Karu faktahan on se, että Chicago olisi voittanut Cupin ilman Timostakin, mutta ei ilman Duncan Keithia.
Karu faktahan on se, että Chicago olisi voittanut Cupin ilman Timostakin, mutta ei ilman Duncan Keithia.
Mun mielestä tätä hommaa voisi tarkastella sitä kautta jos Chigago olisi tuon sarjan hävinnyt ja Timosen ura olisi jäänyt ilman kruunua. Silloin tarinat olisivat olleet ''Chigago hävisi koska Timonen ei saanut peliaikaa ja Quenneville on h**o.''
Montahan nimeä tuon Timosen paikalle voi laittaa? Ts. kuinka monelle mielestäsi sormukset tulisi jakaa Chicagon joukkueesta?
Ja kun täällä tykätään puhua Timosen peliajasta ja esityksistä, niin pitää muistaa että hän on pukukopissa myös liideri ja kokenut pelaaja joka voi neuvoa nuorempiaan. Flyersin kopissa hän oli paljon äänessä auttaen muita pelaajia, loi hyvää ilmapiiriä tekemisillään ja puheillaan, kenttätapahtumien lisäksi tämän vuoksi häntä arvostetaan Phillyssä erittäin paljon.Minä en kyllä ymmärrä mikä tämä Timos viha täällä oikein on. Timonen oli Chicagon kuudenneksi tärkein pakki Playoffeissa ja sillä selvä. Minun mielestä kuudenneksi tärkeimmällä pakilla on jopa selkeä merkitys joukkueen meenstymiseen, joka voittaa Cupin. Cupeja voitetaan joukkuuena ja siinä joukkueessa harvemmin on yhtään lenkkiä, jonka voi suoraan tuomita mitättömyydeksi. Mestaruuksia kun ruvetaan voittamaan niin niitä voitetaan joukkueena, jokaisella on roolinsa siihen piste.
Oikeastaan Timonen oli erittäinkin merkittävässä roolissa esimerkiksi Ducks sarjassa, kun Ducks yritti ja taklasi Timosta kun viimeistä päivää. Samalla kuitenkin tuhlasi energioitaan, ja lopu sarjasta oli täysi tuhnu koko ankka lauma. Timonen oli merkittävässä roolissa ottamassa niitä taklauksia vastaan, jotka lopulta hyydyttivät ankat itsensä.
Jenkit kyllä osaa tämän kiekkolegendan arvostamisen, jotain kertoi sekin kun ottivat vikan finaalit toisella erätauolla Kimen erätaukohaastatteluun ja juttelivat jo silloin Cupin mahdollisesta voitosta, siinä on pokassa pitelemistä kun mikään ei ole vielä varmaa.
Ei jälkeenpäin voi väittää että korvaamalla Timosen jollain samantasoisella pelaajalla lopputulos olisi ollut yhtä hyvä. Ilman Timosta Blackhawks olisi tuskin voittanut cupia. Ei siksi että Timonen olisi niin hyvä, mutta eri joukkueella jokainen peli ja ottelusarja olisi ollut alusta loppuun erilainen. Ei Chicagonkaan SC-voittotodennäköisyys playoffien alussa ollut kuin ehkä 15%.
Tuo on aivan totta, mutta jos olisin laittanut 9% todennäköisyydeksi niin joku olisi alkanut vänkäämään miten se todennäköisyys on oikeasti selvästi isompi ja keskustelu olisi varmaan lähtenyt entistä enemmän sivuraiteille. Pointti oli että isonkin suosikin todennäköisyys voittaa neljä sarjaa putkeen on pienempi kuin moni uskoo.Tuo 15 pinnaakin on aika kova arvio. Jos joku on ennen pleijareita pitänyt Chicagon voittoa noin todennäköisenä, hän on varmasti lyönyt sitä aika merkittävällä panoksella, sillä Hawksin mestaruuskerroin oli tuolloin muistaakseni päälle kymmenen. Jo pelkästään avauskierrokselta jatkoon selviämisestä sai noin 1,8.
