Suomalaisten huippujuniorien fyysiset ominaisuudet rapakunnossa?

[lennu1]

En tiedä muista junnuista paljoakaan, mutta Juuse Saros on ainakin huippukunnossa.
Rasvaprosenteista ei ole tietoa. Kaveri treenaa enemmän kuin useimmat ammattilaiset.
Kai Juuse voidaan vielä laskea junnuksi, koska mahtuisi A-nuorten SM-liigaan.
Toivottavasti ei tarvitse nähdä sitä, että Juuse pelaa A:ssa PO-pelejä keväällä.

 

[lätkämies]

En tiedä muista junnuista paljoakaan, mutta Juuse Saros on ainakin huippukunnossa.
Rasvaprosenteista ei ole tietoa. Kaveri treenaa enemmän kuin useimmat ammattilaiset.
Kai Juuse voidaan vielä laskea junnuksi, koska mahtuisi A-nuorten SM-liigaan.
Toivottavasti ei tarvitse nähdä sitä, että Juuse pelaa A:ssa PO-pelejä keväällä.

Juuse Saros on mielestäni täydellinen poikkeus fysiikassa ja elämäntavoissa noin 90% nuorista kiekkoilijoista. Siellä on tehty duunia ja syöty oikein jo vuosia. Saroksen treenaamisesta olen aika paljon keskustellut ja myös nähnyt. Nuoremmissa kun muuta pojat lähtivät himaan Juuse vielä venytteli ja veti loppuverkkaa. Ja myöhemmässä iässä kun muut lähtivät kaljalle Saros polki pyörää himassa. Ja tälläkin hetkellä treenaa enemmän oheista kuin kukaan muu HPK:n liigajoukkueesta.

Täällä on ollut puhetta tuosta, että Lukion voi suorittaa neljään vuoteen, tämä on vielä mahdollista mutta tähän ollaan puuttumassa. Lukio halutaan suoritettavaksi kolmeen vuoteen, ja tämä toisi ongelmia muun muassa liikuntalukioiden rahoitukseen. Kaiken pohjalla halu säästää.

 

[Pekkis]

Ilvesläinen neppailukulttuuri on syvällä, kun esimerkkejä pelkällä taidolla pärjäämisestä on historia täynnä. Luulisi Niinimäen esimerkin kertoneen, että tuo tie on väärä.

Millä tavalla tuo Niinimäen esimerkki kertoo tien olevan väärän? Kaveri on alun toistakymmentä vuotta ansainnut leipänsä neppailulla, ja jos kerran puolivaloilla panostamisellakin pääsee leveään leipään kiinni, niin tyhmähän se on joka enempiä tekee mitä laji vaatii. Kovasti vaan jaksan ihmetellä yrityksiä, jotka tätä sirkusta rahoittavat.

Seurailen mielenkiinnolla läheltä paria junnuikäistä maajoukkuepelaajaa, futaria ja hokiteroa. Futarilla on kusta jo niin paljon päässä, että ihme jos sitä sinne vielä mahtuu. Kuvittelee toki myös harjoittelevansa ihan helvetisti. Hokitero on toista maata, huumorimiehiä ja osaa arvostaa niitä urheilijoita jotka omassa lajissaan ihan oikeasti joutuvat tekemään töitä. Kummankaan harjoittelumäärä ei riittäisi oikeasti vaativissa lajeissa yhtään mihinkään.

 

[Tim Callahan]

Sinänsä tragikoominen alku tälle ketjulle, kun alettiin jauhamaan jostain helvetin v02max-testeistä, kun Suomessakin ylipäätään ei ole kuin kaksi mahdollista paikkaa suorittaa kyseinen testi, eivätkä sitä tee kuin harvat urheiluseurat. On hauska nähdä, että joillekin kirjoittajille sen testin tekeminen on yhtä kuin fyysinen kestävyys. Esimerksi viivajuoksutestillä tai 3000 metrin testeillä saadaan ihan suuntaa antava lähtökohta sille, kun lähdetään rakentamaan voimatasoja ja räjähtävyytä ja kuinka paljon niissä voidaan kroppaa rasittaa.

Se on totta, että jääkiekossa on ongelmia varsinkin fysiikkaharjoittelun parissa, koska seuroilla ei ole yksinkertaisesti päteviä fyysikkavalmentajia kaikille junioreille. Olen seuranut paikallisten ja muidenkin kiekkojunnujen toimintaa ja lajiharjoittelua ennen tehdään se legendaarinen hokihölkkä ja jalanheilautukset, joka on sellaista paskaa, että kukaan pelaajista ei ole varmasti lämmittänyt lihaksiaan tarpeeksi ennen jääharjoitetta. Tämä tekee sen, että arvokkaasta jääajasta menee vielä 20 minuuttia siihen, että pystytään tekemään täyspainoista lajiharjoitetta. Harva myöskään jaksaa käydä lajiharjoitteen jälkeen käymässä verryttelemässä kunnolla, mikä tarkoittaisi vähintään 10 minuutin hölkkävauhtista juoksua, jossa saadaan veret kiertämään kehon läpi ja täten kehon palautuminen saadaan käyntiin.

Fysiikkaharjoittelu taas noudattaa legendaarista leuka, penkki, rv-linjaa, jossa penkkiä vedetään täysin tuloksen takia ja leukojakin sen takia, että niitä vedetiin joskus talvisodassa. Rinnallevedot ovat raakoja, paskatekniikkoisia rimpaisuja, joilla ei saada minkäänlaista räjähtävyyttä kehoon. Sitten toki kyykyt ym. perään, mutta fysiikkaharjoittelukin kestää sen 45 minuuttia ja yleensä se tehdään lajia ennen tai jälkeen, jossa ei ole MITÄÄN järkeä.

