuminen ole Suomessakaan vielä päättynyt.

Maallemuuton buumi on nyt taittunut ja nyt on niin sanotusti palattu takaisin vanhaan. Tilastokeskuksen mukaan suurten kaupunkien muuttovoitot ovat korkeammalla kuin 30 vuoteen ensisijaisesti lisääntyneen maahanmuuton ansiosta. Monessa kunnassa uusia asukkaita on tullut Ukrainasta.

Mielenkiintoista nähdä, miten tilanne tulee kehittymään, mitä tulee maamme sisäiseen väestön painopisteeseen. Voisi kuvitella maahanmuuttoon suhtauduttavan juuri väestökadosta johtuen poikkeuksellisena mahdollisuutena, vaikka autioituvilla seuduilla heillä on samat haasteet, kuin Suomessa syntyneillä.

 

[Ann Arbor]

Helsinki | Helsingin väkiluku ylittää 700 000 jo vuonna 2027

Helsingin väkiluku kasvaa ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä lähes 60 000 ihmisellä.

www.hs.fi

Vaikka suomalainen maaseutu autioituu kovaa kyytiä ja Tampere-ilmiö on noteerattu valtakunnallisesti, Helsingillä menee taas lujaa stagnanttien koronavuosien jälkeen.

Vaikka Helsingillä omat tunnetut haasteensa ja puutteensa onkin, näen elinvoimaisen ja kilpailukykyisen pääkaupungin olevan koko maan etu. Tukholma, Hampuri, Amsterdam, Oslo, Kööpenhamina, Praha, Dublin... Näiden ja muiden keskisuurten eurooppalaisten metropolialueiden kanssa Helsinki ennen kaikkea kilpailee.

 

[Ann Arbor]

Muut Pohjoismaat ja Saksa tunnutaan yleisesti mieltävän Suomen merkittävimmiksi kilpailijoiksi, mitä tulee niin maahanmuuttajien houkutteluun, kuin moneen muuhunkin asiaan, mutta ainakin itse näen yhtäältä Irlanninkin sellaiseksi, vaikka etäisyyttä maidemme välillä on n. 2000 kilometriä. Vaikka Brexit maalle onkin ollut haaste, uskoisin pitkässä juoksussa maan myös hyötyvän asemastaan osana Euroopan Unionia, nyt kun Britannia ei jäsen enää ole, mitä tulee esimerkiksi investointeihin ja myös siitä, että tällä hetkellä maa on ainoa de jure englanninkielinen EU-maa.

Demografisesti Irlannilla menee myös vahvasti. Syntyvyys (Viime vuonna 1,70.) ylittää edelleen kuolleisuuden n. 20 000:lla vuosittain, mistä kiitos merkittävältä osin vuosikymmeniä jatkuneelle laajan mittakaavan maahanmuutolle. Trendi on jatkunut myös tänä vuonna.

Immigration rose significantly in 2022-23, but emigration grew too

Covid-19 recovery, labour shortages and the Russian invasion of Ukraine were all factors

www.irishtimes.com

Vaikka Irlannin asema kelttitiikerinä lieneekin tällä hetkellä pitkälti uinuva, on Suomen syytä muistaa, että Euroopan tasolla kilpailijoita riittää.

 

[Ann Arbor]

Sieltä maasta se eläke tulee missä se on tienattu. Jos hoitaa homman huonosti niin joutuu kaksinkertaisen veron piiriin, mutta se on helppo järjestellä jos haluaa.

Suomessahan on toden totta suurehko joukko ikäihmisiä, joille työeläkettä tulee tilille ennen kaikkea Ruotsista. Sikälihän tulevaisuudessa en ihmettelisi, vaikka monet 1990-luvulta alkaen Suomeen esimerkiksi Virosta töihin muuttaneet palaisivat vanhaan kotimaahansa eläkepäiviä viettämään ja tällöin heidän ostovoimastaan hyötyy ennen kaikkea Viro.

