Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2016–2017

[dana77]

Roy Worters 160cm
Darren Pang 165cm
George Heisworth 168cm
Jarmo Myllys 174cm

 

[Jääkuutio]

Eipä viime vuosilta tuo Thomaskaan mikään jättiläinen ollut (180cm). Vissiin voitti pari Vezinaa, Stanley cupin jne...

 

[Denverin Munasyndi]

Eipä viime vuosilta tuo Thomaskaan mikään jättiläinen ollut (180cm). Vissiin voitti pari Vezinaa, Stanley cupin jne...

Lilliputtiveskarien listaaminen vuodelta kivi ja keihäs on tässä tapauksessa turhaa, mutta Thomas on niitä viime vuosien kavereita, jotka köykäisestä varresta huolimatta ovat tykittäneet tylyt näytöt tiskiin. Nykyaikaiset maalivahtivalmentajat saavat edelleenkin sydäninfarkteja Bunkkeri-Timpan otteita seuratessaan ja parhaassa tapauksessa Saros yhdistelee ne häiröillyt voittamattomaksi seokseksi oman kliinisyytensä kanssa. Pari tulee silloin tällöin menemään olkapäiden yli, mutta kuka niitä laskee jos voittoja tulee? Tosta upsideä, negailijat voi heittää downit jatkoksi.

 

[Jyyd]

Ihan yhdentekevää listata sellaisia mikkihiirimaalivahteja, joista me 90-luvulla syntyneet tuskin olemme koskaan edes kuulleet. Peli on muuttunut sen verran, että jos ennen riitti kyljelleen makuu tai heittäytyminen läpiajossa, niin nykyään tarvitsee jo peittää ettei hyökkääjä tee varmaa maalia laukauksella. Listatkaapa joku vielä, jos löydätte vaikka alle 160cm maalivahdin joka olisi päässyt edes lähelle NHL:ää. Ihan vain kun vauhtiin on jo päästy.*hymiö*

On erittäin mielenkiintoista nähdä, miten pieni maalivahti suoriutuu nykyänärissä. Ehkä Sarosta muistellaan vuosien päästä pienten maalivahtien latujen avaajana nykyjääkiekossa. Vaikka olisikin Thomasia sun muuta ollut ennen. Poikkeuksetta nykyään löytyy pelkästään vähän jääkaappipakastinta pienempää.

 

[Viipastu]

Maalivahtien torjunta-asento ei ole kaikilla sama. Osa mokeista pelaa enemmän lysyssä (leveämpi haara-asento, syvempi kumara) kuin toiset, jolloin sivuittaisliike ja maahanmeno on nopeampaa. Kompromissi lisää tilaa yläsuuntaan, mutta vähentää poikittaissyötöistä tulevia maaleja jalkojen paremman käytön vuoksi.

Maalivahdit liikkuvat maalinedustalla myös erityylisesti johtuen valmennuksen eroavaisuuksista. Aggressiivisimmat mm. Andersen ovat maalialueen ulkopuolella lukemassa peliä, kun mm. Lundqvist pitäytyy syvällä lähempänä maaliviivaa. Kaikissa torjuntatyyleissä tulee aina olemaan heikkouksia liikkuvuuden kompromissien osalta.

Tätä väitettä tukee myös maalintekotilastot, missä maalivahdeilla ei ole vaikeuksia suorissa laukauksissa, mutta enemmänkin nopeissa muutoksissa.
Tilastojen mukaan(vuodelta 2013, 29 000 laukausta) torjuntaprosentit suora laukaus ilman maskia .950, riparit .760, sivuittaisliike .700 ja ohjaukset .755. Nykykiekossa vain neljännes maaleista tehdään maalin yläosaan.

Maalivahtivalmennus on nykyään videourheilua. Jokainen maalivahti tutustuu ennalta vastustajiin ja heidän tapoihin pelata ennakoidakseen tulevia laukauksia, kuvioita sekä syöttötilanteita. Pelisilmä ja taktinen opiskelu on hiljalleen nousemassa tärkeimmäksi erityispiirteeksi torjuntatyössä. Pituudella on yllättävän vähän tekemistä sen kanssa, että onko maalivahti hyvä vai huono.

 

[SouthernSun76]

Nashvillen maalivahdit olleet reikäjuustoa Ducksien käsittelyssä. Ei auta vaikka olis kerrostalon kokoinen Rinne, niin maaleja menee. Eikö noiden isojen maalivahtien pitänyt olla parempia?

 

[Jyyd]

Nashvillen maalivahdit olleet reikäjuustoa Ducksien käsittelyssä. Ei auta vaikka olis kerrostalon kokoinen Rinne, niin maaleja menee. Eikö noiden isojen maalivahtien pitänyt olla parempia?