Eli vastauksena kysymykseen, miksi suomalaiset juniorit eivät ole enää huippu-iskussa? Heitä ei valmenneta riittävällä tasolla. Nykyisistä joukkuelajeista Suomessa lentopalloilijat ja pesäpalloilijat ovat täysin ylivertaisia fyysisen kunnon mittareilla. Toki näissä lajeissa tarvitaan niin uskomaton määrä räjähtävyyttä, että se on myös ymmärettävää. Kestävyyskunnossa voidaan helposti lyödä tiskiin futis, jossa juoksumäärät ovat isoja, mutta matala tehoisia.

 

[Jabbbe]

Eli vastauksena kysymykseen, miksi suomalaiset juniorit eivät ole enää huippu-iskussa? Heitä ei valmenneta riittävällä tasolla. Nykyisistä joukkuelajeista Suomessa lentopalloilijat ja pesäpalloilijat ovat täysin ylivertaisia fyysisen kunnon mittareilla. Toki näissä lajeissa tarvitaan niin uskomaton määrä räjähtävyyttä, että se on myös ymmärettävää. Kestävyyskunnossa voidaan helposti lyödä tiskiin futis, jossa juoksumäärät ovat isoja, mutta matala tehoisia.

Samanlaisia havaintoja tuli tehtyä vielä muutama vuosi takaperin näihin eri lajiryhmiin liittyen. Lentopalloa 18-vuotiaaksi pelanneena ja viimeiset junnuvuodet urheiluakatemiaan kuuluneena voin allekirjoittaa tämän hyvin pitkälti. Koko akatemian mittakaavassa yli lajirajojen, erot fysiikkaan liittyvissä testituloksissa olivat välillä häkellyttäviä. En nyt lähde tässä syyttävää sormea heristämään sen tarkemmin mihinkään yksittäiseen lajiin, mutta nuo fysiikkaerot olivat välillä reippaasti yli sen, mitä voisi pelkällä lajin tyypistä johtuvalla erilaisella harjoittelulla selittää. Toki, lieneehän se jossain määrin alueellista missä mikäkin laji hoidetaan fysiikkaharjoittelun suhteen kunnolla ja mikä ei, mutta kun sitä tietotaitoa luulisi nyt jumalauta nykypäivän urheilevassa Suomessa piisaavaan ihan riittävästi, niin onhan tuo käsittämätöntä ettei se valtakunnallisesti realisoidu oikeanlaisena harjoitteluna läheskään kaikissa lajiryhmissä. Ja tämä pätee kokemusten ja nähdyn perusteella niin seura, -alue kuin akatemiatasollakin.

Tai toisaalta mistä minä tiedän, ehkä tässä on elänyt väärässä käsityksessä kun on ajatellut sitä osaamista ja tietotaitoa harjoittelun suhteen olevan riittävästi. Sillä onhan meillä tosiasiassa helvetin paljon valmentajina lajissa kuin lajissa kaikenmaailman isejä ja äitejä ja tissiposkia ja kylähulluja etc, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän hakoteillä siitä miten oikeasti pitäisi hoitaa fysiikkaharjoittelu palautumisineen päivineen. Ja sitten saatana puhutaan ja kohkataan esimerkiksi juurikin kiekkopuolella jostain marshinminnoista ja karmannoorista ja mentaalihommista, kun se kroppakaan ei vielä ole treenipohjien osalta junnuvuosien jäljiltä riittävässä iskussa. Yhtään mitään näiltä viimeksimainituilta ammatinharjoittajilta pois ottamatta!

 

[Rannari]

Aivan aiheellisia huolia nämä kaikki tyynni mitä täällä kirjoitetaan, mutta niinkuin tuolla Ässä-puolen junioriosiossa näitä ehkäpä samankaltaisia asioita on veivattu edestakaisin, niin se suurin tekijä kuitenkin aina näissä asioissa on raha. Rahalla kun sitä saa pätevät valmentajat lajiin kuin lajiin. Suomessa toiminta lajien ympärillä kuitenkin on verrattain pientä, pieni maa kun on kysessä ja harrastajia lajeissa paljon, ja rahamäärät pitäsi jakaa jonnekin muualle kuin eduskunnan päättämiin hallintoneuvostojen riittämättömiin palkkioihin sun muihin tärkeisiin kohteisiin. Vanhemmilla on varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tullut eräänlainen katto vastaan rahallisessa jälkikasvunsa tukemisessa. Kyllä minä ymmärrän sen, että jotkut henkilöt voivat tehdä valmennustyötä rakkaudesta lajiin, mutta ymmärrän myös sen, että ei niitä päteviä henkilöitä kiinnosta lähteä aikaansa kuluttamaan ilmaiseksi junnujen kanssa saadakseen lopulta kiitokseksi vain läjän kikkuisisa kommentteja oman lapsensa menestymättömyydestä.

Valmentajilta vaatii todella paljon varsinkin näissä herkkyyskausissa tunnistaa poikien tai tyttöjen fyysinen ikä ja tehdä heille sopivaa harjoitetta. Yksilölajeissa tämä onnistuu paljon helpommin, mutta kun tullaan joukkuelajeihin niin voi voi sitä soppaa, jonka jonkun isä tai äiti joutuu keittämään. Siellä monta kertaa tehdään teknisesti jopa aivan karmeita virheitä, mutta ne niistä. Näin niitä tehdään joka puolella maailmaa.

Koulujärjestelmä on tähän mennessä tosiaan tukenut osaltaan urheilijanpolun tavoittelua, mutta nyt valtiovalta päättää ilmeisesti sen tiukentamisesta ainakin lukiolaisten osalta. Tämänkaltaisella päätöksellä on täysin varmaa, että siinä ei voittajia ole urheilun, koulun tai koulu- sekä urheilu-uran päätymisen jälkeen siellä työmaailmassakaan.

 

[Artturenos]

Fysiikkaharjoittelu taas noudattaa legendaarista leuka, penkki, rv-linjaa, jossa penkkiä vedetään täysin tuloksen takia ja leukojakin sen takia, että niitä vedetiin joskus talvisodassa. Rinnallevedot ovat raakoja, paskatekniikkoisia rimpaisuja, joilla ei saada minkäänlaista räjähtävyyttä kehoon. Sitten toki kyykyt ym. perään, mutta fysiikkaharjoittelukin kestää sen 45 minuuttia ja yleensä se tehdään lajia ennen tai jälkeen, jossa ei ole MITÄÄN järkeä.

