Suomalaisten huippujuniorien fyysiset ominaisuudet rapakunnossa?

[Artturenos]

On muuten mainioita nuo lihastothtorin kirjoitukset, voin suositella kaikille.

Jääkiekko on kyllä yrittäin haastava laji fyysisesti. Tarvitaan sopivasa suhteessa voimaa, nopeutta ja haponkestävyyttä. Siinäpä pähkinä purtavaksi että kuinka treenaat jokaisen ominaisuuden ja löydät sopivan balanssin, kun nuo tuppaavat olemaan treenin kehityksen mielessä hankala yhdistää. Sekoitus kehäänheittäjän, 400m juoksijan ja kestävyys juoksijan ominaisuuksia pitäisi pystyä yhdistämään. Vaihto sinänsä ehkä vastaa juuri 400m juoksua hieman suoritus ajaltaan, jossa pitäisi pystyä viellä räjähtäviin suorituksiin, ja kun kun tästä kaikesta pitää palautua kahteen minuuttiin on kestävyys koetuksella.

 

[riimu]

Jenkkisukulaisen kanssa pohdittiin tuota nuorten kasvuprosessia taannoin. Koska jengi oli paljon pidempiä kuin meikäläiset. Myös paras ystäväni about on ollut JYP:in nuorison fysioterapeuttina. Loputulos oli että kun niillähän on hormonilihaa kaikki lehmät ja elukat niin tottakai ne menee ihmiskehoon luontaisesti. Siinä kans voi olla yksi terveydellinen syy.

 

[morukara]

Tätä on painotettu tässä viime aikoina paljon, mutta kuka on antamassa nuorille sen tiedon mitä sinne huipulle pääseminen vaatii? Ei ole muuten sattumaa, että Barkov oli fyysisesti aivan eri tasolla kuin muut suomalaiset lupaukset, kun miehen mentori oli ikitaistelija Ville Nieminen, joka pelkästään järjettömän kovalla työnteolla pääsi NHL:ään. Kaikilla meidän lupauksilla ei valitettavasti tätä luksusta ole ollut, vaikka kovien konkareiden kanssa ovatkin pelanneet.

Väitän edelleen, että Mikael Granlund oli varmasti IFK:n säädyllisin ja kovin harjoittelija, mutta miehelle ei annettu tarpeeksi tietoa ja opastusta mikä on se oikea vaatimustaso.

Mun mielestä kotimaisissa jääkiekkopiireissä ei ole päästy sille tasolle että sitä voisi kutsua huippu-urheiluksi fysiikkatreenaamisen suhteen, eikä laji muutenkaan ole tunnettu siitä että huipulle (tai hyville liksoille) pääseminen vaatisi samanlaista omistautumista ja urheilullisuutta kuin monissa muissa lajeissa. En tiedä onko jääkiekkopiireissä tarvittavaa asennetta ja osaamista, ja ovatko junnut valmiita tekemään sen mitä pitää tehdä.

Monissa lajeissa ei todellakaan voi teini-ikäisenä nauttia lahjakkuudestaan, vedellä rullakebabia naamaan ja odotella että pääsee ammattilaissarjaan. Sen sijaan monien pitää treenata armottoman paljon ja elää kurinalaista elämää, ja toivoa että se riittää taistelussa jotain urheilusisäoppilaitoksessa kasvatettuja kiinalaisia sporttibroilereita vastaan.

Junnuilla pitäisi tosiaan olla mentoreina Ville Niemisen tapaisia kokeneita pelaajia, jotka potkivat junnua eteenpäin ja pitävät jalat maassa.

 

[Artturenos]

Tähän maahan on fitness buumin ja yhä lisääntyneen harrastelijoiden hormonien käytön myötä tullut käsitys, että kova kunto on yhtäkuin kova lihasmassa alhaisella rasva%. On Hunkseja ja kaiken maailman juttuja, jotka ruokkivat tätä käsitystä. Kuitenkin tavan ihmiseen joka ei aineisiin koske pätee täysin erilaiset luonnon lait. Tässä etenkin kehon rasvalla on merkittävä osuus kehon oman hormooni toiminnan kannalta, joka tämän maailman kiiltokuvissa on vääristänyt kuvaa täysin terveellisestä ja optimaalisesta rasvoista kehossa. Se on helppo pitää lihasmassaa yllä rasvattomassa kunnossa, jos kehon oma hormooni toiminta korvataan ulkopuolisella hormoonilla, mutta jos tässä maailmassa tahtoo olla puhdas urheilija pitää unohtaa nämä haihattelut alle 10% rasvoista, jos haluaa voimatasojaan ja lihasmaassaansa nostaa tehokkaasti puhtain keinoin.