En nyt ole mikään isojen vahtien puolestapuhuja, mutta camaan. Rinteen otteet on jokainen nähnyt eikä se kerro mistään muusta kuin miehen huonosta työskentelystä. World Cupissa olisi mennyt varmaan rantapalloakin längistä, niin kyllä järkikin sanoo ettei argumentteja voi mihinkään suuntaan repiä veskarin koosta. Tällaisessa tapauksessa.

Enemmän kuin hyvä jos Saros lyö itsensä läpi NHL-tasolla.

 

[Naurava Kulkuri]

En ole minäkään hirveästi jos lainkaan heikkoja pelejä häneltä nähnyt. Kuitenkin, on ihan normaalia pitää pieni varaus näin katsojan mielessä, että "mitenhän tässä nyt käy". NHL:ssä ajetaan maalille ihan eri tavalla kuin Liigassa, ja laukaukset ovat usein paljon laadukkaampia. Joten joskaan koko ei ole kaikki kaikessa, on silläkin merkityksensä kuten ylempänä mainittiin.

Aina ei maalivahtikaan ehdi tehdä töitä nähdäkseen kiekkoa, ja silloin luotetaan vain v-asentoon tai mennään polvilleen ja toivotaan että johonkin osuu. Joillain osuu olkapäähän, kun toisilla voi mennä olkapään yli. Ei sovi aliarvostaa isojen maalivahtien etua, joskaan ei sovi dumata missään tapauksessa Sarosta, varsinkaan ennen, kuin tämä on saanut kunnon näyttöpaikkoja NHL:ssä.

Itse uskon Sarosiin, mutta olen myös hyväksynyt sen tosiasian, että yksinkertaisesti tilaa jää enemmän yläkulmiin, jolloin Ovechkinit ja Laineet sen kyllä löytävät.

Joo, tottakai tuo on yksi heikkous, mikä varmasti vaikuttaa joissakin tilanteissa. Aika monilta veskoilta löytyy joku heikkous ja NHL on kyllä sellainen paikka, missä niitä heikkouksia, varsinkin pudotuspeleissä hyödynnetään jos vain suinkin mahdollsita. Esim. Rinteelle tuntuu iso osa vedoista tulevan hanskakäden kainalon permuudankolmioon. Juusen täytyy ottaa sitten jotain muita vetoja enemmän kiinni, kun olkapään yli varmaan pari kiekkoa kaudessa vilahtaa.

Vaikka Juuse olis 30cm pidempi ja liikkuis samalla tavalla, niin olisihan menestymisessä siltikin kysymysmerkkejä. No ehkä ei :D mutta pointtinani on, että jos joku asia on epävarma, niin kyllä se on nhl ykkösmaalivahdin tontti. Ja sitten jos menestymisenä pidetään sitä, että täytyy olla parempi kuin Quick, Lunkka tai Rinne, niin hommat menee vielä melkoisesti epävarmemmaksi :D

 

[SouthernSun76]

No ehkä ei :D mutta pointtinani on, että jos joku asia on epävarma, niin kyllä se on nhl ykkösmaalivahdin tontti. Ja sitten jos menestymisenä pidetään sitä, että täytyy olla parempi kuin Quick, Lunkka tai Rinne, niin hommat menee vielä melkoisesti epävarmemmaksi :D

Niin, niitä ykkösvahdin paikkoja on tasan tarkkaan se 30 tällä hetkellä. Ensi kaudella sitten yksi enemmän kiitos Las Vegasin. EI noista 30 ykkösvahdista kaikki ole Vezina-tasoa, joten kyllä mun mielestä Saroksellakin ne omat mahdollisuudet ovat. Varsinkin jos Peksin vire ei ala paranemaan tuosta mitä se on tämän syksyn aikana ollut.

 

[adolf]

Jos jätkä ryösti Ruotsin junnuilta siinä kiekkosateessa sen mestaruuden ja pelaa nyt AHL:ssä tuollaisilla prosenteilla, niin en vain itse usko millään että astuminen NHL:ään olisi niin iso loikka korkeammalle tasolle etteikö Juuse sielläkin pystyisi pelaamaan hyvin ja tarjoamaan joukkueelle mahdollisuuden voittaa. NHL on maailman paras kiekkosarja, mutta ei ne nyt mitään yli-ihmisiä sielläkään ole että sieltä tulee kaiken aikaa jotain Nicklas_Lidström_Torino_2006 laukauksia.