Tätä en kyllä lähtisi kritisoimaan, koska mitään näistä liikeistä ei voi tehdä niin pieleen etteikö sen tekemisestä olisi hyötyä. Vanhat metodit toimivat paremmin kun säkillinen uusia. Raaka rinnalleveto esimerkiksi on mielestäni paljon kehittävämpi liike lajiominaisuuksiin, kun Rinalleveto oikealla tekniikalla. Pitää muistaa ettei kaukalossa ole voimannosto kisat tai edes kehorakkennuksen piirikunnalliset menossa. Sama pätee penkkiin ja leukoihin, väärällä tekniikalla tehdyt pomppu penkit ja niin sanotut "crossfit leuat" kehittävät huomattavan paljon enemmän nopeus ominaisuuksia kuin ääripuhtailla tekniikoilla tehdyt bodaajien versiot. Asiat ovat mielestäni aika hyvin jos penkkiä vedetään tuloksen takia, jos joka kaveri edes nostaisi sen 120kg penkistä, 100kg raaka rivestä ja vetäisi 30kg lisäpaino leuan oli tekniikka mikä tahansa, niin ei tarvitsisi ihmetellä miksi junnumme ovat niin voimattomia.

Muutenkin käsitykset tuntuvat olevan vähintäänkin kummallisia. Puhutaan harjoittelun määrästä, joka ei käsittääkseni ole mikään ongelma millään tavalla, vaan lähinnä harjoittelun laatu on avaintekijä. Määrän korvaaminen laadulla on huomattavan tärkeää, koska oli se mikä tahansa fyysinen ominaisuus niin kehitys tapahtuu levossa.

Ihmiset tuntuvat pitävän niitä urheilijoita joilla on alkahainen rasva% oikein harjoittelevina ja syövinä. Itselläni vähän eri käsitys asiaan, rasvaa pitäisi hieman kehossa olla siitä urheilija saa hieman puskuria palautumiseen, sekä voimaa suorittaa raskaita harjoitteita. Ravinnossa pidetään ensiarvoisen tärkeänä että syödään oikein, joka on prioriteettinä vasta toisella sijalla omasta meilestäni. Minun mielipide asiaan on, että miellummin syödään vaikka mäkkärissä, kun jätetään ateria syömättä kokonaan, jos pelaaja vaikka sattuu olemaan paikassa ettei "kunnon" ruokaa ole mahdollisuus saada, niin se mäkkäri on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kun syömättä jättäminen. Onhan tuo muuan Alexander Ovechkin kova syömään mäkkärissä, ja ihan hyvän fysiikan kuitenkin on saanut aikaiseksi.

 

[Joope]

Fysiikkavalmennuksen taso on varmati yksi asia, mitä voi edelleen kehittää, mutta väittäisin, että harjoittelun tasoon Suomessa vaikuttaa ihan harrastajamäärän kokokin verrattuna suurempiin kiekkomaihin. Lähinnä tämä näkyy pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei synny kunnon kilpailua pelipaikoista. Pohjois-Amerikassa harrastajamäärät ovat niin paljon suuremmat, että siellä on pakko tehdä töitä tosissaan jo nuorena, että ylipäänsä on mahdollista päästä urallaan eteenpäin. Suomessa pelaat pikkukaupungin joukkueen ykkösketjussa jo pelkillä lahjoilla.

Harrastajamäärien vuoksi joudutaan myös oheisharjoittelussa tekemään kompromissejä, edelleen etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Fysiikkaharjoitteluun olisi hyvä alkaa panostaa kunnolla jo viimeistään C-junnuista alkaen, mutta silloin edelleen mukana on pelaajia, joille jääkiekko on vain mukava harrastus, eivätkä he haaveile mistään ammattilaisuudesta. Siinä jos sitten ilmoitettaisiin porukalle, että kesällä treenataan kovaa ja välillä kahdesti päivässä, niin kas kummaa, syksyyn mennessä nämä vain harrastuksekseen pelanneet ovat tippuneet porukasta pois kun eivät ole valmiita kaikkea vapaa-aikaa harjoitteluunsa uhraamaan, ja jäljellä on enää kaksi ketjullista pelaajia.

Tästä tietysti päästään sitten taas siihen, että niille, jotka tosissaan ammattilaisuuteen tähtäävät, olisi tarjottava mahdollisuus mahdollisimman laadukkaaseen harjoitteluun. Monella paikkakunnalla se varmasti tarkoittaisi jonkinlaisia tasoryhmiä tai tukea omalla ajalla tehtävään oheisharjoitteluun. Ja toki se vaatii junnulta itseltään myös sitä, että on valmis kaikille yhteisten treenien lisäksi tekemään myös extraa, koska lähes poikkeuksetta maailman, tai edes Suomen, huipulle pääseminen sitä vaatii.

 

[Kiekura]

Eiköhän suurin ongelma ole nimenomaan tuossa harjoitusten laadussa. Hyviä määriähän junnut treenaa, mutta laatu sitten on mitä sattuu ja jos treenataan väärin/huonosti niin niillä määrilläkään ei ole siinä vaiheessa mitään väliä. Punttien nosto taidetaan aloittaa siinä 16v ja sekin tehdään varovasti kun vanhemmat pelkää että pojan pituuskasvu lakkaa, mikä on ihan täyttä puppua jos liikkeet tehdään oikein. Vaikka nuo junnut tekisi pelkkää penkkiä,kyykkyä,vatsoja,rinnallevetoja,mavea ja selkiä niin ihan varmasti saisi jokainen jerkkua lisää kroppaan kun syötäisiin oikein eli tarpeeksi, varsinkin murrosiässä.