Danault pelasi kaksi ottelua NHL:ssä tällä kaudella. Kaksi. Ja ne olivat samalla uran ensimmäiset. Muutenhan koko kausi meni AHL:ssä. Timonen pystyi tuon roolinsa hoitamaan riittävän hyvin, kun taas Danault on AHL-tason kaveri. Joo, ei se Kimmo enää parhaimmillaan ollut, mutta hei, kaveri on 40v, takana pari veritulppaa ja tuskin kukaan odotti, että Kime mitään ihmeitä tekee kentällä.Kaikille sormukset tottakai enkä minä ole mitenkään sitä vastaan, etteikö tuosta voitosta voisi jokainen pelaaja nauttia. Timosen kanssa samaan koriin Danault(joka ei saa vissiin nimeä Cupiin?), Cumiskey, TvR ja Carcillo. Paliottaa, Svedbergia, Hartmania ja muita kumppaneita en laske NHL-pelaajiksi.
Edelleen, jokainen änäriä seuraava ymmärtää Aunt Wanginkin karuksi faktaksi toteaman asian, ettei Timosen panos kovin suuri ollut kentällä. En silti tajua, miksi pitää tulla vähättelemään tänne kaveria ja puhumaan siitä, kuka ansaitsee ja kuka ei ansaitse Cupin, kuka taas ansaitsee sen enemmän kuin joku toinen..
Propsit Timoselle pitkästä urasta ja kaikesta muusta sen sellaisesta mutta kyllä tuo voitto menee niille jotka sitä peliä pelasivat, ja tietenkin valmentajalle joka penkittää pelaajiaan luki sitten selässä mitä tahansa.
Lyödään homma yhteen. Timosen rooli oli pienehkö, pienempi kuin esimerkiksi Keithin. Timosen voitto on kuitenkin tämän kauden osalta yhtä iso kuin Toewsin, muuten jopa isompi, sillä ensimmäinen on aina hienoin, ja Timosen lähtökohdat huomioon ottaen vielä isompi. Timonen ansaitsi kannunsa yhtä paljon kuin Keith ja joukkueen huoltaja. Jokainen saa juhlia voittoa niin paljon kuin haluaa, vaikka ei olisi vaikuttanutkaan voittoon yhtä paljon. Iloitseminen ja ansaitseminen eivät ole suhteessa rooliin.
ZayWest on siinä oikeassa, ettei Timosen rooli ollut yhtä iso kuin muiden. Timonen kuitenkin ansaitsee voiton. Mielestäni kaikki on aika yksimielisiä asiasta, väittelette vain eri asiasta.
Ai että se on täysin mustavalkoista, joko ansaitsee tai ei ansaitse, kukaan ei voi ansaita enemmän kuin toinen. Jos Keth pelaa 30 minuuttia ollen kentän paras pelaaja ja Timonen 3 minuuttia ollen lähinnä vaaraksi omalle joukkueelleen niin silloin Keith ansaitsee voiton enemmän kuin Timonen. Hieno päätös hienolle uralle, mutta kyllä ne avainpelaajat, joiden takia voitto tulee ansaitsevat sen voiton eniten. Mutta silti, koska Timonen kuului joukkueeseen, ansaitsee hänkin voiton. Tottakai Timonen ja Raanta voivat juhlia voittoa ihan niinkuin itsestä tuntuu, mutta kai siitä nyt saa edes keskustella, että kenen takia se voitto ylipäätään tuli.
Chicagolle on ihan se ja sama että kuka pelaa ne kolme jämäminuuttia ottelussa. Ainoa asia millä on väliä, on se, että ne äijät jotka tekevät eron parhaan ja toisiksi parhaan joukkueen välillä myöskin löytyvät sieltä kentältä. Tottakai kyseessä on joukkuepeli, mutta onhan se ihan naurettavaa väittää että joku ei ansaitsisi voittoa enemmän kuin toinen. Häviön hetkellä etsitään syntipukit, voiton hetkellä ne joiden ansiota se voitto ylipäätään on. Karu faktahan on se, että Chicago olisi voittanut Cupin ilman Timostakin, mutta ei ilman Duncan Keithia. Ei juoksuhautaan kuollutta brittisoturiakaan ylistetä yhtä kiivaasti kuin Churchillia.