Sehän nyt on loppujen lopuksi sitten kuitenkin melko lailla yhdentekevää että millä tyylillä veskari torjuu, kunhan vain jollain tavalla pystyy olemaan kiekon tiellä.

 

[Mängimies]

Sehän nyt on loppujen lopuksi sitten kuitenkin melko lailla yhdentekevää että millä tyylillä veskari torjuu, kunhan vain jollain tavalla pystyy olemaan kiekon tiellä.

Niin on. Terveisin 182-senttinen Dominik Hasek.

 

[Blackie]

Sehän nyt on loppujen lopuksi sitten kuitenkin melko lailla yhdentekevää että millä tyylillä veskari torjuu, kunhan vain jollain tavalla pystyy olemaan kiekon tiellä.

Niinpä. Tulee jotenkin tästä kaikesta mieleen baseball ja Moneyball -kirjan yksi keskeisistä hahmoista, eli syöttäjä Chad Bradford. Miestä ei kukaan pitänyt (Oakland Athleticsia lukuunottamatta) Major League -tason syöttäjänä, koska kova syöttö ei ollut nopeudeltaan kovinkaan kummoinen ja miehen heittotyyli oli friikkimäinen. Mutta mies oli tehokas ja sai tuloksia aikaan, joten miksi pitäisi mitään merkitystä olla kovan syötön nopeudella tai heittotyylillä.

 

[dexter__35]

Sehän nyt on loppujen lopuksi sitten kuitenkin melko lailla yhdentekevää että millä tyylillä veskari torjuu, kunhan vain jollain tavalla pystyy olemaan kiekon tiellä.

Edelleenkin paras neuvo mitä mv-valmennuksessa olen kuullut, "nyt vaan elintä siihen kiekon eteen".

 

[Giba]

Suomalaisten otteita olisi hieno tässä ketjussa seurata, kuten ketjun otsikko kertoo. Viimeiset sivut käsittelevät maalivahtien kokoa. Mentiin jo Baseballin puolellekkin....

 

[adolf]

Miltä Pulkkinen on näyttänyt?

 

[Frostbite]

Minnesotan suomalaiset, pois lukien Haula, ja Komrov olleet aika yössä näissä kauden avausotteluissa. Onko muuten paras avaus suomalaisilta pisteiden valossa miesmuistiin?

 

[jalperi]

Minnesotan suomalaiset, pois lukien Haula, ja Komrov olleet aika yössä näissä kauden avausotteluissa. Onko muuten paras avaus suomalaisilta pisteiden valossa miesmuistiin?

Komarov? Minnesota?

Korpikoski btw pelas viime yönä Dallasin ykkösessä, olkootkin et kärkiketjuissa taitaa pari loukkia olla?

 

[Frostbite]

Komarov? Minnesota?

Korjaan Minnesotan suomalaiset, pois lukien Haula, ja Toronton Komarov. (jos joku luuli että Leksa pelaa Minnesotassa.)

 

[Micqou]

Korjaan Minnesotan suomalaiset, pois lukien Haula, ja Toronton Komarov. (jos joku luuli että Leksa pelaa Minnesotassa.)

Onko tässä lauseessa mitään järkeä? :D

Haulakin taitaa olla loukkaantuneena kun ollut viime peleistä poissa kokoonpanosta

 

[Hejony]

Isossa roolissa olevien suomalaisten määrä on kasvanut parissa vuodessa niin paljon, ettei kaikkia ehdi enää oikein edes seuraamaan. Suomalaisten pistepörssiä katselin, ja siellä näyttäisi Lehterä, Salomäki ja tosiaan Haulakin olevan pahasti vajailla pelimäärillä. Mitäs vammoja heillä?

Ja onko Raskin aikataulusta julkaistu mitään lisäinfoa? Kausi ehti saamaan erinomaisen alun, joten harmi jos loukkaantuminen tuo peleihin pitkänkin tauon.

 

[SouthernSun76]

Isossa roolissa olevien suomalaisten määrä on kasvanut parissa vuodessa niin paljon, ettei kaikkia ehdi enää oikein edes seuraamaan. Suomalaisten pistepörssiä katselin, ja siellä näyttäisi Lehterä, Salomäki ja tosiaan Haulakin olevan pahasti vajailla pelimäärillä. Mitäs vammoja heillä?

Ja onko Raskin aikataulusta julkaistu mitään lisäinfoa? Kausi ehti saamaan erinomaisen alun, joten harmi jos loukkaantuminen tuo peleihin pitkänkin tauon.

Lehterä pelasi viime yönä jo, mutta tosiaan oli pari peliä sivussa pienen tällin vuoksi.

