Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[Osmo Rapeli]

Jokainen ihminen on vastuussa omasta käytöksestään. Miksi romanit harrastavat puukkohippaa, kantavat aseita ja ammuskelevat, ryöstävät mummoja selvästi kantaväestöä enemmän? Mikään näistä ei vähennä ennakkoluuloja.

Miksi köyhät tekevät rikoksia, sairastavat enemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin rikkaat?

Edit: lisätty alustusta ketjuun

Olisi mukavaa kuulla näkemyksiä esimerkiksi teemoista kuten periytyvä köyhyys, vaikeassa asemassa olevat ihmisryhmät (muutkin kuin vaikeasti sairaat), menestymistä haittaavat lait ja käytännöt (ei nyt niinkään verotukseen ja yrittäjyyteen muualla tulleet perusjutut, vaan esim. lääkärivirkojen paikkavähyys, lääkäreitä olisi muttei virkoja), erilaisten korkeampien koulutusten käytännön vaikeudet (miten sinne pääsee, miten pääsee töihin, koulutetaanko liikaa) ja niin edelleen.

Ja miten unelmia Suomessa murskataan?

 

[Ruoppaaja]

Miksi köyhät tekevät rikoksia, sairastavat enemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin rikkaat?

Miksi saman tuloluokan ns. "white trash" tekee seurueita vähemmän rikoksia ja miksi näillä seurueilla on kuitenkin enemmän rahaa käytettävissä autoihin, baareihin ja karaokeen, vaikka tiliote näyttää samanlaiselta? Ai niin:" Hai täällä polliisi, tarviin siun pankkitunnukset...".

 

[RajatOn]

Miksi köyhät tekevät rikoksia, sairastavat enemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin rikkaat?

Miksi köyhät ei mene töihin, tienaisivat enemmän ja saisivat syödä terveellisemmin? Se on vähintään mielenkiintoista, että mennään myös varallisuuden taakse sen mukaan, miten ihmiset käyttäytyy tai pitäisi käyttäytyä. Rikoksia tekeviä löytyy ihan tuolta rikkaista, keskituloisista, kuin köyhistäkin. Joka ainoalla ihmisellä suomessa on mahdollisuus ihan mihin vaan. Ainoa rajoittava tekijä on vakava sairaus tai vamma. Meillä joka ainoalla on omalla käytöksellä mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä ollaan nyt, vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä.

Se, että joku saattaa jarruttaa sun elämää matkan varrella on hidaste, ei este. Ihan sama vaikka olisit romani, maahanmuuttaja tai köyhä, niin sulla on mahdollisuus mennä vaikka yliopistoon ja opiskella lääkäriks. Ainoo, joka todellisuudessa rajottaa sua, on sinä itse. Jos käyttäydyt kun mulkku, niin sua kohdellaan mulkkuna. Itsekin oon hyvin kriittinen romaneihin (todella vähän tavannut asiallisia mustalaisia, olen kuitenkin tavannut asiallisiakin), oon kriittinen elintasopakolaisiin ja yleisesti suhtaudun kriittisesti kaiken maailman työnlaistajiin. Se ei silti tarkota, etteikö omalla käytöksellään voi muuttaa toisen asenteita.

 

[Osmo Rapeli]

Miksi köyhät ei mene töihin, tienaisivat enemmän ja saisivat syödä terveellisemmin? Se on vähintään mielenkiintoista, että mennään myös varallisuuden taakse sen mukaan, miten ihmiset käyttäytyy tai pitäisi käyttäytyä. Rikoksia tekeviä löytyy ihan tuolta rikkaista, keskituloisista, kuin köyhistäkin. Joka ainoalla ihmisellä suomessa on mahdollisuus ihan mihin vaan. Ainoa rajoittava tekijä on vakava sairaus tai vamma. Meillä joka ainoalla on omalla käytöksellä mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä ollaan nyt, vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä.

Se, että joku saattaa jarruttaa sun elämää matkan varrella on hidaste, ei este. Ihan sama vaikka olisit romani, maahanmuuttaja tai köyhä, niin sulla on mahdollisuus mennä vaikka yliopistoon ja opiskella lääkäriks. Ainoo, joka todellisuudessa rajottaa sua, on sinä itse. Jos käyttäydyt kun mulkku, niin sua kohdellaan mulkkuna. Itsekin oon hyvin kriittinen romaneihin (todella vähän tavannut asiallisia mustalaisia, olen kuitenkin tavannut asiallisiakin), oon kriittinen elintasopakolaisiin ja yleisesti suhtaudun kriittisesti kaiken maailman työnlaistajiin. Se ei silti tarkota, etteikö omalla käytöksellään voi muuttaa toisen asenteita.

Ei varallisuuden taakse, vaan yhteiskuntaluokkien ja varallisuuden yleisen tason vaikutukseen eri teemoissa.

Tämä asennejutun kuvailu oli joku ihannejuttu citymaasturioikeiston maailmasta. "Miksi köyhät ei mene töihin...". Suomessa on myös työssäkäyviä köyhiä. Varmaan hyvä keksiä tässä ketjussa romanien mahdollisuuksien parantamista. Tuo kovien arvojen esittely ei ole järin hedelmällistä, eikä pohjaudu kokonaisuutena todellisuuteen.

