On aika hämmentävää lukea näitä juttuja joiden mukaan KHL:ään menevät/jäävät ne jotka eivät viitsi haastaa itseään, tavoitella korkeimmalle ja jotka ovat vain rahan perässä.
Ironista kyllä, NHL:ään monet ovat menneet juuri rahan takia, koska siellä on tienannut parhaiten, eli pelkkänä nelosketjun jyränä ilman tulosvastuuta voi tienata miltsin tai pari vuodessa. Aina voi höpöttää liigan statuksesta ja siitä miten se houkuttelee parhaat pelaajat tavoittelemaan arvostetuinta pokaalia.
Monelta kirjoittajalta ovat realiteetit unohtuneet: pelaajat ovat ihmisiä, joilla on perhe, ystävät, huoli toimeentulosta uran päätyttyä, terveys voi reistailla ym. Jossain faniunelmissa pelaajat ovat jotain urhoollisia sotureita jotka Stanley Cup -pokaali silmissä vilkkuen painavat 82-ottelun runkosarjan vaikka minimipalkalla jos vain saavat pelata parhaassa liigassa. Eiköhän realistisempaa ole kuitenkin ajatella että pelaajat haluavat mahdollisimman paljon peliaikaa ja vastuuta riittävän kovassa liigassa.
On se Stanley Cup -kannu varmasti NHL-pelaajan tavoitteena samoin kuin mestaruus on tavoitteena pelaajilla muissakin sarjoissa. Suurempi tavoite on usein kehittyä, saada vastuuta ja peliaikaa. Harva pelaaja sitä SC-sormusta saa, ja monesti se jää saamatta huippupelaajiltakin. Jagr esimerkiksi ei ole voittanut Stanley Cupia sitten vuoden 1992 ja hän ollut yksin liigan parhaita pelaajia. Kyllä motivaattorina pitää olla jokin muukin kuin vain se kannu.
Lehterällä on taustalla useampi aivotärähdys ja jo yksistään se voi muuttaa tavoitteita. Elämä ei ole pelkkää kiekkoa eikä etenkään uran jälkeen. Jos ura päättyy pahaan aivotärähdykseen, niin ei välttämättä pysty mihinkään töihin päänsäryiltään ja muilta. Jos Lehterä tienaa nyt parilta kaudelta kaksi miljoonaa nettona enemmän kuin NHL:ssä olisi tienannut, niin se vastaan tavallisen suomalaisen palkansaajan 70-90 vuoden nettopalkkaa. Siinä on jo vähän bufferia pahan päivän varalle. Fanin voi olla vaikea käsittää että sopimusasioissa painaa muutkin asiat kuin liigan, kannun ja vastustajien status.
KHL ei ole samanlainen omavarainen bisneskoneisto kuin NHL mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. On aivan sama mistä se raha tulee. Ei Lukkokaan ole omavarainen, vaan taustalta löytyy RTK. Ei NHL:n kanssa voi kilpailla ellei ole lyödä rahaa tiskiin. Nyt pikkuhiljaa alkaa löytyä pelaajia, jotka valitsevat KHL:n NHL:n sijaan. Tällä hetkellä lähinnä on kyse niistä jotka haluavat isoa roolia eivätkä meinaa sitä NHL:stä saada. Veikkaan KHL:n profiilin nousevan pikkuhiljaa ja sinne tulee jäämään aina vaan isompia kaloja.
Jotkut kokevat KHL:n uhkana maailman parhaalle liigalle siten että siellä ei enää pelaakaan kaikki parhaat pelaajat. Se on naurettavaa. Miksi pitäisi olla vain yksi arvostettu liiga? Ei jalkapallossakaan kaikki parhaat pelaa Valioliigassa ja La Ligassa pelaavat ovat luusereita, jotka ovat valinneet helpomman tien tai eivät ole kyllin hyviä päästäkseen Valioliigaan. Se nimenomaan olisi ihanteellinen tilanne jos olisi monia hyvätasoisia sarjoja. NHL:n status aiheuttaa harhaluuloja joiden mukaan siellä pelaavat ovat jumalia muiden ollessa huonoja luusereita. Jatkoajan pitäisi olla keskimääräistä asiantuntevampi kiekkopalsta, mutta ei se monesti siltä tunnu.