Urheilijoidenkin paljon suosima kehonkkostumusmittaus (inbody) antaa suositukseksi rasva% 15, joilla saa testistä käsittääkseni suurimmat pisteet, tai ainakin näin muistelisin kun itse semmoisessa pyörähdin. Tämä huomattavasti realistisempi ja terveempi tavoite Jääkiekkoilijalle kun mitä monesta paikasta saa lukea näistä 6-8% rasvoista. Tietenkin on ihmisiä joilla on normaalia vilkkaampi aineenvaihdunta joille läskiä ei vaan tule, mutta näillä imhisillä sitten on monesti vaikauksia saada sitä voimaa ja lihastakaan.

Douping on sitten asia erikseen jolla pystytään ihmeisiin. En kuitenkaan lähtisi Jääkiekkoilijoiden fyysiikka perustamaan kuitenkaan kiellettyihin aineisiin, jotka ovat viellä omalle terveydelle vaarallisia.

 

[Glove]

IIHCE:n sivuilta löytyy Suomen jääkiekkoliiton nimellä ja logolla varustettu tiedosto "Suomi kIekko - testien kansainvälisen tason tavoitearvot" jossa on annettu U16-U20 tasoille omat tavoitearvot kaikkiin kategorioihin. Rasva% osalta nuo arvot ovat keskinkertainen <12, hyvä <10 ja erinomainen <8. Onko nämä sitten aivan päin peetä?

 

[Vatso]

No eihän tuo rasvaprosentti nyt suoraan kerro fyysisestä suorituskyvystä mitään, mutta kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että 8% rasvaprosentin kaveri on lähtökohtaisesti paremmassa kunnossa kuin 15% kaveri, oletuksena tietysti se, että he painavat edes suurinpiirtein saman verran. Esim. 90kg massassa tuo ero tekee jo n. 6 kiloa rasvaa, vaikea nähdä juuri mitään hyötyjä noiden kilojen mukana kantamisessa jääkiekon kannalta.

Hormonaalisen tuotantoon ei noilla rasvaprosenteilla ole vielä mitään vaikutusta ja vararavintoa ei huippu-urheilija tarvitse, kunhan ravintopuoli on muuten hyvissä kantimissa.

 

[Artturenos]

Rasva% ei ole mielestäni arvo mistä voi lukea aivan tarkasti, koska ihmisissä on niin suuria yksilöllisiä eroja sen suhteen. Joillekkin läskiä kertyy helpommin kuin toisille, jolloin on luonnolista myös että kyseisellä henkilöllä kroppa toimii paremmin hieman isommilla rasvolla. Mainittakoon tähän esimerkkinä Jutila.

Sitten toinen asia riippuu todella paljon missä vaiheessa kautta sitä rasvaa ruvetaan mittailemaan, että mitä pitäisi pitää hyvänä ja tavoiteltavana. Kesällä kun treenataa raskaita voima harjoituksia pitäisi syödä paljon että saisii sitä voimaa. Läskihän heikentää aerobisten suoritusten tasoa, eli 10km lenkki ei lähde välttämättä niin hereästi 12% rasvoissa kun 8% rasvoissa, mutta tarvitseeko sen lähteäkkään kesällä tai edes ihan alku kaudella. Kaudella pelejä on paljon jolloin on luonnollistakin että paino tuppaa tippumaan, jolloin raskaan kauden jälkeen rasvat saattavat olla tippuneet sinne 8%, jopa enemmän jos kauteen on lähdetty ikäänkuin liian kireästä kunnosta.

Se taas että pelaajat menevät esim kesätreenin jälkeen kuntotestauksiin, joissa tavoitteena on 8% rasvat on mielestäni todella väärin. Se käytännössa tarkoittaa, että voima puolen treenamisessa on annettu puolet vähintään tasoitusta siihen kehitykseen nähden mitä olisi mahdollista saada. Ja kun voiman treenaaminen pitäisi kesäisin olla se nuoren jääkiekkoilijan ykkös prioriteetti, siitä syystä että voiman trenaminen on paljon haastavampaa kuin aerobisen kunnon, ja aerobista kuntoa voi luntevammin harjoittaa myös kauden aikana. Aerobinen kunto parantuu jo kahden viikon oikeanlaisella treenaamisella, mutta koitappa saada pysyvästi lisää voimaa kahdessa viikossa niin ei tule mitään.

edit- heitän karrikoidun esimerkin mitä ajan takaa. kaksi pelaajaa joilla kummallakin lähtö tasot ennen kesää samat 8% rasvat, ja identtienen kunto.