Omalla kropalla tehtäviä liikkeitähän ne aloittaa jo nuorempina, mutta näissäkin taitaa ne suoritustekniikat olla vähän miten sattuu ja taas menee hukkaan sitä treeniä.

 

[Artturenos]

Juokseminen edelleen käsittääkseni aika keskiössä Suomalaisessa lätkä treenamisessa. Ihan hyvä, mutta ainakin ennen painotus oli aivan liikaa juoksemisessa, ulkomailta tulleet pelaajat ihmettelivät suuresti juoksemisen määrää. Jääkiekko kun aika huonosti vastaa juoksemista suoritteena, ja juokseminen taas treenimuotona on hyvin raskasta kropalle, jolloin kehitys muissa lajinomaisista ominaisuuksista räjähtävyys, voima ja nopeus jäävät paitsioon.

Jos juostaan monia erittäin raskaita lenkkejä viikossa, niin voima ominaisuuksia kehittykselle ei jää enää ikkunaa. Raskaat juoksulenkit ovat niin raakoja kropalle, ettei voiman kehittämiselle jää enää kropassa resurseja. Juoksemiseen käsittääkseni uuden tiedon, sekä valmennus kultturin myötä on tullut jotain järkeäkin. Juokseminen on tärkeää, mutta ei niin tärkeää että se alkaa hallita treenaamista. Kovia juoksulenkkejä pitäisi harjoittaa määrässään aika maltillinen määrä ja tehdä valtaosa juoksemisesta hyvin matalilla sykkeillä.

Varmasti tämä kilpailu tilanteen puute vaikuttaa meidän junnujen fyysiseen tasoon, huomaa näistä meidän 20v super lahjakkuksistakin, että Suomessa asiat hoidettiin aivan päin persettä. Siinä missä joku 20v jannu P-Amerikasta on jo todellinen härkä, niin Granlund oli lähinnä räsynukke, puhumattakaan Teräväisestä. Granlund alkoi saada voimaa vasta kun jenkeihin lähti, sama tuntuu olevan Teräväisellä vaikka kehitys viellä suht hidasta onkin, mutta sentään on kehitystä mitä Suomessa ei tuntunut tulevan laisinkaan fysiikka puolella.

 

[Kiekura]

Juokseminen edelleen käsittääkseni aika keskiössä Suomalaisessa lätkä treenamisessa. Ihan hyvä, mutta ainakin ennen painotus oli aivan liikaa juoksemisessa, ulkomailta tulleet pelaajat ihmettelivät suuresti juoksemisen määrää. Jääkiekko kun aika huonosti vastaa juoksemista suoritteena, ja juokseminen taas treenimuotona on hyvin raskasta kropalle, jolloin kehitys muissa lajinomaisista ominaisuuksista räjähtävyys, voima ja nopeus jäävät paitsioon.

Jos juostaan monia erittäin raskaita lenkkejä viikossa, niin voima ominaisuuksia kehittykselle ei jää enää ikkunaa. Raskaat juoksulenkit ovat niin raakoja kropalle, ettei voiman kehittämiselle jää enää kropassa resurseja. Juoksemiseen käsittääkseni uuden tiedon, sekä valmennus kultturin myötä on tullut jotain järkeäkin. Juokseminen on tärkeää, mutta ei niin tärkeää että se alkaa hallita treenaamista. Kovia juoksulenkkejä pitäisi harjoittaa määrässään aika maltillinen määrä ja tehdä valtaosa juoksemisesta hyvin matalilla sykkeillä.

Varmasti tämä kilpailu tilanteen puute vaikuttaa meidän junnujen fyysiseen tasoon, huomaa näistä meidän 20v super lahjakkuksistakin, että Suomessa asiat hoidettiin aivan päin persettä. Siinä missä joku 20v jannu P-Amerikasta on jo todellinen härkä, niin Granlund oli lähinnä räsynukke, puhumattakaan Teräväisestä. Granlund alkoi saada voimaa vasta kun jenkeihin lähti, sama tuntuu olevan Teräväisellä vaikka kehitys viellä suht hidasta onkin, mutta sentään on kehitystä mitä Suomessa ei tuntunut tulevan laisinkaan fysiikka puolella.

Tämäkin on taidettu huomata ja taitaa pikkuhiljaa siirtyä junnutkin tuohon spinningin pariin. Taitaa liigassa miehet tuota aika paljon harrastaa ja jäänyt se juoksu vähemmälle. Tämä nyt ei tosin ole mitään 100% tietoa, mutta näin olen kuullut

 

[Artturenos]

Tämäkin on taidettu huomata ja taitaa pikkuhiljaa siirtyä junnutkin tuohon spinningin pariin. Taitaa liigassa miehet tuota aika paljon harrastaa ja jäänyt se juoksu vähemmälle. Tämä nyt ei tosin ole mitään 100% tietoa, mutta näin olen kuullut

Näin minäkin olen ymmärtänyt, vaikka uskon ettei vanhanliiton valmentajia käännytetäkkään uusiin systeemeihin kovin helppolla. Tässä asiassa varmasti löytyy valtavia eroja joukkueiden välillä.

 

[Vatso]

Onko nyt jollain ihan oikeaa faktatietoa esim. tuosta juoksusta? Muistaakseni tämä sama keskustelu käytiin jo 90-luvulla ja en voi millään uskoa, että esim. yhdelläkään SM-liiga jengillä tai heidän junioreillaan juokseminen (siis pitkien lenkkien) olisi enää mitenkään merkittävässä asemassa harjoittelussa.

 

[Oijennus]

Jos avaan omista kokemuksistani jotka tosin rajoittuvat tuonne 1990-luvun loppuun ja 2000-luvun alkuun. Kokemusta on sen verran, että osaan sanoa miten tuohon aikaan ainakin Tapparassa juniorit treenasivat.