 

[Tifosi]

Köyhät töihin ja lääkäriksi pääsee kunhan vaan haluaa:D

Viikon paras:D

 

[Metukka]

Köyhät töihin ja lääkäriksi pääsee kunhan vaan haluaa:D

Viikon paras:D

Väitätkö ettei köyhästä perhetaustasta lähtevällä ole mahdollista valmistua lääkäriksi? Ihan paskapuhetta. Vaikeampaa se toki on ja kovemman työn takana kun opiskeluaikakin pitää rahoittaa, mutta täysin realismia.
Tyypillistä puhetta vasemmistolta, jossa ne syyt omaan alhaiseen elintasoon haetaan muualta kuin sieltä oikeasta paikasta eli peilin edestä. Aika paljon olen niitä tapauksia elämäni aikana nähnyt ja myös niitäkin jotka nousseet ylös jaloilleen, kun elämä on hetkellisesti kolhinut.

 

[RajatOn]

Köyhät töihin ja lääkäriksi pääsee kunhan vaan haluaa:D

Viikon paras:D

Kuka sanoi, että pääsee kunhan haluaa? Ootko sitä mieltä, että joku muu ihminen estää ihmistä kouluttautumaan vaikka lääkäriksi, vai vaikuttaako siihen omat tekemiset?

Viikon paras vitsi taitaa enemmän olla sellaiset ihmiset, jotka hakevat muista syitä omiin kykenemättömyyksiin. Peili auttaa asiaan.

 

[Tifosi]

Kuka sanoi, että pääsee kunhan haluaa? Ootko sitä mieltä, että joku muu ihminen estää ihmistä kouluttautumaan vaikka lääkäriksi, vai vaikuttaako siihen omat tekemiset?

Viikon paras vitsi taitaa enemmän olla sellaiset ihmiset, jotka hakevat muista syitä omiin kykenemättömyyksiin. Peili auttaa asiaan.

Väitätkö ettei köyhästä perhetaustasta lähtevällä ole mahdollista valmistua lääkäriksi? Ihan paskapuhetta. Vaikeampaa se toki on ja kovemman työn takana kun opiskeluaikakin pitää rahoittaa, mutta täysin realismia.
Tyypillistä puhetta vasemmistolta, jossa ne syyt omaan alhaiseen elintasoon haetaan muualta kuin sieltä oikeasta paikasta eli peilin edestä. Aika paljon olen niitä tapauksia elämäni aikana nähnyt ja myös niitäkin jotka nousseet ylös jaloilleen, kun elämä on hetkellisesti kolhinut.

Lisää repeilyä. Kun naurahdin toteamukselle että kaikki halukkaat pääsee lääkäreiksi niin nyt olen jo sitä ja sitä mieltä pakostakin ja "tyypillistä vasemmistoa" vielä päälle :D

Peilit vaan käyttöön ja löysätkää vähän vannetta pään ympärillä niin ei kiehahda heti yli.

 

[moby]

Viikon paras vitsi taitaa enemmän olla sellaiset ihmiset, jotka hakevat muista syitä omiin kykenemättömyyksiin. Peili auttaa asiaan.

Tämähän on ihan peruspsykologiaa. Jos elämäsi on vituillaan ja katsot, että syy on yhteiskunnassa, voit olla tekemättä elämällesi mitään, koska et voi muuttaa yhteiskuntaa mitenkään. Silloin kun tajuat, että syy on itsessäsi, voit muuttaa elämääsi.

Yhteiskunnan tai muun asian syyttäminen omasta saamattomuudesta on älyllistä laiskuutta ja tekosyy olla tekemättä asialle mitään.

 

[Metukka]

Lisää repeilyä. Kun naurahdin toteamukselle että kaikki halukkaat pääsee lääkäreiksi niin nyt olen jo sitä ja sitä mieltä pakostakin ja "tyypillistä vasemmistoa" vielä päälle :D

Peilit vaan käyttöön ja löysätkää vähän vannetta pään ympärillä niin ei kiehahda heti yli.

Ei kaikki köyhät/keskituloiset/rikkaat pääse lääkäreiksi enkä sellaista väitettä tuosta löytänytkään.
Pointti onkin siinä, että jokainen vastaa itse omasta elämästään, mitä saavuttaa tai jää saavuttamatta ja se olosuhteiden syyttäminen elämän luisusta on perinteistä vasemmisto-retoriikkaa.

 

[teppana]

Tavallaan tuossa on pointti. Siis siinä, että teoriassa jokainen on vähän kuin oman onnensa seppä. Mutta on älyllistä epärehellisyyttä yleistää sitä suuriin massoihin. Sosio-ekonominen asema, vanhempien päihdeongelmat, väkivalta, rajattomuus ja rakkaudettomuus lapsena, yms. kaikki vaikuttavat aivan valtavalla tavalla ihmisen kehitykseen.

Toki joku meistä on toista vahvempi ja pystyy kampeamaan itsensä sieltä alkoholisti perheen väkivallasta kohti parempaa elämää esim. kouluttautumalla lääkäriksi. Mutta ei se paljon lämmitä sitä +90% saman taustan omaavista joiden henkinen hyvinvointi on rikottu niin pirstaleiksi, että jokapäiväisen elämän kanssa kamppailu vie kaiken energian.

Lisäksi, lääkärivertaus on idioottimainen. Opiskelupaikkoja on rajallisesti ja suurin osa ihmisistä ei pääsisi sisään vaikka opiskelisi ja yrittäisi kymmenen kertaa peräkkäin. Kuka vaan voi suomessa kouluttautua, mutta se pohja ja perusta pitää olla kunnossa. Ei moniongelmainen 20-vuotias jonka perhetausta on raastava välttämättä pysty opiskelemaan edes maalariksi. Sen takia on erikoisen tärkeää, että ymmärrämme ja myönnämme nämät haasteet. Niiden korjaus pitää tapahtua paljon, paljon ennen sitä ikää kun aletaan miettimään ammattiin valmistavia opintoja.