Pelaaja A joka syönyt kesällä yli kulutuksen syksyllä 12% rasvat, penkki 110kg ja cooper 2600m
Pelaaja B joka on syönyt kurinalasiesti syksyllä 8% rasvat, penkki 80kg cooper 2800m

Vuoden jälkeen keväällä näistä tuloksista pelaaja A on helposti pudottanut rasvojaan 8% pintaan ja Cooper menee 2800m penkki tulos laskennut 100kg, kun pelaaja B on rasvoissa 8% Cooper 2800m ja penkki 80kg. Siis pelaaja A on kehittänyt kauden aikana aerobista kuntoaan ja menettänyt hieman voimiaan, kun kesällä söi hieman ronskimmin ja voimaili. Kun taas pelaaja B ei ole saavuttanut minkäänlaista kehitystä millään osa-alueella, kun ei kesällä hyödyntänyt aikaa kun voi käyttää läskistä saatavia voimailullisia hyötyjä hyväkseen.

 

[Vatso]

30 kilon ero penkissä on aika kova ero kehityksessä siihen suhteutettuna, että toinen on saanut kesän aikana painoa n. 3 kiloa lisää ja toinen ei. Voimat kasvavat kun keho saa tarpeeksi energiaa ja ei siihen mitään älytöntä bulkkia tarvita ja jos oikein haluaa yksinkertaistaa, läskin kertyminen ei kerro muusta kuin siitä, että olet syönyt liikaa. Toki syömällä varmuudeksi ainakin tarpeeksi voidaan olla varmoja siitä, että ei syö liian vähän, mutta mikään erityisen optimaalinen tapa tuo ei ole jääkiekkoilijan treenitavoitteita ajatellen.

Kaiken lisäksi paino tippuu kauden aikana kaikista helpoiten lihaksista ja nesteestä, jolloin painon putoaminen kauden aikana on äärimmäisen huono merkki ja voi vaikuttaa huomattavasti siihen suorituskykyyn, joka näkyy kentällä.

Enemmänkin näkisin tuossa lähetymistavassa olevan kyseessä juuri tämän suomalaista kiekkoilua vaivaavan ongelman - vaatimustaso on jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi maailman huipulle tähtäävällä urheilijalla olla. Minusta tuossa yllä Morukaran kommentti tiivistä tosi hyvin asian niin kuin miten minäkin tilanteen tällä hetkellä näen.

 

[Artturenos]

30 kilon ero penkissä on aika kova ero kehityksessä siihen suhteutettuna, että toinen on saanut kesän aikana painoa n. 3 kiloa lisää ja toinen ei. Voimat kasvavat kun keho saa tarpeeksi energiaa ja ei siihen mitään älytöntä bulkkia tarvita ja jos oikein haluaa yksinkertaistaa, läskin kertyminen ei kerro muusta kuin siitä, että olet syönyt liikaa. Toki syömällä varmuudeksi ainakin tarpeeksi voidaan olla varmoja siitä, että ei syö liian vähän, mutta mikään erityisen optimaalinen tapa tuo ei ole jääkiekkoilijan treenitavoitteita ajatellen.

Mistäs päättelit että 3kg olisi lisää tullut, tuo laskelma on karrikoitu esimerkki, jossa massaa on tullut kyllä enemmän kun se 3kg. Puhutaan mielummin 5-8kg koska sillon on kun ollaan plussalla sinne saadaan sitä toivottua lihaskehitystä, joka ikävä kyllä on lähes mahdotonta ettei läskiä otettaisi samalla yhtään. Koska etenkin fysiseen rasitukseen tottuneet (joita lätkän pelaajat ainakin toivottavasti ovat) lihaksen saaminen ilman plus kaloreita on lähestulkoon mahdoton tehtävä. Lihas massassa suunta on aina yhteyidessä läskiin, pitempään treenanennilla ihmsillä lisää lihasta saadakseen täytyy ottaa lisää läskiä, ja toisinpäin läskiä vähentääkseen täytyy jonkin verran antaa periksi lihasmassasta. Ainoa mitä pystyy saavuttamaan on että kun tekee asioita oikein, niin läskin lähtö vaiheessa pystyy hiltsemään lihaksen kuihtumista sillä tavoin, että lihaksesta on prosenteissa kropassa enemmän kuin tähän sykliin lähdettäessä.

Jääkiekkoilijan fysiikka ei ole mitenkään poikkeava normaali tavan tallaajan fysiikasta, jokainen vähääkään systemaatisesti treennut sitä voi miettiä. Sitä ihminen luulee että hankinpas nyt 5kg lihaa tässä kun treenasin, mutta todellisuus on illuusio missä rasvaa on kertynyt kroppaan enemmän kuin lihasta, etenkin jos matalista rasvoista lähdetään liikkeelle lihasta kasvattamaan.