 

[Ann Arbor]

Maailman onnellisimman maan paras kaupunki

Jordanialainen Nuha Hamdan rakastui Joensuuhun, vaikka Helsingissäkin on käyty. - Joensuu on kodikas kaupunki, jossa on kaikkea, mutta välimatkat eivät ole pitkiä.

www.joensuunuutiset.fi

Vaikka Joensuusta en en paljoa osaakaan sanoa (pari-kolme kertaa lyhyesti käynyt), mukava silti nähdä tämänkaltaisia juttuja Suomeen tyytyväisistä maahanmuuttajista kaiken negaation keskellä.

Jordanialainen Nuha Hamdan rakastui Joensuuhun, vaikka Helsingissäkin on käyty. –Joensuu on kodikas kaupunki, jossa on kaikkea, mutta välimatkat eivät ole pitkiä.

Ohjelmistoinsinööriksi Jordaniassa valmistunut Nuha Hamdan, 23, halusi muuttaa Suomeen koska tämä on kuulemma maailman onnellisin maa.

Nordealla koodarina toimiva Nuha on muutti Joensuuhun alle puoli vuotta sitten. Hän saapui Joensuuhun, kun kevät oli parhaimmillaan ja Suomen luonto näytti parastaan.

–Olen aina halunnut asua ulkomailla, ja Suomessa on puhdas luonto. Hain useita työpaikkoja ja pääsin Nordealle, taustoittaa Nuha saapumistaan.

Nuha ylistää Joensuuta kaupunkina. Hän on käynyt pari kertaa myös Helsingissä, mutta Joensuu on vienyt hänen sydämensä.

–Täällä vuodenajan vaihtelut ovat selkeitä, on kesä, syksy ja talvi, jota odotan innolla, Nuha hehkuttaa.

Vaikka monesti tunnummekin keksimään syitä (itsekin tähän sortunut), miksi Suomeen kukaan ei haluaisi muuttaa, tässäkin jutussa käy ilmi asioita, mitä moni maahanmuuttaja arvostaa.

 

[Ann Arbor]

Suomen toimia maahanmuuttajien houkuttelemiseksi voisi verrata talon maalaukseen liian pienellä pensselillä. Vaikka asialla olisi kokenut maalarimestari ja maali laadukasta tikkurilalaista, ei hommasta tule oikein mitään jos työvälineenä on vesivärisivellin.

Samalla tavalla Suomella kyllä riittää hyviä asioita markkinoitavaksi, mutta kansainvälinen profiilimme on pieni ja itsemme potentiaalisena maahanmuuttokohteena esittely suorastaan olematon. Huomioiden, että olemme maailman kolmanneksi iäkkäin kansa ja suhdanteesta huolimatta työvoimapulamme on laaja-alainen, asian tulisi olla päin vastoin.

 

[Redimor]

Suomen toimia maahanmuuttajien houkuttelemiseksi voisi verrata talon maalaukseen liian pienellä pensselillä. Vaikka asialla olisi kokenut maalarimestari ja maali laadukasta tikkurilalaista, ei hommasta tule oikein mitään jos työvälineenä on vesivärisivellin.

Samalla tavalla Suomella kyllä riittää hyviä asioita markkinoitavaksi, mutta kansainvälinen profiilimme on pieni ja itsemme potentiaalisena maahanmuuttokohteena esittely suorastaan olematon. Huomioiden, että olemme maailman kolmanneksi iäkkäin kansa ja suhdanteesta huolimatta työvoimapulamme on laaja-alainen, asian tulisi olla päin vastoin.

Vähän laajennan tätä ajatusta.

Ongelma tämän maan näkyvyydessä on kansan pienimielisyys.

Tämä nähdään kaikessa missä on pienikään mahdollisuus menestymiselle, suomalainen lopettaa kesken omaan tyytyväisyyteensä. Täällä ei riitä halua ja intohimoa olla paras, täällä riittää kun asiat on hyvin ja se erottaa meidät mediaseksittömänä paikkana monista muista.

