Jetsin pelejä tullut nyt katsottua Laineen takia enimmäkseen, ja hänestä nyt ei tarvitse sen kummemmin mitään sanoa, sen kuin klikkaa maalipörssin auki. Mutta täytyy tulla kehaisemaan Armiaa tänne oikein erikseen. Kuten jo monta kertaa on todettu, niin on kyllä kehittynyt aivan valtavasti viimeisen vuoden aikana. Ja se muutos mikä miehen pelityylissä on nähty, on suorastaan hämmästyttävä. Muistan kyllä, että Joppe paransi kahden suunnan peliään jo viimeisellä liigakaudellaan, mutta nykyään hän on siinä kiistatta aivan maailmanluokkaa. Kauden ihan ensimmäisissä otteluissa tuntui, että onko tuo työmyyrä-asenne jopa vienyt terän siitä Armian taitopuolesta, mutta taisikin olla vain rooli- ja itseluottamuskysymys.
Armia on tarjonnut näissä kauden kahdeksassa ottelussa jo lukuisia suorastaan mahtavia highlight-hetkiä, ja totta puhuen tuloksellisesti hänellä on pieni cold streak käynnissä. Noilla otteilla ja paikoilla pisteitä tulisi olla jotain viidestä ylöspäin. Parhaina paloina nousee mieleen tietysti se alivoimavaihto, sekä olikohan ensimmäisestä Dallas-ottelusta vaihto, jossa Jets pyöritti pitkään, ja tuntui että kaikki muut yhdeksän kenttäpelaaja väsähtivät seisoville jaloille, samalla kun Armia haki kiekon pariinkin kertaan laidasta ja surffaili leikitellen tekopaikalle.
Toivottavasti saa edelleen vastuuta, ja pinnojakin alkaa tippumaan hiukan paremmin. Erityisesti jos pysyy 2-yv:ssä (puhumattakaan jos pääsisi ykköseen Laineen kanssa...), ei sellainen 40 pistettä pitäisi olla otteiden puolesta mitenkään tavoittamaton. Samalla harppaisi vähän myöhäisemmällä iällä ikätovereidensa parissa reippaasti ohi Pulkkisen ja Salomäen, sinne Teuvon tuntumaan.
Hiukan kauemmin se otti kuin muilla viime vuosina vastaavilla numeroilla varatuilla, mutta kyllä tästäkin NHL-pelaaja taidettiin saada.
Tällaista tuli kirjailtua Ässät-osioon Joppe Armiasta, ja heräsi siinä taas muutama ajatus yleisemminkin nuorista suomalaisista. Eli jos katsoo 90-luvulla syntyneiden (ja NHL:n kannalta ajankohtaisten) suomalaishyökkääjien varausnumeroita, niin aika loogisestihan nuo kehityspolut ovat menneet:
#2 Alexander Barkov
#2 Patrik Laine
#4 Jesse Puljujärvi
#9 Mikael Granlund
#19 Mikko Rantanen
#16 Joel Armia
#18 Teuvo Teräväinen
#22 Kasperi Kapanen
#35 Sebastian Aho
#45 Markus Granlund
#52 Miikka Salomäki
#55 Artturi Lehkonen
#99 Joonas Donskoi
#111 Teemu Pulkkinen
#182 Erik Haula
#184 Iiro Pakarinen
Näistä varausnumeronsa perusteella kovimmat, eli Barkov ja Laine, ovat pystyneet siirtämään vahvuutensa ja tasonsa käytännössä suoraan NHL:n, mitä TOP3-varauksilta usein odotetaankin, varsinkin hyökkääjiltä. Puljujärvi ja Rantanen eivät sen sijaan siihen aivan pystyneet, mutta molemmat ovat isokokoisia ja pelityyliltään sellaisia, että sopeutuminen tapahtunee helpohkosti. Rantanen jo AHL:ssä loistikin, ja Puljulta odotan samaa jos sinne tiputetaan. Ovat mielestäni siinä mielessä samantyyppisiä tapauksia, että koko ja pelityyli aiheuttavat sen, ettei heidän tarvitse tuoda peliinsä paljoakaan uusia asioita, kyse on enemmänkin nyansseista ja pelinopeuteen totuttelusta. (Pieni disclaimer kyllä Puljun pelikäsityksen riittävyydestä, se herättää hieman kysymyksiä).