Muutenkin 12% rasva näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisillä, ihmisellä jolla on lihasta paljon 12% näyttää jopa kireältä kunnolta, kun taas joillan kenellä on pelkää luuta ja nahkaa 12% on aika läski kunto, kaikki on niin suhteellista. Väitän kuitenkin että jääkiekkiekkoilijan ei kannata hakea fysiikkaa jossa tarvitsee olla 8% rasvoissa ollakseen fyysisti hyvässä tikissä.

Puhuin tuosta inbody mittauksesta tosiaan siinä saattaa olla juuri tämä juttu, että se määrittää jokaiselle kropalle erikseen oman ihanne rasva% sen mukaan mitä on lihasmassa. Olisi pitänyt kysyä kun testissä Vierumäellä kävin, ja mittaajana oli viellä erittäin asiallinen kaveri joka tekee varmasti kyseisen mittauksen suurimalle osalle Suomen lätkä pelaajista ainakin jossain vaiheessa uraa.

 

[Steegil]

Tässä viime aikoina on useat valmentajat Jukka Jalosesta lähtien mylvineet fysiisen harjoittelun huonosta tasosta. Näistä ulostuloista on minulle jäänyt se epäselvä kuva, että miksei asiaan ole puutettu, kun se ongelma on ollut kuitenkin pinnalla jo useita vuosia? Miksi juuri nyt useat valmentajat avaavat suunsa? Eikö MM-kullan jälkeen tai sitä aikasemmin uskallettu ottaa ongelmakohtia esiin vai mikä näitä ulostuloja on viivästänyt? Olisi aivan idioottimaista edes väittää, että valmentajat olisivat vasta nyt havahtuneet tähän ongelmaan, mutta ennen viime viikkoja näistä ongelmista ollaan oltu todella hiljaa.

 

[Barnes]

Tässä viime aikoina on useat valmentajat Jukka Jalosesta lähtien mylvineet fysiisen harjoittelun huonosta tasosta. Näistä ulostuloista on minulle jäänyt se epäselvä kuva, että miksei asiaan ole puutettu, kun se ongelma on ollut kuitenkin pinnalla jo useita vuosia? Miksi juuri nyt useat valmentajat avaavat suunsa? Eikö MM-kullan jälkeen tai sitä aikasemmin uskallettu ottaa ongelmakohtia esiin vai mikä näitä ulostuloja on viivästänyt? Olisi aivan idioottimaista edes väittää, että valmentajat olisivat vasta nyt havahtuneet tähän ongelmaan, mutta ennen viime viikkoja näistä ongelmista ollaan oltu todella hiljaa.

Jos nyt lihavoidaan oleellinen kohta, niin tämä se on. Kummolan aika on päättymässä, jolloin Suomi-kiekko kokee väistämättäkin muutoksia. Kun Kale jättää kabinetit, pystytään suuriakin visioita tekemään, milloin suomalainen juniorikiekko saattaa uudistua radikaalisti, koska Kummola ei ole enää jarruttamassa ideoita ja niiden toteuttamista.

Onhan se jo U20-joukkueen kohdalla nähty, kuinka paljon juniorikiekkoa Suomen Jääkiekkoliitto arvostaa. Valmentajiksi valittiin saunakavereita, tosin nyt valmentajina on nähty meritoituneita koutseja, kuten Kivi, kaikesta huolimatta Jortikka. Jalonen omaa ehkpä parhaimmat meriitit kaikista suomalaisista valmentajista.

 

[sporttipappa]

Myös Jarmo Kekäläinen on huolissaan Suomalaisten junnujen fyysisestä kunnosta, kuten tässä IS:n artikkelissa toteaa:
Jarmo Kekäläiseltä kova arvio Suomi-kiekosta - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Aika pahasti ollaan Suomessa nyt menossa vikatielle, jos vasta 19-20 vuotiaille aletaan opettamaan, mitä se ammattimainen treenaminen ja eläminen huippu-urheilijan tavalla tarkoittaa.

Suosittelen sulle lukutaidon kertausta, sillä Kekäläisen sanoman olet ymmärtänyt väärin, eikä linkkaamassasi uutisessa ole kyse jatkoväitteistäsi, jotka tulevat aivan irrallisina kokonaisuudesta. Vääristymä ilmenee siinä, miten kuvailet Kekäläisen lausuntoa. Ilmeisesti huomaat sen mitä haluat huomata?