 

[Hakametsän Järkkäri]

Varmaan ensi yönä joutuu taas pitkästä aikaa valvomaan, kun Mikko Rantanen pelaa kauden ensimmäisen ottelunsa ylhäällä ja vastassa vielä Jets. Vähän kyllä sellainen fiilis, että kahden huippumatsin odottaminen peräkkäisinä iltoina Laineelta on kuitenkin epärealistista.

 

[adolf]

Sunnuntai-iltanahan tulee sitten klo. 21:00 Suomen aikaa Winnipeg - Buffalo

 

[jalperi]

Hyvä tarjonta nyt viikonloppuna. Tuon Winnipeg-Buffalo pelin lisäks huomenna ois kasilta illalla Florida-Buffalo, ja sunnuntaina kello 23.00 lähtien ois vielä Carolinan(Philadelphiaa vastaan) ja Floridan( Detroitia vastaan) pelit.

 

[Hejony]

Jetsin pelejä tullut nyt katsottua Laineen takia enimmäkseen, ja hänestä nyt ei tarvitse sen kummemmin mitään sanoa, sen kuin klikkaa maalipörssin auki. Mutta täytyy tulla kehaisemaan Armiaa tänne oikein erikseen. Kuten jo monta kertaa on todettu, niin on kyllä kehittynyt aivan valtavasti viimeisen vuoden aikana. Ja se muutos mikä miehen pelityylissä on nähty, on suorastaan hämmästyttävä. Muistan kyllä, että Joppe paransi kahden suunnan peliään jo viimeisellä liigakaudellaan, mutta nykyään hän on siinä kiistatta aivan maailmanluokkaa. Kauden ihan ensimmäisissä otteluissa tuntui, että onko tuo työmyyrä-asenne jopa vienyt terän siitä Armian taitopuolesta, mutta taisikin olla vain rooli- ja itseluottamuskysymys.

Armia on tarjonnut näissä kauden kahdeksassa ottelussa jo lukuisia suorastaan mahtavia highlight-hetkiä, ja totta puhuen tuloksellisesti hänellä on pieni cold streak käynnissä. Noilla otteilla ja paikoilla pisteitä tulisi olla jotain viidestä ylöspäin. Parhaina paloina nousee mieleen tietysti se alivoimavaihto, sekä olikohan ensimmäisestä Dallas-ottelusta vaihto, jossa Jets pyöritti pitkään, ja tuntui että kaikki muut yhdeksän kenttäpelaaja väsähtivät seisoville jaloille, samalla kun Armia haki kiekon pariinkin kertaan laidasta ja surffaili leikitellen tekopaikalle.

Toivottavasti saa edelleen vastuuta, ja pinnojakin alkaa tippumaan hiukan paremmin. Erityisesti jos pysyy 2-yv:ssä (puhumattakaan jos pääsisi ykköseen Laineen kanssa...), ei sellainen 40 pistettä pitäisi olla otteiden puolesta mitenkään tavoittamaton. Samalla harppaisi vähän myöhäisemmällä iällä ikätovereidensa parissa reippaasti ohi Pulkkisen ja Salomäen, sinne Teuvon tuntumaan.

Hiukan kauemmin se otti kuin muilla viime vuosina vastaavilla numeroilla varatuilla, mutta kyllä tästäkin NHL-pelaaja taidettiin saada.

Tällaista tuli kirjailtua Ässät-osioon Joppe Armiasta, ja heräsi siinä taas muutama ajatus yleisemminkin nuorista suomalaisista. Eli jos katsoo 90-luvulla syntyneiden (ja NHL:n kannalta ajankohtaisten) suomalaishyökkääjien varausnumeroita, niin aika loogisestihan nuo kehityspolut ovat menneet:

#2 Alexander Barkov
#2 Patrik Laine
#4 Jesse Puljujärvi
#9 Mikael Granlund
#19 Mikko Rantanen
#16 Joel Armia
#18 Teuvo Teräväinen
#22 Kasperi Kapanen
#35 Sebastian Aho
#45 Markus Granlund
#52 Miikka Salomäki
#55 Artturi Lehkonen
#99 Joonas Donskoi
#111 Teemu Pulkkinen
#182 Erik Haula
#184 Iiro Pakarinen

Näistä varausnumeronsa perusteella kovimmat, eli Barkov ja Laine, ovat pystyneet siirtämään vahvuutensa ja tasonsa käytännössä suoraan NHL:n, mitä TOP3-varauksilta usein odotetaankin, varsinkin hyökkääjiltä. Puljujärvi ja Rantanen eivät sen sijaan siihen aivan pystyneet, mutta molemmat ovat isokokoisia ja pelityyliltään sellaisia, että sopeutuminen tapahtunee helpohkosti. Rantanen jo AHL:ssä loistikin, ja Puljulta odotan samaa jos sinne tiputetaan. Ovat mielestäni siinä mielessä samantyyppisiä tapauksia, että koko ja pelityyli aiheuttavat sen, ettei heidän tarvitse tuoda peliinsä paljoakaan uusia asioita, kyse on enemmänkin nyansseista ja pelinopeuteen totuttelusta. (Pieni disclaimer kyllä Puljun pelikäsityksen riittävyydestä, se herättää hieman kysymyksiä).