Hyviä esimerkkejä on nokia joka kuihtui omaan pienuuteensa kun olisi pitänyt laittaa isompaa vaihdetta silmään niin jäätiin näpsyttelemään jotain olematonta. Jarrutettiin sisäistä kehitystä ja oltiin tyytyväisiä.
Toisena löytyy meidän cleantech, joka jossain vaiheessa (ehkä vieläkin jollain alueilla) oli/on maailman huippua. No vietiinkö ja markkinointiinko tätä muualle? Ei, koska on niin kiva kylpeä omassa tyytyväisyydessään ja riistää reilun viiden miljoonan asiakaspohjalta pennejä. Maailmalla pelkona olisi isommat tuotot ja suuremmat haasteet.
Kolmantena - tuhantena löytyy samanlaisia esimerkkejä meidän näpräämisestä. Kun joku keksii hienon konseptin niin ulkomailta tullut miljoona riittää myymään sen pois.

Tämä kansa ja sen "johtajat" (jotka eivät osaa edes johtaa) ansaitsevat juurikin tilanteen missä olemme. Emme houkuttele fiksuja ihmisiä, emmekä pääse tästä alemmuuskompleksista yhtään mihinkään.

Ydin on että olemme lammaslauma joka kukkoilee keskenään, mutta heti kun ulkopuolelta joku tulee sanomaan niin olemme kumartamassa.

 

[Ann Arbor]

@Redimor Ajatuksia herättävä viesti, mistä olen kyllä samaa mieltä.

Vaikka Suomi onkin 5,6 miljoonan asukkaan maa, ei meidän toden totta tulisi tyytyä pienen mittakaavan toimintaan, vaan huomioiden taloutemme vientivetoisuuden, meidän toden totta tulisi uskaltaa tehdä isosti ja visioida rohkeasti. -Tämä on jotain, missä niin Ruotsi, Norja ja Tanska tuntuvat olevan meitä edellä.

 

[Ann Arbor]

Tietyllä tapaa uskaltamattomuus visioida ja tehdä isosti näkyy mielestäni myös maahanmuuttopolitiikassamme. Itse haluaisin nähdä EU:n harvimmin asutun ja toiseksi iäkkäimmän maan suhtautuvan laajan skaalan maahanmuuton mahdollisuuksiin rohkeasti, toki samalla realiteetit tiedostaen.

Jo infrastruktuurin ja kansallisen koheesion kannalta, Suomi ei voi ottaa vastaan saman verran maahanmuuttajia, mitä esimerkiksi Kanada, mutta naapurimaamme Norja on hyvä esimerkki, miten maahanmuutto on onnistunut kasvattamaan maan globaalia preesensiä ja maan sisäistä elinvoimaa.

Etnistä segregaatiota ja puolitiehen jäävää integraatiota en halua Suomeen, mutta monen maan esimerkit osoittavat, ettei maahanmuuttajien määrä itsessään tarkoita automaattisesti ongelmia, mikäli tulijat ovat valmiita integroitumaan ja antamaan oman panoksensa yhteiskunnan rakentamiseksi. Tällaista maahanmuuttoa ei tulisi pyrkiä rajoittamaan, vaan edistämään.

 

[Ann Arbor]

Hyvinvointi-Suomen kohtalo on työperäisen maahanmuuton varassa

Suomessa tehtiin väestöhistoriaa, kun maahanmuuttajien määrä ylitti ensimmäisen kerran täällä syntyneiden lasten määrän. Ilman työperäistä maahanmuuttoa ei ole hyvinvointivaltiota.

www.lapinkansa.fi

Lapin Kansalta tänään puhutteleva pääkirjoitus. Riittävä työperäinen maahanmuutto ja tulijoiden onnistunut kotiutuminen on kohtalonkysymys sille hyvinvointi-Suomelle, minä me sen olemme oppineet tuntemaan.

Työperäinen maahanmuutto paikkaa heikon syntyvyyden jo pitkään kurittamia lasten, nuorten ja työikäisten aikuisten ikäluokkia. Parhaassa tapauksessa väestömme määrä ei käännykään ennustettuun laskuun 2030-luvulla, eikä työikäisten määrä vähene, vaan huoltosuhdeongelma korjaantuu ja työmarkkinoille riittää työvoimaa.

Se olisi loistouutinen myös kroonisesta velkaantumisesta kärsivälle valtiotaloudelle.