Pitkiä juoksulenkkejä oli kesäaikaan maksimissaan 1 per viikko. Spinningiä tai aerobicia oli sitten 3-4 kertaa per viikko. Juoksua käytettiin harjoitusmuotona useammin niin, että joukkue jaettiin kolmeen osaan. 2/3 oli sadan metrin radan toisessa päädyssä ja 1/3 toisessa päädyssä. Tästä sitten lähti juoksu käyntiin niin, että aina kerrallaan yksi porukka juoksi täysillä 100 metriä, kun pääsivät maalin, niin samantien uusi porukka jne. Jokaiselle taisi tulla yhteen putkeen 15-20 toistoa. Lepoaika oli siis noin 30-40 sekuntia ja taas mentiin. Eli enemmän jääkiekon rytmiin mukautettu juoksuharjoitus.

Rullaluistelu myös korvasi suuren osan noista pitkistä juoksulenkeistä.

Lisäksi oli saliharjoittelua sekä kesällä että talvella. Talviaikaan ei niin maksimeilla menty kuin kesäaikaan. Pelinomaisia harjoituksia tehtiin myös sählymailoilla ja palloilla (palloihin oli tungettu sukkia sisään, että eivät pompi). Kesäaikaan meillä oli myös taitoluistelua ja teränkäyttö harjoitteita ilman varusteita pari kertaa viikossa, tässä oli valmentajana taitoluistelu valmentaja.

Lisäksi painia yms. unohtamatta tietenkään niitä ihania Pyynikin portaita. Yksi hauska muisto on kumisaappaat jalassa polven korkuisessa vedessä pelatusta amerikkalaisesta jalkapallosta.

Juoksulenkkien osuus oli todella pieni.

Tarvittaessa voin koittaa muistella tarkemmin ja paremminkin näitä asioita, jos jotakuta kiinnostaa.

 

[Artturenos]

Minuakin kiinnostaisi tietää kovasti ihan faktaa tuosta juoksemisen määrästä. Etenkin Hagmanin haastatelu syksyltä nostatti omalta osaltani aiheen taas pintaan, kun kertoi juosseensa huomattavasti enemmän kesällä. Tässä jutusta pätkä:

Hagman teki kesäharjoitteluunsa pieniä muutoksia. Laukausta hän ei harjoitellut sen ihmeellisemmin.

– Pidempiä juoksu- ja pyöräilylenkkejä olen tehnyt kuin aikaisempina kesinä. Se on ehkä se isoin juttu. Ei sen ihmeellisempää ole ollut. Kesällä otan yleensä välimatkaa jääkiekkoon. Treeneissä ja peleissä ehtii kyllä sitten kiekkoa laukoa, hän paljastaa. (Uusisuomi)

Alku syksysystä toimi, mutta loukkaantuminen ja sen jälkeen ollut hiljaisempaa.

Edit-Kiitos Oijennus! Hyvä että saatiin ihan faktaa, ylämpänä hyvä selvennys asiaan. Kuulostaa kyllä ihan hyvältä.

 

[Hanhi]

Ihmiset tuntuvat pitävän niitä urheilijoita joilla on alkahainen rasva% oikein harjoittelevina ja syövinä. Itselläni vähän eri käsitys asiaan, rasvaa pitäisi hieman kehossa olla siitä urheilija saa hieman puskuria palautumiseen, sekä voimaa suorittaa raskaita harjoitteita. Ravinnossa pidetään ensiarvoisen tärkeänä että syödään oikein, joka on prioriteettinä vasta toisella sijalla omasta meilestäni. Minun mielipide asiaan on, että miellummin syödään vaikka mäkkärissä, kun jätetään ateria syömättä kokonaan, jos pelaaja vaikka sattuu olemaan paikassa ettei "kunnon" ruokaa ole mahdollisuus saada, niin se mäkkäri on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kun syömättä jättäminen. Onhan tuo muuan Alexander Ovechkin kova syömään mäkkärissä, ja ihan hyvän fysiikan kuitenkin on saanut aikaiseksi.

Kysehän on puhtaasti kovaa treenaavalla, polttoaineesta. Aika sama mitä syö, kunhan syö riittävästi. Jos ette ole jo tutustunut muuan Michael Phelpsin dieettiin, niin tästä: http://www.michaelphelps.net/michael-phelps-diet/

 

[Itäpuu]

Nythän puhutaan junnuista, joilla on vielä pituuskasvukin kesken, joten energian kulutus on erittäin kova luonnollisesti, ja tällöin rasvaprosentteja ei auta juuri mittailla. Rasvaakin saa junnulla olla. Kuitenkin, rasvaa ei keho pysty käyttämään "voiman tuottoon"( kuten Artturenos asian ilmaisi) tai lihaksen kasvattamiseen tai palautumiseen, oli se rasva sitten vatsalaukussa tai jenkkakahvassa. Jos ravintoasiat ei ole kunnossa, niin tasoitusta annetaan. Jopa Ovie antaa. Ei tuo Phelpsin mättökään hirvittävä rasvapommi ole, vaikka lajissaan ja varsinkin lajin treeneissä vedetään erittäin pitkäkestoisia vetoja, joissa rasvakin palaa. Toinen juttu on tuo jo aiemminkin mainittu uni ja lepo, kuinka paljon sitä nuoriso väheksyykään. Kyllä nämä perusteet on pakko ottaa urheilullisesti jos meinaa huipulle.
Melkein aiheeseen liittyen: Mielenkiintoinen oli tuo huippuiskussa olevan Donskoin haastattelu jatkoajassa. Kiloja karistanut Donskoi oikealla tiellä kohti MM-kisoja - SM-LIIGA - 04.02.2015 - Artikkelit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
Marjamäen kommentti: "Luistelu on kehittynyt harjoittelun myötä, koska hän on saanut painoa pois. Vähän oli ylimääräistä ympärillä. Kyllähän se helpottaa liikettä, kun ottaa viisi kiloa löysää pois."

