En tiedä tarkemmin, miten nämä kouluhommat on nykyään järjestetty, mutta maalaisjärjellä ajateltuna lukion ja huippu-urheilun yhteensovittaminen on kyllä hankalaa. Tero Lehterä kommentoi alle 20-vuotiaiden MM-kisojen yhteydessä tätä, että meillä ollaan paljon jäljessä Ruotsia koulun ja jääkiekon yhteensovittamisessa.
Lukio on Suomessa ympärivuorokautista duunia. Normaalilla ohjelmalla ja ilman mitään erikoisräätälöintejä harrastuksen suhteen, millainen tahansa harrastaminen tulee jo hankalaksi, kun poliittinen osasto on laskenut, että lukiolainen ehtii käydessään lukiota läpi kolmessa vuodessa, nukkumaan kuusi tuntia vuorokaudessa koulutöiden suorittamisen jälkeen. Siinä ei vapaa-aikaa harrastuksiin jää, ellei ole valmis lohkaisemaan sitä niistä kuuden tunnin yöunistaan.
Jotkut huippujääkiekkoilijat ovat käyneet lukion kolmessa vuodessa läpi ja se on kyllä mielestäni aika kova suoritus, mutta varmasti pois jääkiekolta.
Eiköhän se Lukion sovittaminen harrastuksiin ole juuri sitä että Lukion voi vaikka suorittaa neljässä vuodessa, ja totta kai huippu-urheilijaksi pyrkivän ei välttämättä kannata lukea lääkiskomboa (pitkää matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa) jos tavoite on siis selkästi elättää itsensä urheilijana.
Itsehän olen tällä hetkellä lukiossa (ei edes urheilulukio, mutta lukio jossa on opiskellut parikin kansainvälisen tason kiekonliikuttajaa), ja harrastan jalkapalloa aktiivisesti seuratasolla 3-5 kertaa viikossa. Aikaisemmin olen myös osallistunut lukioni järjestämiin aamutreeneihin. Niitä järjestetään muuten minun lukiossani (suuri PK-seudun lukio) monessa eri lajissa, mukaan lukien jalkapallo, jääkiekko, salibandy ja kestävyysurheilu. Nämä ovat siis kaksi aamua viikossa, ja niillä saa suoritettua kursseja yhdestä kahdeksaan kappaletta lukion aikana. Niille joille suomalainen lukiojärjestelmä ei ole tuttu, niin lukiossa on suoritettava 75 kurssia, joista 47-51 (riippuen siitä ottaako pitkän vai lyhyen matematiikan) on kaikille pakollisia. Näistä pakollisista saa kahdeksan pois jos on päässyt erikoistehtävän saaneen lukion erikoislinjalle (esim. urheilulinja, musiikkilinja, jne.), josta tosin yleensä seuraa lisää pakollisia kursseja omasta erikoistumisesta. Tämä kaikki siis nykyisen opetussuunnitelman mukaan, saa nähdä mitä seuraava tuo tullessaan.
Ja tuo on puuta heinää että tavalliselle lukiolaiselle ei
kouluhommien vuoksi jäisi aikaa nukkua kuin kuusi tuntia. Kotiläksyjen suoritusaika ja määrä riippuu niin oppilaasta kuin opettajastakin, ja kaikilla on omat tottumukset ja tavoitteet. Itse käytän kouluhommiin erittäin vähän aikaa koulun ulkopuolella, ja saan vietettyä ilman suuria vaikeuksia vielä 7-9 tunnin yöunet lähes joka päivä. Keskiarvo on pysynyt koko lukion ajan siinä 8,5 yläpuolella, ja lääkiskomboa ollaan lukemassa. Tämä on totta kai erittäin yksilöllistä että miten helposti koulussa pärjää, ja jos viikolle ottaisi vielä ne pari ylimääräistä treeniä/peliä mukaan, niin aikataulu tiukentuisi selvästi. Siitä huolimatta, jos lukion on valinnut oikein (joskus se voi edellyttää kotoa pois muuttamista) ja tavoitteet ovat sopivat niin koulun kuin urheilunkin osalta, niin kyllähän sitä saa lakin päähän urheilunkin ohella, ilman että kumpikaan kärsii liikaa.
Siitä miten asia on hoidettu länsinaapurissa, ei minulla ole tietoa.
Olen vahvasti sitä mieltä että jokaisen huippu-urheilijaksi pyrkivänkin olisi hyvä suorittaa joko ammatillinen tai ylioppilastutkinto, koska koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja kyllä se on silti kova suoritus että pystyy suorittamaan lukion kolmessa vuodessa hyvillä arvosanoilla ja päästä sen jälkeen pelaamaan kiekkoa maailman kovimpaan liigaan. Mielestäni vaativampi juttu Granlundilta kuin se ilmaveivi.
TL;DR Mielestäni suomalainen toisen asteen koulutus ei ole syy siihen miksi juniorimme ovat fysiikassa muiden maiden huippuja jäljessä, vaan syitä on etsittävä muualta. Saa kysyä jos jokin jäi askarruttamaan tai asiasta on erilaisia mielipiteitä.