Ikävä tapaus kaiken kaikkiaan, mutta sen siitä saa, kun mielenterveyspalveluista on tingitty ja vapaalla jalalla ("avohoidossa") saattaa kulkea sellaisiakin tapauksia, joiden paikka ei olisi vapaalla jalalla.
Suurin osa oikeista, todellisuudentajun kanssa enemmän tai vähemmän tappelevista mielenterveyspotilaista on varsin rauhallisia ja arkoja. Suurimman osan väkivaltarikoksista tekevät ns. tavallisiksi (/persoonallisuushäiriöisiksi) ihmisiksi luokiteltavat yksittäistapaukset taas eivät. Toisaalta jos jotain väkinäistä syytä kaikille tällaisille välikohtauksille jostain on pakko etsiä, niin silloin tyhmyys olisi suotavaa lisätä diagnostiseksi kriteeriksi. Silloin tosin pitäisi rakentaa aika monta kymmentä laitostakin lisää. Aina kaikkea kun ei vain voi valvoa tai ennustaa, vielä vähemmän ihmisen aivokemioita saati niissä tapahtuvien reaktioiden aikaansaamia käytöstapoja. Et sinä nyt ihan yleistämiskynnystä vielä ylittänyt, mutta tällaisen ajattelun takia tuo mielenterveyspotilaat ovat vaarallisia -myyttikin sitkeästi elää. Tokihan tässä voi olla kyse "oikeasta" kahjosta, eikä esimerkiksi vain aineilla itseään sekoittaneesta sankarista. Omavastuun teroittaminen ei aina paljoa auta.
Luin muuten tuossa taannoin Poliisi kertoo -kirjasesta tarinan (en muista vuosikertaa), jossa ns. tavallinen, joskin korvien välisen tyhjäkäynnin aiheuttamista komplikaatioista kärsivä puliukko huitaisi fileerausveitsellä jotain vanhaa kaveriaan rintakehään yhden piston verran. Pikkusen tuli verta, todistajatkin ajattelivat että laastarilla selvitään. Humalainen uhrikin sitten oli vain hoiperrellen poistunut kerrostalokäytävään ja aina alakerrassa sijaitsevaan asuntoon soitettuaan ensiksi ovikelloa. Kotiin olisi halunnut mennä, mutta taksi vei sairaalaan ja sielläkin lekurit kaikenmaailman kuvia otettuaan ajatteli, ettei sisuskaluissa tunnu olevan suurempia vaurioita. Mieskin jutteli asiallisesti niitä näitä ja istui pedillä "hyvissä voimissa".
12 tunnin päästä sydän pysähtyi ja myöhemmin todettiin, että tuo veitsen pisto oli mennyt suoraan sydämestä läpi, muistaakseni halkaisten toisen kammion kokonaan. Tai jotain vastaavaa. Jokin sydämen lähettyvillä oleva lihas oli vain blokannut verenvuodon ja ns. pitänyt mytyn kasassa, kunnes jossain vaiheessa mahdoton lakkasi olemasta. Ei olisi missään tapauksessa selvinnyt leikkauksella, sydänsiirtojakaan ei tekstin mukaan juuri siihen aikaan funtsittu.
Tietty jos jamppaa oltaisiin survaistu jollain ruosteisella moralla pystypäin, niin se isku olisi saattanut pysähtyä kylkiluihin, joita tämä fileerausveitsi ei hipaissutkaan. Paremmalla ällillä murhamiehestä olisi voinut tulla vaikka kirurgi.