 

[morukara]

Ei ne ominaisuudet rapakunnossa ole, mutta ei ikäluokkiemsa kärkeäkään. Toisaalta se Suomi-junnujen vähäisempi fysiikkatreenin määrä selittää miksi moni suomalainen pelaaja "kypsyy" hitaammin NHL-tasolle. Täällä kun pärjää heikommallakin fysiikalla niin granlundien tai teräväisten ei ole pakko panostaa voimanhankintaan. Kyllä samaa ongelmaa silti on Pohjois-Amerikassakin. On sielläkin niitä 70-kiloisia bennettejä jotka eivät saa edes yhtään leukaa. Lahjakkaan junnun on helpompi dominoida niitä Pohjois-Amerikan junnusarjoja kuin täällä Liigaa, jossa pelataan täysikasvuisten miesten kanssa, vaikkakin isommalla jäällä.

Mun mielestä fysiikkapuoli ei ole se isoin ongelma. Lihaa ja voimaa pystyy aina hankkimaan vähän myöhemminkin kuten vaikka Granlund. Totuus on että keskimäärin NHL-pelaajat ovat pelanneet monta kautta AHL:ää ennen NHL-paikan saamista, eli nämä 18-19-vuotiaat NHL-pelaajat ovat poikkeuksia, eivät sääntö.

Tietysti valmennusta ja junnutyötä aina pitää kehittää, mutta kun tavoitteena on NHL, on se isoin vastuu nuorella itsellään. Crosbyn kaltaisia lahjakkuuksia tulee harvoin, mutta luulen että hänen nuorena treeniin käyttämä tuntimääräkin on aivan eri kertaluokkassa kuin mitä Suomessa junnut tapaavat treenata. Urheilijalla ja huippu-urheilijalla on eroa. Jääkiekossa yksi ero on että toinen junnu treenaa sen mitä viikko-ohjelmassa lukee, mutta toinen treenaa vielä sen lisäksi: laukomista, mailankäsittelyä, hankkii luisteluvalmennusta (taito- ja/tai pikaluistelupuolelta) ja panostaa pikkuasioihin kuten syöminen, lepo jne.

Jääkiekossa, toisin kuin monessa muussa lajissa, voi päästä kohtuu pitkälle ilman todellista omistautumista urheilulle ja urheilulliselle elämäntavalle. Jopa NHL:ssä voi tehdä buffyt ja kerätä läskiä kesällä. On aivan oikein ettei Suomessa ole mitään urheilijatehtaita, joissa lapset ovat kuin orjia, mutta huipulle pääsemisessä vaaditaan kovaa päämäärätietoisuutta ja omistautumista. Sitä voi kysyä Crosbyltä tai vaikka Jari Litmaselta.

 

[Steegil]

Mun mielestä fysiikkapuoli ei ole se isoin ongelma. Lihaa ja voimaa pystyy aina hankkimaan vähän myöhemminkin kuten vaikka Granlund. Totuus on että keskimäärin NHL-pelaajat ovat pelanneet monta kautta AHL:ää ennen NHL-paikan saamista, eli nämä 18-19-vuotiaat NHL-pelaajat ovat poikkeuksia, eivät sääntö.

Omasta mielestäni fysiikkapuolen ongelmat ovat todella merkittävä ongelma. Täällä junnut pelaavat keskimääräistä paljon vähemmän kuin Pohjois-Amerikassa ja harjoittelulle on paljon enemmän aikaa ja silti ollaan rapakunnossa verrattuna muihin. Luulisi, että kun asetelma on tämä niin suomalaiset olisivat ihan siellä listan kärjessä, kun täällä päin uskotaan harjoitusten voimaan pelien sijaan. Jotain tehdään todella pahasti väärin, jos harjoitellaan ajallisesti enemmän kuin muut, mutta ollaan silti jäljessä helvetisti jäljessä. Ja nyt en tarkoita pelkästää sitä, että lihasta puuttuisi vaan, että meidän junnut ovat suorastaan läskejä vätyksiä verrattuna muihin. Mitään älytöntä punttikuuria en nyt olisi lanseeramassa, mutta jotain on pakko muuttaa ja pin.

Kolmesta lupauksestamme kaikilla on ollut fysiikassa järkyttäviä ongelmia, joskin erilaisia. Vatanen oli läski, Teräväiseltä puuttui älyttömästi voimaa ja Granlundin tilanteen nyt kaikki jo tietävät. Suomessa huiput pääsevät aivan liian helpolla, kun kukaan ei ole kirittämässä ja puskemassa heitä eteenpäin. On erittäin huono tilanne, kun NHL-uran alussa joutuu antamaan tämmöisissä asioissa älyttömästi tasoitusta. Ihan kuin jo pelkkä totuttelu kapeaan kaukaloon ei olisi jo tarpeeksi paha rasti.

 

[erku]

Tietyllä tapaa jopa hämmästelen näitä tarinoita Suomen superjunnujen osalta. Ristolainen pudotti viime kesänä painoa kuulemma 12 kiloa. Pistää ihmetyttämään, että mitä helvettiä? Miten noin paljon voi olla ylimääräistä huippu-urheilijalla? Joko täytyy olla Mietaan ruokahalu tai sitten harjoittelu ja sitä kautta kulutus ei ole ammattiurheilijan tasolla. Eikä tässä ole enää kyse vain suomalaisten ongelmasta, vaan voi ihmetellä, että miten noin paljon ylimääräistään vyöllä kantava on voinut päästä 19-vuotiaana pelaamaan NHL:ään.

Vatanen meni tulokasvuonna training campille sellaisessa kunnossa, että Teemu ja Saku olivat vain epäluuloisesti pyöritelleet päätään. Donskoi on kehittynyt Marjamäen mukaan uudelle tasolle, kun vyötäröltä on napsaistu viitisen kiloa pois. Pulkkisen kohdalla puhuttiin muutama vuosi sitten siitä, että häneen on lihas tarttunut kesän aikana hyvin, kun painoa on tullut kahdeksan kiloa lisää. Jokainen asiaan edes alkeellisesti perehtynyt ymmärtää, että tästä painonlisäkysestä enemmistö on rasvaa tai nesteitä ja ehkä noin pari kiloa lihasta. Ja tämä luonnollisesti heikentää pelaajan liikettä ja tämä aika hyvin näkyikin sitten Pulun kohdalla, kun oli välillä vaikeuksia mahtua Jokereiden pelaavaan kokoonpanoon.