Jos näin käy, käänteestä ei ole kiittäminen Orpon hallitusta. Sen tavoitteisiin ei kuulu maahanmuuton – ei edes työperäisen – edistäminen, pikemminkin päinvastoin. Tässä tapauksessa hallituksen epäonnistuminen olisi Suomen onni.

Nähtäväksi jää, mitä tulevina vuosina tapahtuu. Toivon mukaan hallituksen nihkeästä asenteesta huolimatta, vuosien 2022 ja 2023 trendi jatkuisi.

 

[Redimor]

Etnistä segregaatiota ja puolitiehen jäävää integraatiota en halua Suomeen, mutta monen maan esimerkit osoittavat, ettei maahanmuuttajien määrä itsessään tarkoita automaattisesti ongelmia, mikäli tulijat ovat valmiita integroitumaan ja antamaan oman panoksensa yhteiskunnan rakentamiseksi. Tällaista maahanmuuttoa ei tulisi pyrkiä rajoittamaan, vaan edistämään.

Tämä se taitaa tällä hetkellä olla ruotsin ongelma että on otettu niin sanotusti kaikki vaikka olisi pitänyt vähän katsoa laadullisesti. Samaa ongelmaa tahtoo nyt esiintyä meilläkin.

Itse olen edelleen sitä mieltä että kansallinen identiteetti meillä on hukassa. Ylpeys omasta tekemisestä ja itsemme kehittäminen eteenpäin puuttuvat. Poljemme paikallaan, kiukuttelemme keskenään ja syyttelemme katsomatta peiliin.

Jotenkin tuntuu että koko 1918 jätettiin hautumaan ja nyt sitä samaa ajattelua vain kaivetaan taas esiin.

Toisaalta, eihän meidän johtajamme arkadialla edistä meidän yhteinäisyyttä. Koko ajan henki on yksilöllisyys, mutta siinä unohdetaan jatkuvasti se kuinka pitäisi pystyä tekemään yhdessä. Yhteisö kuitenkin on yksilöidensä summa ja tällä hetkellä tunnutaan unohtavan että kuulutaan yhteisöön nimeltä Suomi.

 

[hege]

Nyt joulua ennen oli meillä kylässä vanhimman lapsen lukioluokkakavereita (käyvät ihan hyvätasoisen yksityislukiota) ja vähän tuli kyseltyä tulevaisuuden jatko-opiskelukuvioista ja yleisemminkin ajatuksista tulevaisuuden suhteen.
Lopputulema oli, että monella oli selvät ajatukset lähteä joko opiskelemaan ulkomaille tai ainakin vaihtoon ja toinen asia mikä korostui oli se että tulevaisuuden mahdollisuudet nähtiin parempina jos opintojen jälkeen työllistyisi ulkomaille (koska ansaitsee paremmin, vaihtoehtoja olisi enemmän, maailma mielenkiintoisempi yms.) eli meillä voi olla myös haasteita pitää omaakin nuorioa täällä vaikka todellisuudessa on tietysti iso ero ulkomailla asumisesta haaveilun ja sen toteuttamisen välillä.

 

[Tadu]

Nyt joulua ennen oli meillä kylässä vanhimman lapsen lukioluokkakavereita (käyvät ihan hyvätasoisen yksityislukiota) ja vähän tuli kyseltyä tulevaisuuden jatko-opiskelukuvioista ja yleisemminkin ajatuksista tulevaisuuden suhteen.
Lopputulema oli, että monella oli selvät ajatukset lähteä joko opiskelemaan ulkomaille tai ainakin vaihtoon ja toinen asia mikä korostui oli se että tulevaisuuden mahdollisuudet nähtiin parempina jos opintojen jälkeen työllistyisi ulkomaille (koska ansaitsee paremmin, vaihtoehtoja olisi enemmän, maailma mielenkiintoisempi yms.) eli meillä voi olla myös haasteita pitää omaakin nuorioa täällä vaikka todellisuudessa on tietysti iso ero ulkomailla asumisesta haaveilun ja sen toteuttamisen välillä.