Sitten tuolta voidaan eritellä joukko SM-liigassa huikeasti pelanneita, osa jopa suorastaan dominoineita, pienikokoisempia kiekkomaestroja. Näitä ovat Mikael Granlund, Joel Armia (toki isokokoisempi), Teuvo Teräväinen, Kasperi Kapanen, Sebastian Aho ja Teemu Pulkkinen. Näitä yhdistää se, että melkein jokaisen pelissä on ollut joku sellainen ominaisuus tai puute, joka on pitänyt muuttaa tai kehittää. Varsinkin Granlund ja Armia ovat aivan erilaisia pelaajia kuin liigavuosinaan. Kummankaan taso ei riittänyt pelityylin/roolin suoraan siirtämiseen NHL:n kärkiketjuihin, vaan pakettia piti täydentää monipuolisemmaksi, kaksinkamppailuvoimaisemmaksi ja puolustavammaksi. Mikke sai paremmin vastuuta ja hoiti homman myös nopeasti kuntoon, Joppe on saapunut vasta tänä syksynä. Teräväinen oli monien mielestä näistä ehkä lupaavin, mutta tällä hetkellä homma ei näytä kovinkaan hyvältä. Hän ei ole pystynyt tuomaan peliinsä uusia ulottuvuuksia, eikä ainakaan vielä pysty kanemaisella pelityylillään täysin pärjäämään. Ahon tilanne vaikuttaa ihan hyvältä, mutta toisaalta häntä ovat monet valmentajansa kehuneetkin erittäin älykkääksi pelaajaksi. Pulkkisen kohdalla skouttaus on tainnut aikoinaan toimia aika hyvin. Hän oli liigassa aikalailla yhtä vakuuttava kuin kuka tahansa mainituista, mutta varausnumero painui selvästi alimmaksi. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että kohta jo 25-vuotiaan Pulkkisen maalintekopeli ei siirry AHL:stä NHL:n.

Ahon alapuolella varatut ovat sitten enemmän sellaisia, jotka eivät liigassakaan mitään aivan ihmeitä esittäneet. Ja jätetään nyt pieni disclaimer vielä Lehkoselle ja ehkä Donskoille, mutta vaikuttaa myös siltä, ettei heistä kukaan aivan tulosyksikköpelaajaksi NHL:ssä nousekaan. Hyvään runkopelaajan uraan kuitenkin suurin osa matkalla. Haula on tietysti jo poikkeuksellinen löyty noilta numeroilta.

Monien tässä analysoitujen pelureiden urat ovat totta kai vielä aivan alkutekijöissään. Kuitenkin kaiken kaikkiaan tällä hetkellä näyttää hieman mutkia oikoen siltä, että suomalaisten hyökkääjien osalta TOP5-varaukset ovat hyvin valmiita NHL-pelaajia jo sellaisenaan. Suurinpiirtein ensimmäisen kierroksen puolivälistä toisen kierroksen alkuun varatut pelaajat eivät pysty sitä liigasta tuttua roolia ottamaan, mutta heikkouksia vahvistamalla voivat silti tehdä itsestään tärkeitä pelaajia joukkueilleen. Toisen kierroksen puolivälistä alaspäin mentäessä ei tulosyksikön pelaajia juuri enää löydy, ja osumatarkkuus NHL-urankin suhteen alkaa heikentyä, minkä huomaisi hyvin jos tuohon laittaisi loputkin 90-luvulla syntyneet hyökkääjävaraukset rinnalle.

Jos tästä pitkästä ajatuksenvirrasta jonkun pointin haluaa löytää, niin ehkä se on siinä, että jos varaus tippuu TOP10 tienoille tai ulkopuolelle, niin odotusten ei kannata olla aivan taivaissa. Tämä on toki kansainvälisellä otoksella ollut havaittavissa aiemminkin, mutta noilta sijoilta varatut suomalaiset ovat olleet usein omassa liigassaan niin loistavia, että monien seuraajien odotukset ovat olleet tosi kovia.