Hartiapankki
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sport ja kaikkinainen urheilu vaasalaisittain
Suomalaisia sanotaan väkivaltaiseksi kansaksi, varsinkin humalatilassa ollessaan. Nyrkkien heilumisesta viikonloppuisin maakunnassa ja muualla saa lueskella sunnuntain ja maanantain lehdistä, on otettu mittaa ravinteleissa, kioskijonoissa, asunnoissa tai kadulla muuten vaan. Yleensä ottaen lopputuloksena on naarmuja ja mustelmia, korkeintaan tikkejä. Oma nuoruuteni ajanjakso on vielä sen verran hyvin muistissa, että muistan joskus harvoin itsekin päissäni joitakin nahinoita aloittaneeni. Eikä nämä niin vakavia asioita ole jos joskus on vähän ottanut miehestä mittaa.
Mutta kun on nuo puukot.
Viime viikonlopun Oulun tapahtumat olivat taas jatkoa tälle järjettömyyden huipentumalle, summittaiselle puukotukselle ilman syytä. 16-vuotias, vaikka vielä jossain määrin "kloppi" onkin, on kuitenkin mieleltään jo sen verran aikuinen että tietää mitä teräaseelle pistäminen saa aikaan.
Samanlainen tapaushan oli muutama vuosi sitten Turussa(?), jossa nuorisojoukko puukotti useampaa uhria täysin mielivaltaisesti ilman pienintäkään syytä. Molemmissa tapauksissa kaava oli jotakuinkin sama; mentiin tekemään tikusta asiaa, ts. pummaamaan tupakkaa ja kun on hetki juteltu, aletaan haastamaan riitaa.
Toisin sanoen puukottaja hakemalla haki tilanteen, jossa voi heilauttaa puukkoaan.
Tätä ei järkeni ymmärrä. Jokainen tietää, että muutama puukonisku ylävartaloon varsin todennäköisesti tappaa ihmisen. Varsinkin, jos apua ei ole heti saatavilla. Kuitenkin puukko otetaan mukaan, ja usein tuntuu näitä tapauksia lukiessa, että sitä on pakko käyttää. Vaikka syytä ei olisikaan.
Pidän itseäni oikeustajultani ja moraaliltani jokseenkin "valveutuneena", ns. normaalina ihmisenä, ja uskon suurimman osan Jatkiksenkin kirjoittajista tuntevan samoin. Minulle on aivan selvää, että EN OTA PUUKKOA MUKAAN MENNESSÄNI KAUPUNGILLE.Niin ei vain tehdä.Vaikka olisin kuinka humalassa, ei puukko tulisi matkaan.
Mitä siis liikkuu näiden ihmisten päässä sillä hetkellä, kun he laittavat Moran taskuun ja lähtevät kadulle illansuussa? Jotkut ovat kuulusteluissa sanoneet, että "varmuuden vuoksi". Kuitenkin juttu on yleensä aina niin, että puukottaja riitaa haastamalla rakentaa oikeutuksen puukottamiselle, yksikin poikkipuolinen sana vastapuolelta riittää siihen. Aina ei tarvita sitäkään.
Toinen juttu on sitten nämä pikaistuksissa pitkän ryyppäämisen jälkeen tapahtuvat puukotukset. Yhteistä näille on kaveriporukka, perheenjäsen tai muuten tutut henkilöt jotka riidan jälkeen hakevat keittiöstä leipäveitsen ja sen suuremmitta puheitta iskevät sillä uhria. Nämä eroavat kuitenkin Oulun ja Turun tapauksista juuri tilanteen äkkinäisyydellä, joskaan eivät ole yhtään sen kummemmin puolustettavissa.
Täällä Härmänmaalla on puukko ollut aina kovassa huudossa. Lähestulkoon joka talossa on kaks´neuvoonen. Nykypäivänä ne ovat koriste-esineitä, mutta häjyjen aikaan puukotukset olivat arkipäiväisempiä.
Pitääkö puukon käytölle väkivallan osana hakea pohjaa 1800-luvun Suomesta, vai miksi tätä näennäisen järjetöntä väkivaltaa esiintyy?
Mutta kun on nuo puukot.
Viime viikonlopun Oulun tapahtumat olivat taas jatkoa tälle järjettömyyden huipentumalle, summittaiselle puukotukselle ilman syytä. 16-vuotias, vaikka vielä jossain määrin "kloppi" onkin, on kuitenkin mieleltään jo sen verran aikuinen että tietää mitä teräaseelle pistäminen saa aikaan.
Samanlainen tapaushan oli muutama vuosi sitten Turussa(?), jossa nuorisojoukko puukotti useampaa uhria täysin mielivaltaisesti ilman pienintäkään syytä. Molemmissa tapauksissa kaava oli jotakuinkin sama; mentiin tekemään tikusta asiaa, ts. pummaamaan tupakkaa ja kun on hetki juteltu, aletaan haastamaan riitaa.
Toisin sanoen puukottaja hakemalla haki tilanteen, jossa voi heilauttaa puukkoaan.
Tätä ei järkeni ymmärrä. Jokainen tietää, että muutama puukonisku ylävartaloon varsin todennäköisesti tappaa ihmisen. Varsinkin, jos apua ei ole heti saatavilla. Kuitenkin puukko otetaan mukaan, ja usein tuntuu näitä tapauksia lukiessa, että sitä on pakko käyttää. Vaikka syytä ei olisikaan.
Pidän itseäni oikeustajultani ja moraaliltani jokseenkin "valveutuneena", ns. normaalina ihmisenä, ja uskon suurimman osan Jatkiksenkin kirjoittajista tuntevan samoin. Minulle on aivan selvää, että EN OTA PUUKKOA MUKAAN MENNESSÄNI KAUPUNGILLE.Niin ei vain tehdä.Vaikka olisin kuinka humalassa, ei puukko tulisi matkaan.
Mitä siis liikkuu näiden ihmisten päässä sillä hetkellä, kun he laittavat Moran taskuun ja lähtevät kadulle illansuussa? Jotkut ovat kuulusteluissa sanoneet, että "varmuuden vuoksi". Kuitenkin juttu on yleensä aina niin, että puukottaja riitaa haastamalla rakentaa oikeutuksen puukottamiselle, yksikin poikkipuolinen sana vastapuolelta riittää siihen. Aina ei tarvita sitäkään.
Toinen juttu on sitten nämä pikaistuksissa pitkän ryyppäämisen jälkeen tapahtuvat puukotukset. Yhteistä näille on kaveriporukka, perheenjäsen tai muuten tutut henkilöt jotka riidan jälkeen hakevat keittiöstä leipäveitsen ja sen suuremmitta puheitta iskevät sillä uhria. Nämä eroavat kuitenkin Oulun ja Turun tapauksista juuri tilanteen äkkinäisyydellä, joskaan eivät ole yhtään sen kummemmin puolustettavissa.
Täällä Härmänmaalla on puukko ollut aina kovassa huudossa. Lähestulkoon joka talossa on kaks´neuvoonen. Nykypäivänä ne ovat koriste-esineitä, mutta häjyjen aikaan puukotukset olivat arkipäiväisempiä.
Pitääkö puukon käytölle väkivallan osana hakea pohjaa 1800-luvun Suomesta, vai miksi tätä näennäisen järjetöntä väkivaltaa esiintyy?