Tämähän on jo todellisuutta. Suomesta muuttaa pois enemmän koulutettuja kuin tänne muuttaa tilalle.

 

[Ann Arbor]

Vaikka työperäinen maahanmuutto pysyisi kasvu-uralla jatkossakin, se ei auttaisi läheskään kaikkia kuntia, joista monessa peli on jo pelattu. Alueellinen eriytyminen jatkuu ja syvenee, sillä myönteinen väestökehitys kohdistuu suurimpiin kaupunkeihin ja muihin kasvukeskuksiin. Muualla Suomessa väestö vähenee ja vanhenee edelleen. Yhä useammassa pitäjässä ollaan pian perimmäisen kysymyksen äärellä – mihin tarvitaan kuntaa, joka on menettänyt sekä veto- että pitovoimansa pysyvästi?

Vielä lainaus kirjoituksesta. Sikälihän en ole "Koko Suomi asuttuna, hinnalla millä hyvänsä"-ihmisiä, vaan näen väestön keskittymisessä monia hyviäkin puolia, mutta yhtäältä olisi hienoa nähdä jossain muuttotappiokunnassa rohkeaa lähestymiskulmaa maahanmuuttoon.

 

[Ann Arbor]

Nyt joulua ennen oli meillä kylässä vanhimman lapsen lukioluokkakavereita (käyvät ihan hyvätasoisen yksityislukiota) ja vähän tuli kyseltyä tulevaisuuden jatko-opiskelukuvioista ja yleisemminkin ajatuksista tulevaisuuden suhteen.
Lopputulema oli, että monella oli selvät ajatukset lähteä joko opiskelemaan ulkomaille tai ainakin vaihtoon ja toinen asia mikä korostui oli se että tulevaisuuden mahdollisuudet nähtiin parempina jos opintojen jälkeen työllistyisi ulkomaille (koska ansaitsee paremmin, vaihtoehtoja olisi enemmän, maailma mielenkiintoisempi yms.) eli meillä voi olla myös haasteita pitää omaakin nuorioa täällä vaikka todellisuudessa on tietysti iso ero ulkomailla asumisesta haaveilun ja sen toteuttamisen välillä.

Tämä on monisyinen asia. Luonnollisesti en näe toivottavana, että ulkomaille muuttamista harkitsevia aletaan ylen määrin toppuuttelemaan, saati valtiovallan toimesta asettamaan jotain rajoituksia maastamuutolle.
Tietyllä tapaa tuo ulkomaista haaveilun voisin olettaa kuuluvan myös kyseiseen ikään. Itsekin juuri 17-20-vuotiaana olin pakkaamassa laukkujani Kanadaan, tai vähintään Saksaan, mutta lopulta kuitenkin jäin ja nyt isänmaallisena ihmisenä tiedostan, että kaltaisiani +35 viikkotunnin ihmisiä ei Suomessa todellakaan ole liikaa.

Se että ikänsä Suomessa (tai jossain toisessa maassa) asunut on kiinnostunut elämästä muualla on ihan ymmärrettävää, mutta toden totta Suomen pitäisi kyetä tarjoamaan kilpailukykyinen vaihtoehto. Toki jos haaveena on elää yli kymmenen miljoonan asukkaan megakaupungissa, tai lämpimämmässä ilmastossa, ei Suomi pysty vastaamaan pyyntöön. Lisäksi 5,6 miljoonan asukkaan maassa luonnollisesti tapahtumia ja yhtä lailla työmahdollisuuksia on vähemmän, kuin yli kymmenen kertaa suuremmissa maissa.

 

[Ann Arbor]

Tämä se taitaa tällä hetkellä olla ruotsin ongelma että on otettu niin sanotusti kaikki vaikka olisi pitänyt vähän katsoa laadullisesti. Samaa ongelmaa tahtoo nyt esiintyä meilläkin.

Itse olen edelleen sitä mieltä että kansallinen identiteetti meillä on hukassa. Ylpeys omasta tekemisestä ja itsemme kehittäminen eteenpäin puuttuvat. Poljemme paikallaan, kiukuttelemme keskenään ja syyttelemme katsomatta peiliin.