 

[TosiFani]

...Yhteiskunnan tai muun asian syyttäminen omasta saamattomuudesta on älyllistä laiskuutta ja tekosyy olla tekemättä asialle mitään.

Tästä aiheesta saisi laajan keskustelun, mutta väärä ketju ja epäilen vastapuolen kykyä nähdä harmaan eri sävyjä. Kykyyn vaikuttaa omaan elämään vaikuttaa useat asiat, valitettavan usein näitä ei suostuta näkemään, mustavalkoisuus ajaa keskustelun poteroihin.

Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka kognitiivisesti heikko ihminen, jonka osaaminen ei vaan riitä tämän päivän työelämän vaatimuksiin. Hänen on vaikea tai käytännössä mahdotonta löytää vapailta markkinoilta töitä, eikä hän pysty lukemaan itseään lääkäriksi. Yhteiskunnalle olisi kuitenkin tärkeää, että myös tämän tyyppisille ihmisille löytyisi töitä ja paikka maailmassa. Näin estettäisiin syrjäytyminen ja siihen liittyvät lieve ilmiöt.

 

[Cobol]

Tavallaan tuossa on pointti. Siis siinä, että teoriassa jokainen on vähän kuin oman onnensa seppä. Mutta on älyllistä epärehellisyyttä yleistää sitä suuriin massoihin. Sosio-ekonominen asema, vanhempien päihdeongelmat, väkivalta, rajattomuus ja rakkaudettomuus lapsena, yms. kaikki vaikuttavat aivan valtavalla tavalla ihmisen kehitykseen.

Ehdottomasti. Tätä on tutkittu moneen kertaan ja tuloksena on se, että tietty positio periytyy ja esimerkiksi vähävaraisten on vaikeampi kouluttautua kuin rikkaampien. Mutta ei se kuitenkaan poista sitä, että omaan asemaansa voi Suomessa käytännössä jokainen normaali ihminen vaikuttaa ja hankkia akateemisen koulutuksen.

Tuttava väitteli tohtoriksi, on isossa yhtiössä töissä ja saunoessa tapaa sanoa, että köyhyys ei estänyt opiskelemasta ja menestymästä, mutta sairaus olisi voinut estääkin. On jäänyt mieleen.

Kansallisuus voi olla haaste. Musta USA:sta ja hyvä koulutus on työmarkkinoilla eri asia kuin musta Somaliasta, ja hyvä koulutus.

 

[Tifosi]

Ei kaikki köyhät/keskituloiset/rikkaat pääse lääkäreiksi enkä sellaista väitettä tuosta löytänytkään.
Pointti onkin siinä, että jokainen vastaa itse omasta elämästään, mitä saavuttaa tai jää saavuttamatta ja se olosuhteiden syyttäminen elämän luisusta on perinteistä vasemmisto-retoriikkaa.

"Ei kukaan estä sinua opiskelemasta lääkäriksi" ja "köyhät töihin"-ajattelua naurahdin josta vedit omat suorat johtopäätöksesi joille taas naurahdin.

 

[Osmo Rapeli]

Ehdotan uutta keskustelua otsikolla "Suomalainen unelma - kuinka paljon erilaiset ihmiset ja ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?". Jostain aiemmista viesteistä alkaen.

Edit. Koitin parantaa. Sekä ihmisiä että ihmisryhmiä.

 

[Osmo Rapeli]

Olen tien päällä ja täältä ei pitkiä satuja nyt kirjoitella. Olisi silti mukavaa kuulla näkemyksiä esimerkiksi teemoista kuten periytyvä köyhyys, vaikeassa asemassa olevat ihmisryhmät (muutkin kuin vaikeasti sairaat), menestymistä haittaavat lait ja käytännöt (ei nyt niinkään verotukseen ja yrittäjyyteen muualla tulleet perusjutut, vaan esim. lääkärivirkojen paikkavähyys, lääkäreitä olisi muttei virkoja), erilaisten korkeampien koulutusten käytännön vaikeudet (miten sinne pääsee, miten pääsee töihin, koulutetaanko liikaa) ja niin edelleen.

Ja miten unelmia Suomessa murskataan?

 

[Petri1981]

Käytännössä jos olet terve, niin ainoa joka sinua voi estää menestymästä olet sinä itse. Sanottakoon, että "menestymisellä" tarkoitan tässä aika laveakatseisesti jotain sellaista tilaa mitä hyvin yleisesti pidetään yhteiskunnassa haluttavana, eli korkeakoulutus, kohtalaisen hyvä palkka, omistusasunto(jos sellaisessa haluaa asua) jne. Toki jokainen määrittelee itse sen mitä se menestyminen on, mutta minun oletukseni nyt tässä olkoon jotain tuon tapaista. Huonot kotiolot, köyhät vanhemmat ja muut vastaavat seikat toki ovat hidasteita, sillä onhan se selvä että jos olet saanut kotoa hyvän mallin ja kannustuksen esimerkiksi opiskella, niin sinulla on etulyöntiasema. Nämä eivät silti ole mitään esteitä menestymiselle, ja turhan usein tuntuu että nämä seikat ovat sellaisia jotka määrittävät henkilön subjektiivisesta näkökulmasta koko tulevaisuuden, ja näiden taakse mennään kun ei viitsi ja ei huvita, kun minua nyt ahdistaa kun minulla on ollut tälläistä.
No minäpä kerron tosiasian, eli sen että hyvin isoa osaa meistä usein stressaa, ahdistaa, väsyttää, vituttaa, ja turhauttaa se puurtaminen. Aika hemmetin isolla osalla meistä suomalaisista on ollut huonot kotiolot. Tietäisittepä kuinka monia suorastaan hirvittää mennä töissä pitämään englannin kielellä se presentaatio sille tärkeälle asiakkaalle, kun se englannin kielikin tulee sieltä töksähdellen. Ihan varmasti olisi mielummin kotisohvalla siinä vaiheessa. Siinä on vain se, että se paska on nieltävä ja eteenpäin mentävä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Vaikka siinä tilanteessa laatta meinaa lentää. Jos yrittää, niin sitä joko onnistuu tai epäonnistuu. Jos ei yritä, niin epäonnistuu 100% varmasti. Itse otan mielummin ensimmäisen vaihtoehdon, ja jos ei onnistu niin voin olla silti ylpeä koska ainakin yritin.