Todellisuudessa Kekäläinen toteaa sen, minkä kaupunkilaisjärjellä kuka vain ymmärtää: valmennuksen ydinajatuksen on lähdettävä yksilön tunnistamisesta; on tunnistettava yksilön persoona, tahto ja taitotaso, sekä ymmärrettävä millä keinoin juuri tämä yksilö kehittyy kohti tarkoituksenmukaisinta tavoitetta.

 

[Vatso]

En nyt ihan täysin ymmärrä purkaustasi. "Kekäläinen jakaa huolen muiden suomalaisten kiekkovaikuttajien kanssa nykyisten lahjakkuuksien huonosta fyysisestä kunnosta", ja "Yksilöharjoittelun laatuun ei panosteta vieläkään riittävästi", nämä lauseet voi varmaan sitten lukea myös niin, että suomalaisten lahjakkuuksien fyysinen kunto on maailman huippua ja harjoittelu kaikin puolin maailman huipputasoa ja Kekäläinen ei ole huolissaan Suomalaisten junnujen fyysisestä kunnosta?

Tottakai kaikki meistä ymmärtävät linkatusta haastattelusta tuon itsestäänselvyden minkä olet tuohon loppun lisännyt, mutta se ei muuta jutun sanomaa nykyhetken tilanteesta mitenkään.

Jatkoväitteiden osalta en ole mitenkään väittynyt niiden olevan Kekäläisen sanomia, vaan nuo samat pointit ovat nostettu esille tässä keskustelussakin moneen kertaan ja asian ovat todenneet mm. sekä Jukka että Kari Jalonen, mutta ilmeisesti sinä tiedät asian paremmin?

 

[Artturenos]

Vähän viellä tutkiskelin noita lätkän pelaajien fysiikoita rasva% kannalta, joilla maailman huipulle on päästy, niin suhde on aika 50/60 onko siellä mitään alle kympien rasvoja noin silmämääräisesti. Päätelmänä voisi vetää että tuo on aika henkilökohtainen juttu millaisilla kehon rasva määrillä kroppa toimii hyvin. Eikä sitä kukaan voi sanoa että 8% rasvat ovat optimi.

Ovie esimerkiksi kuvien perusteella huitelee jossain 15% jopa mielummin yli rasvoiltaan. Huipulta löytyy monia muitakin joilta rasvaa löytyy tuonne 15% pintaan. Poikkeuksetta nämä pelaajat ovat fyysisesti erittäin vahvoja. Kovimassa tikissä(rasvattomin) noin ulkoisesti josta kuvia löytyi on Tyler Seguin, jolla kyllä rasvat ovat reilusti alle 10%.

Voisikin hieman kyseenalaistaa jääkeikkoliittoa, että mitä järkeä noissa tavoitteellisissa rasva% arvoissa on? 8% rasvoihin pyrkiminen etenkään jos se ei ole jollekkin keholle tyypillinen olotila, niin on lähinnä takapakin ottamista nuoren pelaajan kehityksessä.

 

[sporttipappa]

Voisikin hieman kyseenalaistaa jääkeikkoliittoa, että mitä järkeä noissa tavoitteellisissa rasva% arvoissa on? 8% rasvoihin pyrkiminen etenkään jos se ei ole jollekkin keholle tyypillinen olotila, niin on lähinnä takapakin ottamista nuoren pelaajan kehityksessä.

Voisi enemmän kuin hieman kyseenalaistaa tälläistä linjausta. Olet asian ytimessä todetessasi oikean rasvaprosentin olevan yksilöllinen piirre kehon toiminnan kannalta; siinä missä yhden keho (ennen kaikkea hormonitoiminta) toimii parhaiten r%12 tasolla, on se toisella jotakin muuta. Kehon luontaisen optimaalisen rasvan määrän suhteessa kehon massaan selvittäminen on tärkeää optimaalisen harjoite-ravinto-lepo -kolmiyhteyden selvittämisessä.

Jos jonkinlaista puolustelua SJL-r% arvioinnille on pakko antaa, liittyy se ohjeistusten luonteeseen. Siinä missä nopeusrajoitukset ohjaavat autoilijoita ajamaan halutulla nopeudella, voi alhaisen rasvaprosentin arvostaminen leiritestauksissa ohjata nuoria alentamaan rasvaprosenttiaan. Jos on todettu suomalaisten huippujääkiekkoilijanuorten olevan rasvaprosentiltaan liian rasvaisia, voi tällä siis saada myönteisiä vaikutuksia.