Sitten tuolta voidaan eritellä joukko SM-liigassa huikeasti pelanneita, osa jopa suorastaan dominoineita, pienikokoisempia kiekkomaestroja. Näitä ovat Mikael Granlund, Joel Armia (toki isokokoisempi), Teuvo Teräväinen, Kasperi Kapanen, Sebastian Aho ja Teemu Pulkkinen. Näitä yhdistää se, että melkein jokaisen pelissä on ollut joku sellainen ominaisuus tai puute, joka on pitänyt muuttaa tai kehittää. Varsinkin Granlund ja Armia ovat aivan erilaisia pelaajia kuin liigavuosinaan. Kummankaan taso ei riittänyt pelityylin/roolin suoraan siirtämiseen NHL:n kärkiketjuihin, vaan pakettia piti täydentää monipuolisemmaksi, kaksinkamppailuvoimaisemmaksi ja puolustavammaksi. Mikke sai paremmin vastuuta ja hoiti homman myös nopeasti kuntoon, Joppe on saapunut vasta tänä syksynä. Teräväinen oli monien mielestä näistä ehkä lupaavin, mutta tällä hetkellä homma ei näytä kovinkaan hyvältä. Hän ei ole pystynyt tuomaan peliinsä uusia ulottuvuuksia, eikä ainakaan vielä pysty kanemaisella pelityylillään täysin pärjäämään. Ahon tilanne vaikuttaa ihan hyvältä, mutta toisaalta häntä ovat monet valmentajansa kehuneetkin erittäin älykkääksi pelaajaksi. Pulkkisen kohdalla skouttaus on tainnut aikoinaan toimia aika hyvin. Hän oli liigassa aikalailla yhtä vakuuttava kuin kuka tahansa mainituista, mutta varausnumero painui selvästi alimmaksi. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että kohta jo 25-vuotiaan Pulkkisen maalintekopeli ei siirry AHL:stä NHL:n.
Ahon alapuolella varatut ovat sitten enemmän sellaisia, jotka eivät liigassakaan mitään aivan ihmeitä esittäneet. Ja jätetään nyt pieni disclaimer vielä Lehkoselle ja ehkä Donskoille, mutta vaikuttaa myös siltä, ettei heistä kukaan aivan tulosyksikköpelaajaksi NHL:ssä nousekaan. Hyvään runkopelaajan uraan kuitenkin suurin osa matkalla. Haula on tietysti jo poikkeuksellinen löyty noilta numeroilta.
Monien tässä analysoitujen pelureiden urat ovat totta kai vielä aivan alkutekijöissään. Kuitenkin kaiken kaikkiaan tällä hetkellä näyttää hieman mutkia oikoen siltä, että suomalaisten hyökkääjien osalta TOP5-varaukset ovat hyvin valmiita NHL-pelaajia jo sellaisenaan. Suurinpiirtein ensimmäisen kierroksen puolivälistä toisen kierroksen alkuun varatut pelaajat eivät pysty sitä liigasta tuttua roolia ottamaan, mutta heikkouksia vahvistamalla voivat silti tehdä itsestään tärkeitä pelaajia joukkueilleen. Toisen kierroksen puolivälistä alaspäin mentäessä ei tulosyksikön pelaajia juuri enää löydy, ja osumatarkkuus NHL-urankin suhteen alkaa heikentyä, minkä huomaisi hyvin jos tuohon laittaisi loputkin 90-luvulla syntyneet hyökkääjävaraukset rinnalle.
Jos tästä pitkästä ajatuksenvirrasta jonkun pointin haluaa löytää, niin ehkä se on siinä, että jos varaus tippuu TOP10 tienoille tai ulkopuolelle, niin odotusten ei kannata olla aivan taivaissa. Tämä on toki kansainvälisellä otoksella ollut havaittavissa aiemminkin, mutta noilta sijoilta varatut suomalaiset ovat olleet usein omassa liigassaan niin loistavia, että monien seuraajien odotukset ovat olleet tosi kovia.