 

[Byvajet]

Käytännössä jos olet terve, niin ainoa joka sinua voi estää menestymästä olet sinä itse.

Tämä on tieteenvastainen näkemys, jonka juuret ulottuvat myös kristinuskoon, jossa ihminen voi tahdollaan valita pelastuksensa tai kadotuksensa.

Tiede kertoo ihan toista. Se paljastaa ihmisen sokeaksi reagoijaksi, joka on lukuisten vaikutteiden summa. Tieteelle ihminen on sattuman luoma tuote, eikä valitseva ja hallitseva subjekti.

Meillä toki on tahdon kokemus, mutta se on tunne, jonka yhteys todellisuuteen on usein hatara. Minäkin olen tahtonut elämässäni monenlaista ja tehnyt tavoitteideni eteen kovasti töitä, mutta ihan eri asia on se, olenko valinnut tahtoni. En ole. Tahto on tullut minuun. En ole valinnut sitä itse.

Kun nyt esimerkiksi puurran kirjaprojektin parissa, mihin kuuluu loputon pään hakkaaminen seinään, epätäydellisyyden sietäminen ja toistuva turhautuminen, niin en minä tunnesuohon pudottuani sieltä tahdolla nouse. Tahto nostaa minut takaisin yrittämään, mutta tahdon tunne tulee jostain muusta kuin omasta päätöksestäni.

Asia näkyy erinomaisesti myös tilastollisesti. Jos ihminen syntyy älykkäänä perheeseen, jossa häntä kannustetaan ja rakastetaan ja jossa hänelle asetetaan rajoja, hänestä kasvaa lähes poikkeuksetta vähintään peruskeskiluokkainen yhteiskunnan rakentava osa. Rikollisissa on hyvin harvoja älykkäitä perusturvallisissa kodeissa kasvaneita.

Jos ihminen taas syntyy vähälahjaiseksi huonoihin oloihin, hänen todennäköisyytensä päätyä heikko-osaiseksi kasvaa merkittävästi.

Se, että joukossa on poikkeuksia, kertoo vain kaiken mielivaltaisuudesta. Joskus ihminen voi surkeistakin oloista päätyä hyvään asemaan, kun sattumat kasautuvat sopivasti, mutta ei ihminen silloinkaan valitse asemaansa, vaan se sattuu hänelle. Sama koskee hyvistä oloista tulevia. Joskus palikat vain menevät niin, että kaikesta tuesta ja mahdollisuuksista huolimatta ihminen syrjäytyy.

Tilastollisesti asia on kuitenkin täysin kiistaton. Olemme tuotteita emmekä valitsijoita.

Nykymaailmassa yksi erittäin merkittävästi ihmisen osaa määrittävä asia on älykkyys. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, mutta koska älykkyys jakautuu normaalijakauman mukaisesti, noin puolet kansasta kuuluu ihmisiin, joilla ei ole eväitä korkeampiin kognitiivisiin toimintoihin, joita kouluttautumiseen ja rahan tekemiseen usein tarvitaan. Entisessä maailmassa ahkeruudella ja yritteliäisyydellä saattoikin pärjätä, mutta nykymaailmassa älyn merkitys on erittäin suuri.

 

[Dynamo]

Kun katson taaksepäin, nuoruuden ajan kavereistani osa on pärjännyt paremmin, osa huonommin.

Osalla on työsuhteita katkennut, kun "en mä vaan jaksanut herää duuniin", jonka jälkeen on todettu jotain: "varmaan täytyy katsella jotain kiinnostavampaa". Tällaista käytöstä oli etenkin silloin, kun oltiin parikymppisiä. Samalla porukalla oli sitten kuitenkin lapset, koirat ja autot hankittuina, kun ikää oli sen 25. Kaupungin vuokra-asunto on kelvannut vallan mainiosti. Vähän sellainen "elämä kantaa, ei tässä turhaan kannata stressata" -asenne siis. Luulisin, että näitä henkilöitä yhdistää monesti se, etteivät vanhemmat ole asettaneet lapsilleen rajoja. Kun ikää on tullut 40-50 vuotta mittariin, niin osa näistä on edelleen "satunnaishommissa", baarityöntekijöinä jne. Aika harva heistä on valittanut elintasoaan, ovat kai enemmän tai vähemmän tyytyväisiä siihen, mitä se on. Minusta tuntuu, että harvalla näistä on alun perinkään ollut kovin kummoisia "unelmia" menestymisestä tai varallisuuden kerryttämisestä. Jotkut ovat ottaneet enemmän vastuuta elämästään, ovat löytäneet oman alansa, tai lähteneet hakemaan parempaa koulutusta yli kolmikymppisinä.