Olen kuitenkin sitä mieltä, kuten Kekäläinen aiemmin linkitetyssä (surkeasti tiivistetyssä kiitos @Vatso) ylen uutisessa toteaa, että ennen kaikkea pitäisi tunnistaa yksilö ja tämän yksilölliset psyko-fyysis-sosiaaliset tarpeet urheilijan polulla kohti huippua ja hyvää ihmisyyttä. Lisäksi valmentajan on tärkeää tietää teorian ja kokemuksen myötä, mitkä ovat tarkoituksenmukaisimmat keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi kyseisen yksilön kohdalla.

 

[Artturenos]

Koko teksti....

Tämä oli täyttä asiaa.

Itse voisin lisätä vertauksen yksilöjista joka fyysisiltä ominaisuuksilta vastaa hieman jääkiekossa vaadittavia fyysisiä ominaisuuksia. Mikä tahansa kamppailu laji, josta karsitaan tiukkimmat painoraja luokat pois tästä vertailusta. Kun katsotte nyrkkeilijöitä, vapaaottelijoita joilla on pelivaraa painonsa kanssa, jotka siis eivät taistele mitään painorajaa vastaan. Ovatko he kaikki änkyrä kireässä kuosissa 8% rasvoissa? No eivät ole! Koska heidän kehonsa toimii parhaiten yksilöllisillä tasoilla hyvin erilaisissa ulkomuodoissa, joillain se takoittaa 15% rasvojat joillain 8%.

Ei ollut Muhammad Ali 8% rasvoissa ja silti liikui kuin höyhen kehässä, ja kestävyyttäkin löytyi kunnioitettava määrä. Yllätävän harva yksilölajien edustaja jonka lajissa vaaditaan ominaisuuksia kestävyys voima ja nopeus ominaisuuksissa kuitenkaan edes on missään alle 10% rasvoissa, jossei tosiaan tiputa painoaan jonkun painoluokan vuoksi. Miksi siis Joukkuelajissa pätisi poiketa tästä kaavasta, puskemalla jokaista pelaajaa johonkin muottiin, joka viellä ei ole kovin realistinen optimi suurimmalla osalle yksilöistä.

Jääkiekko on laji joka monipuolisuutensa vuoksi antaa myös mahdollisuuden pelata peliä hyvin erilaisilla kehon fysiikoilla. Jokaisen nuoren pitäisi löytää se oma tiensä, eikä tuijotella mitään yksittäistä testitulosta. kokonaisuus on se joka ratkaisee, jos kokonaisuus näyttää paremmalle hieman pyöreällä ulkomuodolla, niin sillon kannattaa olla hieman pyöreä. Yksilö on yksilö niinkuin sporttipappa ylempänä ansiokkaasti kertoikin.

 

[Scade]

Yhdyn kyllä siihen näkemykseen, että rasvaprosentti on absoluuttisena lukuna aika huono jääkiekkoilijan kunnon arvioinnissa. Lajissa ei kuitenkaan ole painosta niin suurta haittaa kun kuitenkin jäällä liu'utaan. Pikemminkin päinvastoin, painosta on jopa hyötyä. Tietenkin tämän tulisi koostua lähinnä kiinteästä massasta, mutta suorituskyvyn kannalta ei ole ratkaisevan merkitsevää painon heitteleminen muutaman kilon välillä. Turhasta ylimääräisestä on toki hyvä päästä eroon, mutta mikä se sitten on absoluuttiselta arvoltaan kullekin yksilölle vaihtelee suuresti. Varmaan jossain 8-15% haarukassa liikutaan.

Kun NHL Combine tilaisuuden tuloksia tarkastelee vaikuttaa siltä, että erityisesti räjähtävyysominaisuudet ovat vähän huonossa kunnossa suomalaisilla (toki otanta pieni) esim. Wingate-testissä, jossa suomalaisia nimiä näkyy kärjessä lähinnä kun tarkkaillaan väsymysindeksiä. Suomalaiset siis tuottavat kohtuu tasaisesti tehoja tuon koko 30 sekunnin ajan. Muista maista tulee sitten ne ketkä saavat korkeimmat lukemat esim. 5 sekunnin ajaksi tuosta testistä.

Yksilö- ja pelipaikkakohtainen ominaisuuksien tarkastelu olisi tässä vaiheessa mielekästä. Tuo kestävyys kuitenkin syö jonkin verran tuota absoluuttista räjähtävyyttä. Voisi ajatella, että esim. räjähtäviä irtiottoja tekevälle laiturille olisi optimaalisempaa kehitttää nimenomaan noita ominaisuuksia eikä vaikkapa Cooperin tulosta.