Toki eiväthän nmä sinällään täysin uusia asioita ole. Kari Lehtonen ei aikoinaan tainnut draftivuonna saada yhtäkään etunojapunnerrusta tehtyä.

 

[morukara]

Omasta mielestäni fysiikkapuolen ongelmat ovat todella merkittävä ongelma. Täällä junnut pelaavat keskimääräistä paljon vähemmän kuin Pohjois-Amerikassa ja harjoittelulle on paljon enemmän aikaa ja silti ollaan rapakunnossa verrattuna muihin. Luulisi, että kun asetelma on tämä niin suomalaiset olisivat ihan siellä listan kärjessä, kun täällä päin uskotaan harjoitusten voimaan pelien sijaan. Jotain tehdään todella pahasti väärin, jos harjoitellaan ajallisesti enemmän kuin muut, mutta ollaan silti jäljessä helvetisti jäljessä. Ja nyt en tarkoita pelkästää sitä, että lihasta puuttuisi vaan, että meidän junnut ovat suorastaan läskejä vätyksiä verrattuna muihin. Mitään älytöntä punttikuuria en nyt olisi lanseeramassa, mutta jotain on pakko muuttaa ja pin.

Kolmesta lupauksestamme kaikilla on ollut fysiikassa järkyttäviä ongelmia, joskin erilaisia. Vatanen oli läski, Teräväiseltä puuttui älyttömästi voimaa ja Granlundin tilanteen nyt kaikki jo tietävät. Suomessa huiput pääsevät aivan liian helpolla, kun kukaan ei ole kirittämässä ja puskemassa heitä eteenpäin. On erittäin huono tilanne, kun NHL-uran alussa joutuu antamaan tämmöisissä asioissa älyttömästi tasoitusta. Ihan kuin jo pelkkä totuttelu kapeaan kaukaloon ei olisi jo tarpeeksi paha rasti.

En sinänsä väitä vastaan. Pointtini oli vaan että voimaa ja lihasta on "helppo" hankkia aikuisena.

Luistelussa, laukomisessa ja muissa tekniikka-asioissa olisi hyvä olla asialla jo nuorena. Asiat menevät silloin paremmin selkäytimeen. Oikoteitä ei vaan ole: pitää treenata ja paljon. Ei riitä se seuran "lakisääteinen" treenaus. On aivan ok jos ottaa jääkiekon vain harrastuksena eikä ala miksikään jääkiekkomunkiksi, mutta jos pyrkii huipulle, pitää olla valmis tekemään se mitä pitää tehdä, eli olla huippu-urheilija. Valmennuksella on se oma vastuunsa, mutta kyllä lopulta pelaajalla on vastuu omasta kehittymisestään.

Suomi on niin pieni kiekkomaa että junnut eivät joudu yhtä kovaan kilpailutilanteeseen kuin Pohjois-Amerikassa, jossa on kova kilpailu pääsystä parhaisiin kiekkokouluihin ja sarjoihin. Vätykset ja läskit joutuvat herättelemään itseään jossain muualla. Täällä pystyy dominoimaan junnusarjoja usein pelkällä talentilla, eikä se ehkä motivoi treenaamaan täysillä. Tai ehkä he luulevat olevansa huippu-urheilijoita, mutta kaikki on niin suhteellista.

 

[Steegil]

En sinänsä väitä vastaan. Pointtini oli vaan että voimaa ja lihasta on "helppo" hankkia aikuisena.

Luistelussa, laukomisessa ja muissa tekniikka-asioissa olisi hyvä olla asialla jo nuorena. Asiat menevät silloin paremmin selkäytimeen. Oikoteitä ei vaan ole: pitää treenata ja paljon. Ei riitä se seuran "lakisääteinen" treenaus. On aivan ok jos ottaa jääkiekon vain harrastuksena eikä ala miksikään jääkiekkomunkiksi, mutta jos pyrkii huipulle, pitää olla valmis tekemään se mitä pitää tehdä, eli olla huippu-urheilija. Valmennuksella on se oma vastuunsa, mutta kyllä lopulta pelaajalla on vastuu omasta kehittymisestään.

Suomi on niin pieni kiekkomaa että junnut eivät joudu yhtä kovaan kilpailutilanteeseen kuin Pohjois-Amerikassa, jossa on kova kilpailu pääsystä parhaisiin kiekkokouluihin ja sarjoihin. Vätykset ja läskit joutuvat herättelemään itseään jossain muualla. Täällä pystyy dominoimaan junnusarjoja usein pelkällä talentilla, eikä se ehkä motivoi treenaamaan täysillä. Tai ehkä he luulevat olevansa huippu-urheilijoita, mutta kaikki on niin suhteellista.

Tätä on painotettu tässä viime aikoina paljon, mutta kuka on antamassa nuorille sen tiedon mitä sinne huipulle pääseminen vaatii? Ei ole muuten sattumaa, että Barkov oli fyysisesti aivan eri tasolla kuin muut suomalaiset lupaukset, kun miehen mentori oli ikitaistelija Ville Nieminen, joka pelkästään järjettömän kovalla työnteolla pääsi NHL:ään. Kaikilla meidän lupauksilla ei valitettavasti tätä luksusta ole ollut, vaikka kovien konkareiden kanssa ovatkin pelanneet.

Väitän edelleen, että Mikael Granlund oli varmasti IFK:n säädyllisin ja kovin harjoittelija, mutta miehelle ei annettu tarpeeksi tietoa ja opastusta mikä on se oikea vaatimustaso.