Toisaalta on sitten on näitä, jotka eivät ole kouluja juuri käyneet, mutta työjuttunsa ovat tehneet mallikkaasti. Ovat edenneet työurillaan ja saaneet mielekkäämpiä hommia. Usein perhe on perustettu kolmenkympin tienoilla, jolloin on otettu asuntolainaa. Se asenne näkyy ennen kaikkea pitkällä aikajanalla. Puhutaan siis kymmenestä vuodesta tai kahdestakymmenestä. Useat näistä ovat hakeneet koulutusta omalta alaltaan myöhemmällä iällä. Ja useat ovat siirtyneet yrittäjiksi omalle alalleen, kun omalle osaamiselle on ollut kysyntää. Raksamiehestä on tullut yhden hengen yrittäjä, jonka ei ole tarvinnut mainostaa palveluitaan, kun hyvä maine on tuonut asiakkaat, jotka taas ovat tuoneet kivasti fyrkkaa taskuun.

Sitten ovat ne, jotka ovat lähteneet kouluttautumaan yliopistoon tai korkeakouluun. Alku on ollut taloudellisesti kitkuttamista opintotuella ja -lainalla, mutta työ on kantanut hedelmää, kun laput yliopistosta on saatu. Toki yliopistostakin voi pudota, ja se on joillekin merkinnyt tyytymistä merkittävästi alempaan elintasoon kuin mitä laput kädessä olisi ollut saatavissa. Osalla näistä pudokkaistakin on mielekkäät hommat (nämä usein it-alalla, jossa osaaminen on ratkaisevaa, tai osaaminen ja työllistyminen on suorastaan johtanut opintojen keskeyttämiseen). Koulutuksen periytymisestä kertoo kyllä se, että olen yliopistossa tavannut todella tyhmiä ihmisiä, joista olen joutunut miettimään, miten he ylipäätään ovat voineet päätyä yliopistolle. No, vanhempi, tai molemmat vanhemmat ovat olleet korkeasti koulutettuja, se lienee se heitä yhdistävä tekijä.

Mikä sitten on "suomalaista unelmaa"? Varmaan jokaiselle kelpaisi 4000 €/kk -tulot, (tai enemmän). Mutta eihän ne "hyvät" tulot kaikille ole saatavilla, siis ilman koulutusta tai osaamista. Sanoisin, että nuoruuden kavereistani osa on ollut (täysin) näköalattomia valintojensa suhteen. Siinä mielessä köyhyys periytyy. Koulutus periytyy. Nuorilla on halu saada sama elintaso kuin vanhemmilla on ollut. Jos vanhemman esimerkki on ollut huono, harva nuori näkee, miksi lähtisi kouluttautumaan. Olen jopa törmännyt ilmiöön, jossa kouluttamattomat vanhemmat ovat jotenkin katkeria siitä, että nuori on lähtenyt yliopistoon, ja se, jos jokin on pielessä. Tuollaisesta ympäristöstä korkeakouluun ponnistaminen on taatusti vaatinut päättäväisyyttä. En lähde arvailemaan syitä tällaiseen katkeruuteen, onko syynä oma kouluttautumattomuus, "ei ollut silloin mahdollisuuksia", huono itsetunto "luuleeko lapsi olevansa jotain parempaa kuin me vanhemmat" vai mitä, luultavasti yhtä ja toista mahtuu tuollaiseen ajatusmaailmaan. Mutta, kuten totesin, myös ne, joilla ei ole juuri ollut koulutusta, ovat voineet pärjätä mainiosti.

Samasta perheestä olevat sisarukset ovat voineet päätyä aivan erilaisiin elintasoihin. Eli vaikka lähtökohdat ovat sisaruksille olleet samat, niin ennen kaikkea elämän myöhemmässä elintasossa oma aktiivisuus, kouluttautuminen jne. ovat tehneet ne suurimmat erot. Olen tavannut korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden tausta ei ole mitenkään indikoinut korkeakoulutusta. On lastenkotitaustaa, yksinhuoltajan lapsia, jotka sosiaalihuolto on vaatettanut jne. Toisaalta olen myös tavannut varakkaiden perheiden lapsia, joiden elämänhallinta on ollut enemmän tai vähemmän hukassa, koulutukset ovat jääneet hankkimatta, ja perinnöt on tuhlattu.

Sanoisin, että vanhemmilla on suurin vaikutus nuoren ajatusmalleihin. Melkein yhtä suuri, joissakin tapauksissa suurempikin, on nuoren omalla kaveripiirillä. Kaverinsa nuori valitsee itse, (tässä vanhemmat voivat "avustaa", esim harrastuksia rahoittamalla). Toki, jos koulukaverit ovat hyvästä koulusta, voi suomenruotsalaisten vitsi "Norssen, Hanken, Aktiabanken -urasta" olla lähempänä kuin tapauksissa, joissa kaveripiiri on luokkaa "mies voi lähteä Tapulikaupungista, mutta Tapulikaupunki ei lähde miehestä", vaikka isä olisikin rikoskomisario.

En nyt kommentoinut niitä, joiden elintasoa ovat rajoittaneet sairaudet.

 

[Petri1981]

Kun nyt esimerkiksi puurran kirjaprojektin parissa, mihin kuuluu loputon pään hakkaaminen seinään, epätäydellisyyden sietäminen ja toistuva turhautuminen, niin en minä tunnesuohon pudottuani sieltä tahdolla nouse. Tahto nostaa minut takaisin yrittämään, mutta tahdon tunne tulee jostain muusta kuin omasta päätöksestäni.

