Ihan loistavaa keskustelua ja itselle ajankohtainen aihe, koska siitä on tullut tuttavapiirissä viimme aikoina keskusteltua jonka seurauksena itse olen pyrkinyt löytämään itselle sen kannattamisen syvimmän olemuksen. Oli jääkiekossa kyseessä NHL-, Liiga- tai maajoukkue-tason kannattaminen niin itselle on pohjimmiltaan ollut tärkeintä omassa reviirissä pärjääminen, ennen koko sarjassa pärjääminen, eli NHL:ssä se oman divisioonan herruus tai parhaimmillaan Liigassa paikallistaistojen mestaruus, maajoukkue peleissäkin nuorempana oli tärkeätä että vaikka mestaruutta ei tulisi Ruotsia parempi pitää olla.
90-luvulla(ja sitä ennen) SM-liigassa tampereen pojilla ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa Ilves tai Tappara. Jompi kumpi oli paras ja niistä käytiin älyttömiä taisteluita, vaikka valtakunnallisesti joukkueet olivat kärjistettynä aina viimmeinen ja toiseksi viimmeinen, silti aina löytyi perustelut miksi toinen oli "maailman paras joukkue". No nykypäivänä kun Tappara on valtakunnallisestikin yksi parhaista joukkueista on mielestäni paikallishegemonia vähän kuollut ja rivien välistä saa lukea kuinka myös Tappara-fanit salaa toivovat Ilveksen tulemista jolloin kahvipöytäkeskusteluihin saadaan uutta virtaa.
Tuosta perspektiivistä, niin väitän että sama fanituksen lähtökohta on itsellä ollut aikanaan myös NHL-puolella.Kun kymmenen vuotta sitten kirjoittelin aktiivisemmin täällä jatkoajassa NHL-puolelle, niin ei Kings taistellut koskaan muusta kuin pääsystä pudotuspeleihin ja tiukimmat keskustelut käytiin Pacific-divisioonan sisällä onko Starsin tai Sharksin pahin haastaja Ducks, Kings vai Coyotes. Tuohon aikaan 2000-luvulla tyynenmeren divisioona ei koskaan ollut se taitavin divisioona, mutta sen sijaan yksi vittumaisimpia joissa mm. jokainen joukkue oli erittäin pugilisti henkinen. Vuosien saatossa kun Ducks ja Kings, nousi nykyisiin asetelmiinsa, niin mielestäni tuo divisioonan välinen taistelu muuttui maailman laajuiseksi fanittamiseksi.
Tämän alustuksen jälkeen väitänkin että oma fanitukseni on jollain tapaa muuttunut siihen, että enään ei tarvitse perustella miksi sijoilla 10-14 olevan joukkueen yksittäiset pelaajat olisivat maailman parhaita ja ensi kaudella tulle "se kaikkien aikojen kausi". Joka johtuu siitä että peli näyttää sen, että "oma" joukkue on paras kun kannua nostellaan keväisin. Tällöin fanitus muuttuu ehkä enemmän fakta-pohjaisemmaksi: miksi näin on tai organisaation omien lupausten seuraamiseksi, sen joukkueen menestyksen ohella. Ei se kipinä kuitenkaan kuole, se muuttuu uskosta konkreettisuuteen omaa joukkuetta kohtaan. "Ei tarvitse todistella mitään".
Glory-hunteria vai ei.
Glory hunttauksella käsitetään fanitus jossa oletaan fanittamaan sen hetken kuuminta joukkuetta. Mielestäni asiassa ei ole mitään väärää, mutta siinä kohtaa kun takkia käännetään joka kevät tai syksy niin mielestäni fanius vaihtuu joukkue faniudesta lähinnä (rakkaudesta) lajiin tai jotain sinne päin. Jokatapauksessa jokainen joukkue tarvitsee sen hetken kun se suuri yleisöaalto iskee, voitolle jäädään silloin kun katsotaan paljonko niitä faneja jää sen menestyksekkään hetken jälkeen kun ehkä tiputaan sarjan keskikastiin tai häntäpäähän. Tälläistä voi olla myös henkilöön kohdistustava fanitus, josta hyvänä esimerkkinä koettiin Kaliforniassa Selänteen ja Gretzkyn jälkeen. Aika läjän kannattajia molemmat herrat toivat ja jättivät perinnöksi sekä Ducksille että Kingsille.
Jos unohdetaan jokavuotiset takinkääntäjät, niin väitän että jokainen uusi fani voi olla tietyllä tapaa glory-huntteri, tälläkin hetkellä oli joukkue mikätahansa kuten ääripäät Buffalo tai Chicago. Tällähetkellä on pirun helppo ennustaa että jommankumman uusi-kannataja kokee seuraavan 5-10 vuoden aikana mahdollisuuden menestykseen oli se sitten tänä keväänä Patrik Kanen johdolla tai kenties viiden vuoden päästä liigan kuummimman pelaajan Connor McDavid johdolla. Ei tarvitse olla suuri laskelmoija, että osaa spekuloida joukkueet jotka tulee tulevaisuudessa nostamaan osakkeitaan.
Jos katson ympärilleni tuttavapiiriä, niin myös vähintään yhtä iso, todennäköisesti isompi joukko ihmisiä on niitä jotka kannattavat altavastaajaa jos ei ole sitä omaa suosikkiaan. Mielestäni se on fanituksessa vielä glory-hunttausta suurempi trendi, että kannatetaan altavastaajaa. Itsekin kuulun tähän kategoriaan. Voikin spekuloida että onko tämä sitä laskelmoitua "menestyksen hakemista tulevaisuudessa", joka kätketään ns. hyväksyttyyn muotoon.
Eli lyhyesti ei se ole kenenkään tappio että Minnesotaan tulee suomalaisia faneja Koivun ja Granlundin myötä tai Kingsiin tai Hawksiin mestaruuden myötä ja jne. Jossain kohtaa Minnesotassa ei ole Koivua ja Granlundia, Kingsissä ja Blackhawksissa alkaa uudelleen rakennusvaihe jne. Sen jälkeen on hyvä muistella tulevaisuudessa näitä vuosia ja naureskella joukkueille jotka keräävät faneja suomalaisten pelaajien tai mestaruuksien ansiosta.
----
Yksi asia mitä jokainen meistä voi tehdä on esitellä joko omalla lapselle tai sukulaislapselle aikanaan se oman suosikkijoukkueen NHL-pelipaita ja kertoa tarinoita siitä joukkueesta. Kuinka hyvä se Doughty, Malkin tai Toews oli aikanaan ja miten se mestaruus rakesi. Mikään ei ole ollut tarunhohtosempaa minulle kannattajuudessa, kuin joskus 5-vuotiaana löysin faijani 60-70-luvun Ilves-rotsin jostain varastosta, se on niitä hetkiä kun oli helpoin tehdä valinta SM-liigan suosikkijoukkueeksi.
Kings-faniuteni oli astetta humoristisempi ja tapahtui myöhemmin 90-luvulla ehkä 12-13 vuotiaana, kun ei ollut yhtä suosikki joukkuetta mutta joku oli valittava ylä-aste iässä. Se tuli puhtaasti siitä että Baywatch-sarja Pamela Anderssoineen sijoittui Kaliforniaan ja silloin yhdistelmä jääkiekko ja kauniit naiset oli niin kova yhdistelmä, että se pyyhki lattiaa kaikilla Orginal Six joukkueilla. No Baywatch on lähtenyt murrosiän myötä ajatuksistani mutta Kings-fanius jäi.