Jotenkin tuntuu että koko 1918 jätettiin hautumaan ja nyt sitä samaa ajattelua vain kaivetaan taas esiin.

Toisaalta, eihän meidän johtajamme arkadialla edistä meidän yhteinäisyyttä. Koko ajan henki on yksilöllisyys, mutta siinä unohdetaan jatkuvasti se kuinka pitäisi pystyä tekemään yhdessä. Yhteisö kuitenkin on yksilöidensä summa ja tällä hetkellä tunnutaan unohtavan että kuulutaan yhteisöön nimeltä Suomi.

Ruotsissa merkittävin ongelma on suhteellisesti erittäin suuri määrä humanitääristä maahanmuuttoa maista, joista tulijoilla integroituminen länsimaalaiseen yhteiskuntaan on keskimäärin haasteellisempaa. Tämän päälle segregaatiota ruokkivat miljoonaohjelman lähiöt, sekä liian pitkään jatkunut ongelmilta silmien ummistaminen. (Nythän siihen on tullut täysmuutos.)

Yhtäältä maahanmuutto, ennen kaikkea työperäinen maahanmuutto on hyödyttänyt ja hyödyttää ruotsalaista yhteiskuntaa edelleen. Toisen maailmansodan jälkeen maahan saapuneet eurooppalaisten siirtotyöläisten (joista suomalaiset suurin yksittäinen kansallisuus.) jälkeläiset ovat käytännössä täysin ruotsalaistuneita ja lieneekö moni tietoinen täällä, että Ruotsissa asuu myös merkittävä Latinalaisesta Amerikasta taustansa omaava väestö, ketkä yhtä lailla ovat hyvin integroituneita, toistasataa tuhatta puolaista jne. Vaikka yhtä lailla seuraan Ruotsin tapahtumia huolestuneena, ei maahanmuutto tarkoita sielläkään pelkkiä räjähdyksiä ja jengirikollisuutta.

Vaikka monessa asiassa Suomi eroaa Ruotsista edukseen, toivoisin jatkuvan märehtimisen sijaan edes hivenen sikäläistä rakentavaa keskustelukulttuuria myös tänne. Elämme tunnetusti haastavia aikoja, mutta nyreän pessimismin sijaan, tai edes sen ohelle haluaisin myös rohkeaa visiointia huomisesta ja koko kansan käärivän hihansa paremman huomisen saavuttamiseksi.

 

[Redimor]

Vaikka monessa asiassa Suomi eroaa Ruotsista edukseen, toivoisin jatkuvan märehtimisen sijaan edes hivenen sikäläistä rakentavaa keskustelukulttuuria myös tänne. Elämme tunnetusti haastavia aikoja, mutta nyreän pessimismin sijaan, tai edes sen ohelle haluaisin myös rohkeaa visiointia huomisesta ja koko kansan käärivän hihansa paremman huomisen saavuttamiseksi.

Helppo visio:

- poliittisten järjestöjen ja niiden eturyhmien tukemisesta 6 miljardia euroa pois
- em. säästyneellä rahalla 1000 euron kansalaispalkka jokaiselle jolla on kansalaisuus
- tuloverotus puolitetaan ja yritysverotus viron tasolle samoilla ehdoilla
- perusopetuksen suunnitelman laatii käytönnön työtä tekevät ihmiset, ei teoreetikot
- koulutusjärjestelmä rukataan niin että kouluttamista tapahtuu työhön, ei työttömäksi

Pelkästään näillä päätöksillä saataisiin pohja kansan elämiselle huomattavasti paremmaksi. Keinot on olemassa, tahto ei.

Oikeita töitä (ei pätkää, ei viittä eri työpaikkaa yms.) ihmisille oikealla palkalla, joka mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelemisen.

Näillä muutoksilla tämä maa muuttuisi yhdessä yössä fiksuja ihmisiä puoleensa vetäväksi kehityksen keskukseksi missä väestö viihtyy.

 

[wilco]

Helppo visio:

- perusopetuksen suunnitelman laatii käytönnön työtä tekevät ihmiset, ei teoreetikot

Keitä ovat henkilöt, jotka sen ovat nyt laatineet ja keitä sitten siihen työryhmään otettaisiin, joka uuden laatii?