 

[Glove]

Olen tässä seuraillut kavereiden lapsien joukkueita jonkin verran ja minua onnalkanut ihmetyttämään yksi asia. Alku- ja loppuverryttelyt, tai oikeastaan niiden puute. Kyse on kuitenkin E-C-juniori-ikäisistä pelaajista. Eräs valmentaja oli antanut pelaajille tämmöisen ohjeen verryttelyistä:"Tee jotain, jos haluat." No arvatkaapa tekevätkö, auton kyytiin ja kotiin pelaamaan pleikkaa.

Omasta mielestäni tämmöisessä hukataan erinomainen mahdollisuus kehittää pelaajien fysiikkaa. Puolen tunnin alku- ja loppuverkka sopivilla fysiikkaosilla maustettuna tekisi kuitenkin jääkauden elo-huhtikuu aikana 2 x 30 min x 3 krt/vko x 40 vko eli 120 h/kausi. Kai tuolla määrällä saisi jotain aikaan, ja jos ei riitä niin tehdään samaa ennen ja jälkeen pelien, joita on x määrä kaudessa.

 

[Divarijyrä]

Itse olen ihmetellyt samaa jalkapallon puolella. Nykyajan nuoria täytyy ottaa kädestä kiinni että he edes venyttelevät alkulämmöissä/loppuhölkässä. Jos silmä välttää niin mitään ei tapahdu.

Tärkein lihashuolto pitäisi tapahtua kotona harjoitusten jälkeen tai välipäivinä. Mutta rohkenen väittää että 80% junioreista ei tätä tee. Kun siis puhutaan 12-16 vuotiaista. Jos tässä iässä ei tehdä mitään, niin ongelmia tulee. Kroppa ei vaan kestä.

 

[Hawk #22]

Olen tässä seuraillut kavereiden lapsien joukkueita jonkin verran ja minua onnalkanut ihmetyttämään yksi asia. Alku- ja loppuverryttelyt, tai oikeastaan niiden puute. Kyse on kuitenkin E-C-juniori-ikäisistä pelaajista. Eräs valmentaja oli antanut pelaajille tämmöisen ohjeen verryttelyistä:"Tee jotain, jos haluat." No arvatkaapa tekevätkö, auton kyytiin ja kotiin pelaamaan pleikkaa.

Omasta mielestäni tämmöisessä hukataan erinomainen mahdollisuus kehittää pelaajien fysiikkaa. Puolen tunnin alku- ja loppuverkka sopivilla fysiikkaosilla maustettuna tekisi kuitenkin jääkauden elo-huhtikuu aikana 2 x 30 min x 3 krt/vko x 40 vko eli 120 h/kausi. Kai tuolla määrällä saisi jotain aikaan, ja jos ei riitä niin tehdään samaa ennen ja jälkeen pelien, joita on x määrä kaudessa.

Riippuu hyvin paljon seurasta ja valmentajasta kuinka hyvin tätä hoidetaan. Valmentamassani joukkueessa (D-ikäisiä) meillä on jokaista jäätreeniä ennen 30-60 minuutin oheinen, jossa tehdään päivästä riippuen lihaskuntoa, liikkuvuusharjoitteita, nopeusvetoja, porras/mäkijuoksua, tai mailankäsittelyharjoitteita. Jäätreenien lopuksi on myös aina n. 30 minuutin oheisharjoitus, jossa joko venytellään, tehdään aerobisia harjoitteita tai jotain muuta edellämainittua oheisharjoitetta. Lisäksi meillä on joka viikko 1-2 erillistä oheisharjoitetta vielä jäätreenien päälle, joissa tehdään myös kaikenlaista harjoittelua, enimmäkseen liikkuvuusjuttuja, jotka ovat hälyyttävän huonolla tasolla todella monella juniorilla.

Tuohan on täysin valmentajan harrastuneisuudesta ja intohimosta kiinni miten paljon haluaa käyttää aikaa treeneihin ja niiden suunnitteluun. Minulla menee vähintään 7 tuntia aikaa muuhun kuin jääharjoitusten vetämiseen, eikä tähän edes lasketa pelejä tai erilaisten harjoitussuunnitelmien tekemistä. En kuitenkaan ole omassa seurassani ainoa, vaan samanlaista toimintaa tapahtuu jokaisessa ikäluokassa. Lähtökohtaisesti voi varmaankin ajatella, että mitä isompi seura, sitä suuremmalla todennäköisyydellä nämä asiat on hoidettu kunnolla. Poikkeuksia toki löytyy, molempiin suuntiin.