Kyllä se tahdon tunne tulee usein juuri sinun omasta päätöksestäsi. Itse opiskelen tällä hetkellä työn ohessa jatkotutkintoa, ja voin sanoa että ei minulla ole illalla työpäivän ja perherumban jälkeen mitään tahtoa avata koulukirjoja. Avaan ne silti ja teen. Yksi keskeisimmistä kognitiivisista harhaluuloista ihmisillä on, että tekeminen on seurausta motivaatiosta, että ensiksi tarvitaan motivaatio että voi tehdä, vaikka asia on todellisuudessa usein juuri toisin päin: Ensiksi pitää tehdä ja tekeminen synnyttää motivaatiota ja tahtoa. Tätä on aihetta on käsitelty kattavasti esimerkiksi Daniel Kahnemanin kirjassa 'Ajattelu nopeasti ja hitaasti'. Suosittelen lukemaan.

Asia näkyy erinomaisesti myös tilastollisesti. Jos ihminen syntyy älykkäänä perheeseen, jossa häntä kannustetaan ja rakastetaan ja jossa hänelle asetetaan rajoja, hänestä kasvaa lähes poikkeuksetta vähintään peruskeskiluokkainen yhteiskunnan rakentava osa. Rikollisissa on hyvin harvoja älykkäitä perusturvallisissa kodeissa kasvaneita.

Jos ihminen taas syntyy vähälahjaiseksi huonoihin oloihin, hänen todennäköisyytensä päätyä heikko-osaiseksi kasvaa merkittävästi.

Tilastot ovat tässä asiassa todellisia. On todennäköisempää menestyä kun kotioloista perii hyvät lähtökohdat, kuin toisin päin. Silti olen varma, että yksilötasolla huonot lähtökohdat voi kampittaa tekemällä oikeita valintoja. Tänään valitsen opiskella sen sijaan, että lähtisin dokaamaan lähiöpubiin. Huomenna harrastan uintia sen sijaan että lähtisin dokaamaan krapulani pois lähiöpubiin. Vuosien ja vuosikymmenien mittaan meidän päivittäin tekemät valintamme kumuloituvat ja määrittävät ratkaisevalla tavalla meidän elämämme suunnan.

Se, että joukossa on poikkeuksia, kertoo vain kaiken mielivaltaisuudesta. Joskus ihminen voi surkeistakin oloista päätyä hyvään asemaan, kun sattumat kasautuvat sopivasti, mutta ei ihminen silloinkaan valitse asemaansa, vaan se sattuu hänelle. Sama koskee hyvistä oloista tulevia. Joskus palikat vain menevät niin, että kaikesta tuesta ja mahdollisuuksista huolimatta ihminen syrjäytyy.

Tämä on ehkä merkittävin harhaluulo koko tekstissäsi, että hyvä asema tipahtaisi kuin taivaalta lahjana ja siihen sattumalta vain päädytään. Todellisuudessa mikä on merkittävin määrittäjä tässä, on ne päivittäiset valintamme miten päätämme elämämme elää. Sivusin tätä edellisessä lainauksessani.

Nykymaailmassa yksi erittäin merkittävästi ihmisen osaa määrittävä asia on älykkyys. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, mutta koska älykkyys jakautuu normaalijakauman mukaisesti, noin puolet kansasta kuuluu ihmisiin, joilla ei ole eväitä korkeampiin kognitiivisiin toimintoihin, joita kouluttautumiseen ja rahan tekemiseen usein tarvitaan. Entisessä maailmassa ahkeruudella ja yritteliäisyydellä saattoikin pärjätä, mutta nykymaailmassa älyn merkitys on erittäin suuri.

Tämäkin on oikeastaan tätä samaa uskonnollista jargonia, että kohdussa annetaan joku kohtalo joka määrittää meidän elämämme. Edelleen ne päivittäiset valinnat miten valitsemme elää meidän elämäämme tuottaa pitkässä juoksussa kyllä merkittävästi isomman edun osaamistasoon, kokemukseen ja itsevarmuuteen, kuin se että onko ÄO 112 vai 102.

 

[mjr]

Yksilö pystyy selviytymään vaikka lapsuudesta Auschwitzissä. Mutta jos otamme 100 lasta erittäin epävakaisista ja vahingoittavista oloista, vaikkapa addiktiperheistä ja vertaisimme heitä 100 lapseen keskiluokkaisissa suojelluissa ja turvallisissa perheissä niin varmasti huomattavan suuri osa pärjäisi sangen huonosti, pieni vähemmistö toki menestyisi hyvinkin ja selviytyisi karusta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kuvitellaan että osuus olisi vaikka 20/80 ja turvallisen ja materiaalisestikin hyvän lapsuuden eläneillä osuus olisi toiseen suuntaan 90/10.

Mutta sitten tässä ajatuskokeessa palauduttaisiinkin syntymähetkeen ja vaihdettaisiinkin näiden lasten perheet päittäin. Luuleeko kukaan todellakin, etteivät nuo suhdeluvut tosiaan muuttuisi sangen rajusti? Eikä vanhempiaan ja syntymäperhettään oikein käy valitseminen. Tietysti olosuhteilla on suurta merkitystä ihmisen elämälle, etenkin lapsuuden ja nuoruuden olosuhteilla.