Että silleen...

 

[Redimor]

Keitä ovat henkilöt, jotka sen ovat nyt laatineet ja keitä sitten siihen työryhmään otettaisiin, joka uuden laatii?

Että silleen...

No jos nykyisen opetussuunnitelman ja siihen liittyvät lisätoimet arvostellaan huonoiksi kentällä niin tuskin niitä on silloin kenttä suunnitellut.

 

[Ann Arbor]

Helppo visio:

- poliittisten järjestöjen ja niiden eturyhmien tukemisesta 6 miljardia euroa pois
- em. säästyneellä rahalla 1000 euron kansalaispalkka jokaiselle jolla on kansalaisuus
- tuloverotus puolitetaan ja yritysverotus viron tasolle samoilla ehdoilla
- perusopetuksen suunnitelman laatii käytönnön työtä tekevät ihmiset, ei teoreetikot
- koulutusjärjestelmä rukataan niin että kouluttamista tapahtuu työhön, ei työttömäksi

Pelkästään näillä päätöksillä saataisiin pohja kansan elämiselle huomattavasti paremmaksi. Keinot on olemassa, tahto ei.

Oikeita töitä (ei pätkää, ei viittä eri työpaikkaa yms.) ihmisille oikealla palkalla, joka mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelemisen.

Näillä muutoksilla tämä maa muuttuisi yhdessä yössä fiksuja ihmisiä puoleensa vetäväksi kehityksen keskukseksi missä väestö viihtyy.

Näitä rohkeitakin yhteiskunnallisia uudistuksia pyörittelen päässäni jatkuvasti, yhden miehen ajatushautomossani.

Sikälihän kehys ja kivijalka maamme menestyksen kannalta ei ole mielestäni edelleenkään toivoton, vaikka geopoliittinen sijaintimme meistä riippumattoman haasteen aiheuttaakin.

Vaikka arvoliberaali kansa olemmekin, monessa suhteessa Suomi on, tai Suomesta on tullut varsin konservatiivinen maa yhteiskunnallisten uudistusten suhteen.

 

[wilco]

No jos nykyisen opetussuunnitelman ja siihen liittyvät lisätoimet arvostellaan huonoiksi kentällä niin tuskin niitä on silloin kenttä suunnitellut.

Silläpä olisikin kiva tietää tekijöiden taustat. Ja ne ketkä mielestäsi tekisivät asian paremmin. Tuo "kenttä" on hieman epämääräinen kuvaus.

Että silleen...

 

[Redimor]

Silläpä olisikin kiva tietää tekijöiden taustat. Ja ne ketkä mielestäsi tekisivät asian paremmin. Tuo "kenttä" on hieman epämääräinen kuvaus.

Että silleen...

Tuttavapiirin kokemuksesta tässä nyt osaa vain sanoa. Heillä on reilun 30 koulun kokemus ympäri suomea, mutta yleinen viesti on se ajan hukkaaminen monenlaisiin projekteihin sekä jatkuvaan suunnitteluun mikä harvoin jos koskaan siirretään käytäntöön. Sen lisäksi nämä koulukohtaiset säännöt mitä perustellaan aina ylempää tulevilla ohjeilla.

Harmittaa sinänsä kun tietää että ihmiset haluaisivat tehdä työnsä hyvin, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta. No, ehkäpä joskus vielä.

 

[Redimor]

Vaikka arvoliberaali kansa olemmekin, monessa suhteessa Suomi on, tai Suomesta on tullut varsin konservatiivinen maa yhteiskunnallisten uudistusten suhteen.

Välillä tulee olo että olemme liberaali ja kehitysmyönteinen vain sen kehittämisen takia, emme sen mitä oikealla kehityksellä voisi saada aikaan. Tulee mieleen että viedäänkö liikaa sitä oikeaa elämää sinne akateemiseen teoriaan ja unohdetaan ihminen keskiöstä. Toisaalta, ahneuskin on tänä päivänä aika hyvä mittari selvittämään tarkoitusperiä.