Tietyllä tapaa jopa hämmästelen näitä tarinoita Suomen superjunnujen osalta. Ristolainen pudotti viime kesänä painoa kuulemma 12 kiloa. Pistää ihmetyttämään, että mitä helvettiä? Miten noin paljon voi olla ylimääräistä huippu-urheilijalla? Joko täytyy olla Mietaan ruokahalu tai sitten harjoittelu ja sitä kautta kulutus ei ole ammattiurheilijan tasolla. Eikä tässä ole enää kyse vain suomalaisten ongelmasta, vaan voi ihmetellä, että miten noin paljon ylimääräistään vyöllä kantava on voinut päästä 19-vuotiaana pelaamaan NHL:ään.

Vatanen meni tulokasvuonna training campille sellaisessa kunnossa, että Teemu ja Saku olivat vain epäluuloisesti pyöritelleet päätään. Donskoi on kehittynyt Marjamäen mukaan uudelle tasolle, kun vyötäröltä on napsaistu viitisen kiloa pois....

Ristolaisen kohdalla taisi ruokailutottumukset muuttua täysin, kun Buffaloon lähti. Kebabit ja muu roskaruoka vaihtuivat kunnon sapuskoihin.

Seurat ovat menneet liian pitkään sieltä mistä aita on matalin ja tankanneet pelaajansa näillä ABC:n asemilla, koska se nyt on vain niin helppoa. Voi olla, että joku seuran valmentaja mainitsee kesäharjoittelujakson lopussa, että syökää sitten hyvin ja terveellisesti, mutta kuka olettaa, että 18-vuotias tai nuorempi junnu osaa itse käydä ruokakaupassa ja ostaa kunnollista sapuskaa.

Jo se olisi askel eteenpäin, että yhden "hokilenkin" sijaan nuoret miehet vietäisiin paikalliseen ruokakauppaan tutustumaan terveellisiin vaihtoehtoihin.

 

[Vatso]

Myös Jarmo Kekäläinen on huolissaan Suomalaisten junnujen fyysisestä kunnosta, kuten tässä IS:n artikkelissa toteaa:
Jarmo Kekäläiseltä kova arvio Suomi-kiekosta - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Aika pahasti ollaan Suomessa nyt menossa vikatielle, jos vasta 19-20 vuotiaille aletaan opettamaan, mitä se ammattimainen treenaminen ja eläminen huippu-urheilijan tavalla tarkoittaa. Vuosi farmissa opettelemassa treenaamaan ja laihduttamassa voi pahimmassa tapauksessa olla se ratkaiseva vuosi sen suhteen, nouseeko pelaaja huipulle vai ei.

Fyysisen harjoittelun pystyy varmasti aloittamaan jo 15-16 vuotiaana ja tuossa vaiheessa ne perustaidotkin jo pitäisivät olla hallussa, joten huonojen fyysisten valmiuksien syyksi ei minusta kelpaa se, että täällä on panostettu taitoharjoitteluun liikaa.

 

[Artturenos]

Nythän puhutaan junnuista, joilla on vielä pituuskasvukin kesken, joten energian kulutus on erittäin kova luonnollisesti, ja tällöin rasvaprosentteja ei auta juuri mittailla. Rasvaakin saa junnulla olla. Kuitenkin, rasvaa ei keho pysty käyttämään "voiman tuottoon"( kuten Artturenos asian ilmaisi) tai lihaksen kasvattamiseen tai palautumiseen, oli se rasva sitten vatsalaukussa tai jenkkakahvassa. Jos ravintoasiat ei ole kunnossa, niin tasoitusta annetaan. Jopa Ovie antaa. Ei tuo Phelpsin mättökään hirvittävä rasvapommi ole, vaikka lajissaan ja varsinkin lajin treeneissä vedetään erittäin pitkäkestoisia vetoja, joissa rasvakin palaa. Toinen juttu on tuo jo aiemminkin mainittu uni ja lepo, kuinka paljon sitä nuoriso väheksyykään. Kyllä nämä perusteet on pakko ottaa urheilullisesti jos meinaa huipulle.
Melkein aiheeseen liittyen: Mielenkiintoinen oli tuo huippuiskussa olevan Donskoin haastattelu jatkoajassa. Kiloja karistanut Donskoi oikealla tiellä kohti MM-kisoja - SM-LIIGA - 04.02.2015 - Artikkelit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
Marjamäen kommentti: "Luistelu on kehittynyt harjoittelun myötä, koska hän on saanut painoa pois. Vähän oli ylimääräistä ympärillä. Kyllähän se helpottaa liikettä, kun ottaa viisi kiloa löysää pois."

Kyllä se vain niin menee että rasva on yhtälailla osa sitä kropan toimintaa, vaikkei se suoraavan vaikuttaakaan voimantuottoon tai palautumiseen. Rasvalla on vaikutus kropan hormooni toimintaan muumuassa testostreroni tasoihin. Joten epäsuorasti se kyllä nostaa voimantuottoa, sekä auttaa palautumisessa.etenkin alle 10% rasvoissa keho yrittää lähteä purkamaan lihasmassaa hormooni toiminnallaan, kun lihasmassa on vain rasite kropalle jolla ei ole riittävästi mielestään energiaa varastossa. Näin evoluutio on muokannut ihmistä, pyrkien estämään kaikin tavoin nälkä kuoleman.

 

[Itäpuu]

Rasvalla on vaikutus kropan hormooni toimintaan muumuassa testostreroni tasoihin.

Kyllä kyllä, rasvaa tarvitaan senverran että aineenvaihdunta ja hormonitoiminta pysyy käynnissä, en ole sitä mitenkään kiistämässä. Varmaan ollaan luettu samat lihastohtorit. Jyväskylässä on tehty aiheesta tutkimus jos toinenkin, niitä kannattaa googlailla jos aihe kiinnostaa. Mm liigapelaajan voimatasoista, joille tavan bodari nauraa. Kaukalossa se hymy toki hyytyisi. Noita ylimääräisiä kiloja on helppo simuloida ottamalla painoa lenkille mukaan. 5 kg kyllä tuntuu, mutta miten 12 kg?