 

[aquanqua]

Suomessa pääsee iästä riippumatta esim. Helsingin yliopiston oikikseen nykyään, jos jaksaa viettää kirjastossa noin kuukauden ja raahautua koetilaisuuteen. Lukuvuosimaksu näyttäisi olevan reilut 50 euroa + valinnaiset maksut (YTHS, osakunta jne.) ja koko tutkinnon saa suoritettua minimaalisilla kuluilla käyttämällä lainakirjoja, opiskelemalla opiskelijoiden kesken jaettavia muistiinpanoja ja vanhoja tenttejä sekä tulostamalla tarvittavat lait tenttitilaisuuksiin. Yhdysvalloissa esim. TOP-20 -yliopistossa meidän 180 opintopisteen ON-tutkintoa vastaavan tutkinnon kohdalla hinta on 65k USD per lukuvuosi. Kiinassa pääsykokeisiin osallistuu miljoonia yrittäjiä ja kilpailu on niin kovaa, että sisäänpäässeiltä on muun muassa varastettu identiteettejä.

Oma kokemukseni – ja kokemukseni perhe- ja lähipiirin juristeista ja lääkäreistä – on se, että juurikin tietynlainen oikein kohdistettu ahkeruus ja suoraviivaisuus on se oleellisin ominaisuus. Lääkäreiltä – ainakin kirurgeilta – edellytetään sitten enemmän paineensietokykyä ja juristeilta sosiaalisia taitoja/kykyä verkostoitua. Perhetaustasta ja sen mukana mahdollisesti tulevista suhteista on apua, mutta ei todellakaan mikään edellytys koulutukselle tai alalla menestymiselle.

Suomi on sosiaalista liikkuvuutta koskevissa tutkimuksissa aina kärkisijoilla muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsissa käsittääkseni koulujärjestelmän yksityistämiskehitys on lisännyt osaltaan eriarvoistumista ja koulutuksen periytyvyyttä, mikä on varmasti osaltaan Suomessakin edessä lähivuosikymmeninä.

 

[UnenNukkuja]

FB-muistoissani tuli vastaan tämä päivitys vuodelta 2014 (kirjoittaja en siis minä, eikä edes kukaan tuttuni):

"Rakastan työtäni ja asiakaspalvelua.
Jouduin kuitenkin punnitsemaan rakkauteni määrän.
Nuori liikuntarajoitteinen, lievästi kehitysvammainen tyttö tuli kahvilaan ja teki hymyillen tilauksensa. Kun aloin toteuttaa tytön toivetta, kauniin pilvilinan rikkoi epäkohtelias puheensorina. Seuraavana jonossa ollut vanhempi, viidenkympin tienoilla ollut tyylikäs, aivan tavallinen nainen, puhui ystävättärensä kanssa sen hetkisestä asiakkaastani ja jakoi kärkkäästi mielipiteensä kehitysvammaisuudesta.
Tytön hymy hyytyi, eikä omanikaan ollut enää aidoimmasta päästä. Vanhempi nainen jatkoi asiakkaani haukkumista ystävälleen niin hirveillä sanoilla ja kielenkäytöllä, etten muista kuulleeni yhtä kamalaa puhetta koskaan. Tässä vaiheessa puheen voimakkuus oli noussut siihen pisteeseen, että minäkin kuulin sen selkeästi. Pyysin kohteliaasti naista lopettamaan ja vastaukseksi sain hymähdyksen ja olkien kohautuksen. Nainen oli hetken hiljaa.
Mutta tilanne ei suinkaan jäänyt tähän. Tämä vanhempi nainen kääntyi yhtäkkiä nuoren tytön puoleen ja sanoi:
"Tuollaisten ei kuuluisi elää."
Olin järkyttynyt. Vedet nousivat silmiini, sillä en olisi koskaan voinut kuvitella että kukaan sanoo kenellekään noin päin kasvoja.
Tämä samankaltaisten haukkujen ketju jatkui vanhemman naisen toimesta. Asiakkaani ei ottanut puolustuskantaa vaan tuntui hiljaa hyväksyvän väitteet omasta huonommuudestaan. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua tilanteeseen kovemmin ottein ja ääntäni korottaen pyysin uudelleen naista lopettamaan. Hän kääntyi ystävättärensä puoleen ja olin jo varma, että he poistuvat kahvilastamme.
Koska asiakkaanani ollut nuori nainen ei kyennyt itse kantamaan tarjotintaan, tarjouduin tekemään sen hänen puolestaan. Hän istuutui kahvilan laidalle paikkaan, josta ei ollut enää näköyhteyttä kassalle. Pyysin tytöltä anteeksi.
Sen hetken kun kävelin takaisin tiskin taakse, pohdin, pysyttelenkö asiakaspalvelijan roolissani loppuun saakka vai annanko oman mielipiteeni näkyä tilanteen vaatimalla tasolla.
Vanhempi nainen ei noteerannut edeltävää hetkeä mitenkään palattuani kassalle vaan ilman tervehdystä esitti tilauksensa:
"Pieni kahvi ja tuplatäytepulla."
Siihen hetkeen kulminoituu kaikki se suru, viha, järkytys ja epäuskoisuus jota tunsin - Se, miten kuvitellaan, ettei omilla teoilla ole näkyvää jälkeä toisissa ihmisissä - Tai kuinka pelottavaa toisen erilaisuus voi olla.
Tuijotin naista epäuskoisena: miten tuollaisen jälkeen voi vain seisoa selkä suorana omien sanojensa takana ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut? Kasattuani itseni vaadin naista pyytämään edelliseltä asiakkaalta sanojaan anteeksi. Annoin hänelle mahdollisuuden saada minulta asiallista palvelua, mutta vanhemman naisen sanaton välinpitämättömyys johti minun päätökseeni. Hän tuijotti minua kysyvästi kuin odottaen tilaustaan, ja toistin toiveeni anteeksipyynnöstä.
Anteeksipyyntöä ei kuulunut.
Kieltäydyin palvelemasta naista.
Sitten oltiinkin kuin Cheekin keikalla Stadionilla: "Sokka irti" ja "Eksä tiedä kuka mä luulen olevani". Sain uhkauksen potkuista ja olin hänen sanojensa mukaan "paska asiakaspalvelija, koska en tee työtäni". Itse koin kuitenkin olevani oikeassa ja seisoin ylpeänä päätökseni takana, vaikka hän ja ehkä joku muukin oli siitä eri mieltä. Naisen ystävätär yritti rauhoitella haukkujaani siinä kuitenkaan onnistumatta.
Asiakaspalvelijaroolini murtui. Vähemmän tarkkaan harkittujen haukkujen, huutojen ja epäkohteliaisuuksien vyöryn jälkeen käytin oman puheenvuoroni ehkä turhankin lapsellisesti ja olisin voinut valita sanani toisin. "Painu v*******". (Anteeksi.)
Nainen ystävättärensä kera poistui tuohtuneena paikalta ja jätti jälkeensä vihaiset sanat.
...
Tiedän, että nuori tyttö pahoitti mielensä ja pyydänkin kaikkien läsnäolleiden puolesta tilannetta anteeksi. Minua järkytti, että joku voi sanoa toiselle niin hirveitä asioita. En ollut itse sen parempi sanoja valitessani, mutta puolustan mielelläni sellaista henkilöä, joka ei voi puolustaa itseään.
Toinen asia, joka minua järkytti oli se, että olin ainut tilanteeseen puuttuva ja hiljaisia hyväksyjiä oli useita. Vanhemman naisen haukut eivät kuuluneet vain minun ja nuoren tytön korviin vaan ne kaikuivat koko kahvilaan; niille, jotka olivat jo tilauksen tehneet ja niille, jotka jonossa odottivat heidän jälkeen vuoroansa. Olisiko kukaan _oikeasti_ sanonut ääneen ajatuksiaan jos minä en olisi sitä tehnyt?
Kuka opettaisi aikuisia olemaan kiusaamatta?
Muistakaa puolustaa niitä, jotka eivät siihen itse kykene. Oli se sitten bussipysäkillä kiusattu lapsi, vanhus kirjastossa tai miehiin päin oleva naapurin Jukka-Pekka. Jonain päivänä sinäkin tarvitset puolustajaa.
Tästä viisastuneena, olen mielelläni paska asiakaspalvelija."