 

[Divarijyrä]

Riippuu hyvin paljon seurasta ja valmentajasta kuinka hyvin tätä hoidetaan. Valmentamassani joukkueessa (D-ikäisiä) meillä on jokaista jäätreeniä ennen 30-60 minuutin oheinen, jossa tehdään päivästä riippuen lihaskuntoa, liikkuvuusharjoitteita, nopeusvetoja, porras/mäkijuoksua, tai mailankäsittelyharjoitteita. Jäätreenien lopuksi on myös aina n. 30 minuutin oheisharjoitus, jossa joko venytellään, tehdään aerobisia harjoitteita tai jotain muuta edellämainittua oheisharjoitetta. Lisäksi meillä on joka viikko 1-2 erillistä oheisharjoitetta vielä jäätreenien päälle, joissa tehdään myös kaikenlaista harjoittelua, enimmäkseen liikkuvuusjuttuja, jotka ovat hälyyttävän huonolla tasolla todella monella juniorilla.

Tuohan on täysin valmentajan harrastuneisuudesta ja intohimosta kiinni miten paljon haluaa käyttää aikaa treeneihin ja niiden suunnitteluun. Minulla menee vähintään 7 tuntia aikaa muuhun kuin jääharjoitusten vetämiseen, eikä tähän edes lasketa pelejä tai erilaisten harjoitussuunnitelmien tekemistä. En kuitenkaan ole omassa seurassani ainoa, vaan samanlaista toimintaa tapahtuu jokaisessa ikäluokassa. Lähtökohtaisesti voi varmaankin ajatella, että mitä isompi seura, sitä suuremmalla todennäköisyydellä nämä asiat on hoidettu kunnolla. Poikkeuksia toki löytyy, molempiin suuntiin.

Tähänkin varmaan voi vaikuttaa se, että saako valmentaja palkkaa vai ei. Jos valmentaja on normaali työssä käyvä ihminen niin tuollaiset määrät/suunnitelut on varmasti haasteellista. Mutta jos käyt töissä ja silti jaksat tälläiset setit kehitellä junnuille niin hattua nostan. Ja ylipäätänsä en tiedä maksetaanko esim. D-junnujen valmentajille kuinka palkkaa esim. Ipassa tai Tapparassa? Tai pienemmissä seuroissa?
Itse valmennan jalkapallon puolella ja en kyseisestä hommasta palkkaa saa, niin tuohon määrään ei oikeen millään pysty, vaikka haluaisin.

 

[Hawk #22]

Tähänkin varmaan voi vaikuttaa se, että saako valmentaja palkkaa vai ei. Jos valmentaja on normaali työssä käyvä ihminen niin tuollaiset määrät/suunnitelut on varmasti haasteellista. Mutta jos käyt töissä ja silti jaksat tälläiset setit kehitellä junnuille niin hattua nostan. Ja ylipäätänsä en tiedä maksetaanko esim. D-junnujen valmentajille kuinka palkkaa esim. Ipassa tai Tapparassa? Tai pienemmissä seuroissa?
Itse valmennan jalkapallon puolella ja en kyseisestä hommasta palkkaa saa, niin tuohon määrään ei oikeen millään pysty, vaikka haluaisin.

En käy töissä, mutta opiskelen yliopistossa samaan aikaan. Toki olen poikkeus, sillä suurin osa valmentajista on töissä. Palkkaa en käytännössä saa (toppapuku, muita vaatteita ja hyvin nimellinen korvaus) ja käytännössä pitäisi olla A- tai B-junioreiden valmentaja, että oikeasti tienaisi jotain. Mutta eihän tässä paljon vapaa-aikaa jää mihinkään ja paljon pitää järjestellä asioita, etteivät harjoitukset häiritse opiskeluja. Helppoa toki kun ei ole vielä perhettä tai muita velvoitteita, mutta enemmän nostan hattua muille seuran valmentajille, jotka tekevät vielä enemmän hommia, vaikka heillä onkin oma perhe ja päivätyö.

Varmaankaan en opiskelujeni jälkeen enää pysty mitenkään samanlaiseen omistatumiseen, mutta vielä ehtii ja nuorena jaksaa.

 

[Glove]

Hienoa kun homma toimii edes jossakin. Useita treenejä tälläkin kaudella seuranneena käy melkein sääliksi niitä (kymmeniä)tuhansia junioreita, joiden mahdollisuudet jääkiekkoilijana tai urheilijana yleensäkin tyssäävät jo pikkujunnuna kun valkku painottaa ihan vääriä asioita, ei osaa opettaa (edes niitä vääriä asioita) oikein, eikä sitten edes vaadi, että tehdään niin kuin on opetettu. Eihän ammattivalmentajia tietysti joka joukkueeseen riitä tässä maassa vaikka siihen jostain rahaa olisikin. Mutta se, ettei edes yritetä kehittyä valmentajana ja toistetaan samaa skeidaa reenistä toiseen, on ihan syvältä.