Nyt tuli hieman menoja, saan ehkä tuon pohjalta jatkettua ajatuksiani joskus.

 

[El Gordo]

Ei kaikki köyhät/keskituloiset/rikkaat pääse lääkäreiksi enkä sellaista väitettä tuosta löytänytkään.
Pointti onkin siinä, että jokainen vastaa itse omasta elämästään, mitä saavuttaa tai jää saavuttamatta ja se olosuhteiden syyttäminen elämän luisusta on perinteistä vasemmisto-retoriikkaa.

Se vasemmistoretoriikkako sitten on ollut syynä, mutta Suomessa on tosiaan tasattu lähtökohtia esim. siksi lääkäriksi opiskeluun siten, että korkeakoulussa opiskelu ei vaadi suuria summia

Itse näen tämän hyvänä. Rikkaan lapsi ja köyhän lapsi saattavat molemmat päästä lääkäriksi vaikka lahjakkuudessa ei olisi eroa.

Joissain maissa ymmärtääkseni opiskelu on paljon kalliimpaa, josta johtuen samantasoisista nuorista lahjakkuuksista se köyhän lapsi joutuu hautaamaan unelmansa lääkärin urasta, rikkaan lapsesta tulee vanhempien kustantamalla koulutuksella lääkäri.

Vaikka Suomi onkin yhtäläisten mahdollisuuksien antamisessa maailman kärkipäätä, niin kyllä meilläkin vissiin köyhyys jonkun verran tuppaa periytymään. Eli oletettavasti meilläkin köyhän matkalla menestykseen riittää vielä enemmän kompastuskiviä kuin rikkaan matkalla.

 

[TosiFani]

Se vasemmistoretoriikkako sitten on ollut syynä, mutta Suomessa on tosiaan tasattu lähtökohtia esim. siksi lääkäriksi opiskeluun siten, että korkeakoulussa opiskelu ei vaadi suuria summia

Itse näen tämän hyvänä. Rikkaan lapsi ja köyhän lapsi saattavat molemmat päästä lääkäriksi vaikka lahjakkuudessa ei olisi eroa.

Joissain maissa ymmärtääkseni opiskelu on paljon kalliimpaa, josta johtuen samantasoisista nuorista lahjakkuuksista se köyhän lapsi joutuu hautaamaan unelmansa lääkärin urasta, rikkaan lapsesta tulee vanhempien kustantamalla koulutuksella lääkäri.

Vaikka Suomi onkin yhtäläisten mahdollisuuksien antamisessa maailman kärkipäätä, niin kyllä meilläkin vissiin köyhyys jonkun verran tuppaa periytymään. Eli oletettavasti meilläkin köyhän matkalla menestykseen riittää vielä enemmän kompastuskiviä kuin rikkaan matkalla.

Tänä päivänä taitaa sisäänpääsyn ratkaista useasti maksettu harjoituskurssi.